Ihmisen kokoinen tehtävä: Satakunnassa toimii jo kymmeniä vapaaehtoisia ystäviä palliatiivisen hoidon ja saattohoidon vaiheessa
Palliatiivisen eli parantumattomasti sairaan ihmisen hoidon ja saattohoidon vapaaehtoisia työskentelee ympärivuorokautisen palveluasumisen yksiköissä jo ympäri Satakuntaa. Seuraava saattohoidon vapaaehtoistyön koulutus on suunnitteilla syksylle 2025.
Pauliina Vilpakka
Palvelukoti Palmu-Porissa asukkaat asuvat omissa asunnoissaan, jonne he saavat myös saattohoitoa, kun se hetki koittaa. Palmu-Porissa työskentelee saattohoidon vapaaehtoisia, joista yksi on porilainen Anna Lammi. Lammi kävi vapaaehtoistyön koulutuksen viime keväänä, ja siitä jo viikon päästä sai ensimmäisen ystävänsä Palmu-Porista.
– Minulla ei ole alan koulutusta mutta auttaminen ja ihmisten kanssa työskentely on aina ollut minulle tärkeää. Ja tosiaan tämä aiheena tuntui itselle sopivalta ja kiinnostus kasvoi infotilaisuuden jälkeen, Anna Lammi kertoo.
Lammi alkoi vierailla säännöllisesti ystävänsä luona Palmu-Porissa. Tapaamisissa he juttelivat kaikenlaisia asioita, katselivat vanhoja valokuva-albumeita ja ystävä muisteli menneitä aikoja. Lammi koki vapaaehtoisena tärkeimmäksi tehtäväkseen olla vain läsnä ja kuunnella sekä viettää aikaa yhdessä. Hän kuvailee ystäväänsä hyvin positiiviseksi ja hyväntuuliseksi ihmiseksi. Siksi se kosketti, kun jo kahden kuukauden jälkeen palvelutalosta soitettiin, että ystävä oli nukkunut pois.
– Kyllä siinä itku tuli puhelimessa. Ystävä oli kova puhumaan ja juttua riitti niin, ettei ikinä ollut hiljaista hetkeä. Tuossa ajassa oppi jo aika hyvin tuntemaan toisen ihmisen, Lammi sanoo.
Ystävän poismeno tapahtui lopulta nopeasti ja pääsi yllättämään, vaikka Lammi oli asiaan varautunutkin. Tilanteen jälkeen hän piti pienen tauon vapaaehtoisuudesta, mutta jatkoi taas, kun koki olevansa siihen valmis. Nyt hänellä on jo toinen ystävä Palmu-Porissa.
Palmu-Porissa työskentelevät Saana Salmela ja Tiina Saine kertovat, että vapaaehtoisten avulla Palmu-Porin asukkaille pystytään tarjoamaan lisää kiireetöntä läsnäoloa. Kuva: Pauliina Vilpakka
Saattohoidon vapaaehtoisten kouluttaja, Porin seurakuntayhtymän diakoniatyöntekijä Heli Lukka kertoo, että vapaaehtoisen tehtävä on ihmisen kokoinen paikka. Ei tarvitse olla alan ammattilainen, vaan riittää, kun on halu auttaa. Tehtävään pitää kuitenkin pystyä sitoutumaan ystävä kerrallaan. Ja jos on itse menettänyt läheisen, omasta suruajasta on oltava vähintään vuosi.
Lukka ohjeistaa myös, että vapaaehtoisella on oltava oma elämä hallinnassa niin, että hän kykenee kokoamaan itsensä ystävän kuoleman jälkeen. Sureminen on kuitenkin sallittua.
– Palliatiivinen hoitovaihe voi kestää vuodenkin. Jos ystävyyssuhde on pitkä, olisihan sitä aika paatunut, jos ei missään tuntuisi, Lukka sanoo.
Saattohoidon vapaaehtoiset helpottavat myös omaisten jaksamista. Usein omaisia huojentaa tieto siitä, että joku muukin käy vanhusta katsomassa.
Palmu-Porin osaston vastuuhoitajat Saana Salmela ja Tiina Saine ovat iloisia, että vapaaehtoisten avulla Palmu-Porin asukkaille pystytään tarjoamaan lisää kiireetöntä läsnäoloa. Saine kertoo, että kun potilaan vointi huononee, se voi herättää hänessä pelkoa. Siksi kuoleman lähestyessä on todella tärkeää, että potilaan vierellä oltaisiin mahdollisimman paljon läsnä, sillä se rauhoittaa oloa ja lisää turvallisuuden tunnetta.
Palvelukoti Palmu-Porissa asukkaat asuvat omissa asunnoissaan, jonne he saavat myös saattohoitoa, kun se hetki koittaa. Kuva: Pauliina Vilpakka
Saine on ollut vanhustyössä pitkään ja nähnyt monenlaisia lähtöjä: hyviä ja valitettavasti myös niitä vähemmän hyviä. Hoitajan ammatissa kuoleman kohtaamiseen tavallaan tottuu, mutta aina se kuitenkin koskettaa.
– Se on osa elämää, niin kuin syntymäkin. Siksi sitä aina toivookin, että lähdöstä voisi tehdä toiselle mahdollisimman hyvän, Saine sanoo.
Saine oli työvuorossa myös silloin, kun Lammin ensimmäisen ystävän aika koitti. Se jäi mieleen yhtenä kauneimmista lähdöistä, mitä hän on työuransa aikana nähnyt.
– Hän vain huokaisi olevansa väsynyt ja nukkui pois. Se oli jotenkin lohdullista. Kunpa jokainen pääsisi samalla tavalla lähtemään.
Saine ja Salmela kertovat, että hyvään saattohoitoon kuuluu muun muassa mahdollisimman hyvä kivun lievitys. Lisäksi potilaan ja omaisten toiveita pyritään kuuntelemaan: paljonko omaiset haluavat olla paikalla, kutsutaanko pappi ja niin edelleen.
Saattohoitoa on vuosien varrella kehitetty paljon, ja vapaaehtoiset ovat osa kehittämistyötä. Saattohoidon vapaaehtoisia työskentelee tällä hetkellä ympärivuorokautisen palveluasumisen yksiköissä Porissa, Kokemäellä, Säkylässä, Kankaanpäässä ja Eurajoella. Myös Raumalla ja Nakkilassa sijaitseviin palvelutaloihin toivotaan löytyvän tulevaisuudessa saattohoidon vapaaehtoisia.