Uu­tis­Rau­ma

Ar­tis­ti, lau­la­ja-lau­lun­te­ki­jä ja muu­sik­ko Leo Stil­l­man ei ole ihan rau­ma­lai­nen, mut­ta mel­kein.

– Rau­ma on mi­nul­le ra­kas kau­pun­ki. Ei var­si­nai­ses­ti toi­nen ko­ti­kau­pun­ki, mut­ta sa­noi­sin, et­tä mi­nul­la on hyvä su­ku­lai­suus­suh­de Rau­maan, Stil­l­man muo­toi­lee.

Par­hail­laan Ih­mi­set ja on­gel­mat -le­vyn­sä jul­kai­su­kier­tu­eel­la keik­kai­le­va Stil­l­man on näh­nyt niin maa­ta kuin maa­il­maa, mut­ta Rau­man kal­tais­ta paik­kaa hän ei ole koh­dan­nut tois­ta.

– Rau­mal­la on ihan oma mei­nin­kin­sä. Muu­al­la ei ole sa­man­lais­ta vi­pi­nää, Stil­l­man miet­tii.

– Jos tu­li­si vaik­ka vie­rai­ta ul­ko­mail­ta, niin Rau­man ha­lu­ai­sin heil­le Suo­mes­ta näyt­tää.

Kau­pun­ki on ol­lut jo pit­kään sen ver­ran oleel­li­nen osa Stil­l­ma­nin elä­mää, et­tä enää on vai­kea hah­mot­taa, mil­loin se tuli mu­kaan ku­vi­oi­hin.

Sel­vää kui­ten­kin on, et­tä Stil­l­ma­nin toi­vat Rau­mal­le meri ja lai­va – ei­kä pel­käs­tään ku­vaan­nol­li­ses­ti, vaan ai­van konk­reet­ti­ses­ti.

Po­ro­hol­man lo­ma­kes­kuk­ses­ta tut­tu kuu­na­ri Kath­ri­na on Stil­l­ma­nin isän kun­nos­ta­ma.

Ny­ky­ään yh­tei­so­mis­tuk­ses­sa ole­van pur­je­lai­van omis­ta­jiin lu­keu­tu­vat muun mu­as­sa Stil­l­man vel­jen­sä kans­sa sekä Riku Rä­sä­nen.

– Elä­mä­ni en­sim­mäi­nen vuo­si­kym­men täyt­tyi sii­tä, kun isä kun­nos­ti Kath­ri­naa. Olin mu­ka­na, kun se las­ket­tiin ve­sil­le vuon­na 2000 ja vie­tin lai­vas­sa lap­suu­te­ni ke­siä, ker­taa Stil­l­man yh­teis­tä his­to­ri­aan­sa Kath­ri­nan kans­sa.

Kath­ri­na on Stil­l­ma­nil­le kuin koti, mut­ta myös työ­paik­ka.

– Kath­ri­na on elä­mä­ni en­sim­mäi­nen työ­paik­ka. TET-har­joit­te­luis­ta lai­van­kun­nos­tus­hom­miin, ves­so­jen pe­se­mi­ses­tä lo­hi­kei­ton kok­kaa­mi­seen, Stil­l­man lu­et­te­lee.

– Olen Kath­ri­nan joka pai­kan höy­lä. Lai­va on iso osa elä­mää­ni ja iden­ti­teet­ti­ä­ni.

Kath­ri­nan myö­tä tär­keä osa Stil­l­ma­nin elä­mää ja iden­ti­teet­tiä on myös meri.

– Ar­vos­tan, pel­kään ja ra­kas­tan mer­ta. Meri on kun­ni­oi­tet­ta­va luon­non voi­ma ja ele­ment­ti, Stil­l­man mai­nit­see.

– Meri ku­vas­taa mi­nul­le jo­tain suur­ta ja tun­te­ma­ton­ta, en­nen kaik­kea va­paut­ta.

Me­reen liit­ty­vät myös Stil­l­ma­nil­le rak­kaim­mat pai­kat Rau­mal­la.

– Rau­mal­la ol­les­sa­ni vie­tän eni­ten ai­kaa Po­ro­hol­mas­sa. Koko se alue, Ran­ta­ta­loi­neen ja hiek­ka­ran­toi­neen, on mie­les­tä­ni to­del­la hie­no, Stil­l­man ke­huu.

– Myös Kyl­mä­pih­la­ja on erit­täin hie­no paik­ka! Niis­sä mö­keis­sä yö­py­mi­nen oli ki­vaa!

Van­ha kau­pun­ki­kin on hä­nel­le pait­si tut­tu, myös mer­ki­tyk­sel­li­nen.

– Tyk­kään seik­kail­la Van­has­sa Rau­mas­sa. Se on kuin toi­nen maa­il­ma, oi­kea elä­vä sa­la­maa­il­ma, Stil­l­man ku­vai­lee.

– Mi­nul­la on Rau­mas­ta tosi ro­mant­ti­nen kuva, näen sen kau­nii­na ja sym­paat­ti­se­na. Kun ajat­te­len Rau­maa, mi­nut täyt­tää rak­kaus.

Seik­kai­lut sa­la­maa­il­mas­sa ja rak­kaus Rau­maan mer­kit­se­vät Stil­l­ma­nil­le pal­jon.

– Ai­na, kun olen Rau­mal­la, mi­nul­la on rau­ha, Stil­l­man to­te­aa.

– Ja ai­na löy­dän siel­lä ol­les­sa­ni jo­tain uut­ta.

Kol­me le­vyä jul­kais­sut Stil­l­man on myös luo­nut Rau­mal­la uut­ta.

– Kun kir­joi­tin en­sim­mäis­tä le­vy­ä­ni, olin pal­jon Rau­mal­la. Osa le­vys­tä on myös kir­joi­tet­tu Rau­mal­la.

Uu­sin­ta le­vyä, Ih­mi­set ja on­gel­mat, ei ole kir­joi­tet­tu Rau­mal­la.

– Mut­ta Rau­mal­ta­kin löy­tyy ih­mi­siä ja on­gel­mia, huo­maut­taa Stil­l­man.

Levy myös tuo Stil­l­ma­nin jäl­leen rau­haan Rau­mal­le, hä­nen lem­pi­paik­kaan­sa Po­ro­hol­man Ran­ta­ta­loon jul­kis­tus­kei­kal­le 29. mar­ras­kuu­ta.

– Levy on bän­di­mu­siik­kia, mut­ta in­tii­mil­lä mies ja ki­ta­ra -kei­kal­la ne kuul­laan rii­sut­tui­na ver­si­oi­na – sel­lai­si­na, kuin olen ne kir­joit­ta­nut, Stil­l­man ku­vai­lee.

– Mu­sii­kin lo­mas­sa ker­ron myös ta­ri­noi­ta kap­pa­lei­den ta­kaa. Lu­vas­sa on tun­nel­mal­li­nen il­ta mu­sii­kin, ta­ri­noi­den, kynt­ti­löi­den ja me­ren ää­rel­lä.

Ta­ri­noi­ta ko­ro­na-ajan jäl­ki­mai­nin­geis­sa kir­joi­te­tun le­vyn ta­kaa to­del­la löy­tyy.

– Olin sil­loin enem­män esil­lä kuin kos­kaan ja sa­maan ai­kaan voin huo­nom­min kuin kos­kaan, pal­jas­taa Stil­l­man.

Tuo­na ai­ka­na Stil­l­ma­nin elä­mään osui­vat muun mu­as­sa ero hä­nen tyt­tä­ren­sä äi­dis­tä sekä kamp­pai­lu päih­de­on­gel­maa vas­taan.

Stil­l­man on ker­to­nut jul­ki­suu­des­sa rai­tis­tu­mi­ses­taan Min­ne­so­ta-hoi­don avul­la.

– Levy ker­too hu­kas­sa ole­van ih­mi­sen ta­ri­nan var­jos­ta va­loon. Kei­kal­la on tar­jol­la lä­pi­leik­kaus ura­ni kai­kil­ta kol­mel­ta le­vyl­tä, hän ku­vaa.

– Am­men­nan mu­siik­kii­ni suo­ma­lai­ses­ta me­lan­ko­li­as­ta, mut­ta ha­lu­an tar­jo­ta kuu­li­joil­le myös toi­voa ja voi­maa.