Jan­ne Ran­ta­nen

Uu­tis­rau­ma uu­ti­soi ke­säl­lä Kos­ti Kos­ki­sen maa­lauk­sen kon­ser­voin­nis­ta (UR 17.7.) Tai­de­te­os on tosi mo­nel­le rau­ma­lai­sel­le tut­tu. Se oli en­sin esil­lä pää­kir­jas­ton si­sään­tu­lo­au­las­sa, sit­ten Rau­man Ly­se­on au­las­sa ja vii­mek­si mu­siik­ki­o­pis­tos­sa.

Ke­säl­lä ei vie­lä tie­det­ty, min­ne puh­dis­tet­tu maa­laus si­joi­tet­tai­siin. Vaih­to­eh­doik­si mai­nit­tiin ai­na­kin ny­kyi­nen Rau­man Ly­se­on lu­kio ja Rau­man tai­de­mu­seo.

Nyt va­lin­ta on teh­ty. Kos­ki­sen suu­ri­ko­koi­nen teos tu­lee tai­de­mu­se­on ylä­ker­ran sei­näl­le, osak­si uut­ta pe­rus­näyt­te­lyä.

– Pin­na­lan ylä­ker­ran isoon sa­liin tu­lee ko­ko­el­mam­me hel­miä. Iso­ja rau­ma­lai­sia ni­miä ja iso­ja rau­ma­lai­sia te­ok­sia. Kos­ti on it­se­oi­keu­tet­tu va­lin­ta. Muis­ta voi mai­ni­ta Upot­ta­jat ja Hjal­mar Nor­ta­mon maa­laa­man Kvar­te­tin. Ison sa­lin saam­me au­ki jou­lu­kuun puo­li­vä­lis­sä, ker­too mu­se­oa­ma­nu­ens­si Tai­na Myl­ly­har­ju.

Hän kiit­tää tam­pe­re­lais­ta sää­ti­ö­tä, jon­ka apu­ra­han tur­vin voi­tiin kon­ser­voi­da Kos­ki­sen teos sekä Kaar­lo Vuo­ren maa­laus, joka myös on pala rau­ma­lais­ta ly­se­o­his­to­ri­aa.

– Vuo­ren maa­laus on seu­ran­nut Ly­se­o­ta Vivi Lön­nin suun­nit­te­le­mas­ta ra­ken­nuk­ses­ta läh­tien. Nyt se saa­daan upe­as­ti kun­nos­tet­tu­na ny­kyi­seen lu­ki­oon, iloit­see Myl­ly­har­ju.

Myl­ly­har­jun mu­kaan tai­de­mu­seo aloit­ti näi­den töi­den kon­ser­voin­nin pie­nel­lä ris­kil­lä, il­man var­muut­ta ra­hoi­tuk­ses­ta.

– Kos­tin työ oli pak­ko ha­kea pois mu­siik­ki­o­pis­tos­ta, kos­ka se piti tyh­jen­tää ke­säl­lä. On­nek­si sain ra­hat Ma­ja­o­ja-sää­ti­öl­tä. It­se asi­as­sa siel­tä soi­tet­tiin ja ky­syt­tiin, oli­si­ko mul­la mi­tään kon­ser­voi­ta­vaa, ker­too Myl­ly­har­ju, joka joh­ti pit­kään Tam­pe­reen tai­de­mu­se­o­ta.

Oli­han hä­nel­lä kun­nos­tet­ta­vaa, kak­si­kin pai­kal­lis­ta ar­vo­te­os­ta. Te­ki­jä­kin Myl­ly­har­jul­la oli tie­dos­sa, Tam­pe­reen vuo­sil­ta tut­tu kon­ser­vaat­to­ri Rai­ja Poh­jo­lai­nen.

Uu­tis­rau­man haas­tat­te­lun ai­kaan myös toi­nen puh­dis­tus­työ oli lop­pu­suo­ral­la. Val­miin ja put­saa­mat­to­man osan ero oli mel­koi­nen. Kuin oli­si päi­vä val­jen­nut!

– Vuo­ri maa­la­si tä­män vuon­na 1910. Voi ar­vail­la, et­tä kynt­ti­lät, öl­jy­lam­put, läm­mi­tys, tu­pa­koin­ti sekä läm­pö­ti­lan ja kos­teu­den vaih­te­lut ovat tum­men­ta­neet maa­laus­ta. Tämä muut­tui to­si­aan sel­väs­ti enem­män kuin Kos­ki­sen työ, mut­ta se on­kin vii­ti­sen­kym­men­tä vuot­ta nuo­rem­pi, ker­too Poh­jo­lai­nen.

Kos­ki­sen te­ok­sen pääl­le oli vuo­si­kym­men­ten saa­tos­sa rois­ku­nut vaik­ka mitä. Sil­ti Vuo­ren maa­lauk­sen puh­dis­ta­mi­nen oli Poh­jo­lai­sen mu­kaan mo­ni­mut­kai­sem­pi urak­ka.

– Kan­gas on kar­ke­am­paa ku­dos­ta ja poh­ja pai­koin ai­ka ohut. Mie­len­kiin­toi­nen hom­ma tämä on ol­lut ja pal­kit­se­va, kun on saa­nut esi­mer­kik­si kas­vo­ja ja kir­kon pa­rem­min nä­ky­viin, kom­men­toi Poh­jo­lai­nen.