Eli­na Pel­to­maa

Mitä yh­teis­tä on kap­pa­leil­la Sär­ky­vää, 20 cent­tiä, Ih­mi­sen poi­ka ja Ju­ke­bok­sin luo­na? Ne kaik­ki ovat Yö-yh­ty­een Ol­li Lind­hol­min sä­vel­tä­miä ja sy­väl­tä suo­ma­lai­ses­ta mie­len­mai­se­mas­ta am­men­ta­via mes­ta­ri­te­ok­sia.

Vuon­na 2025 Lind­hol­min klas­sik­ko­ja voi kuul­la elä­vä­nä ym­pä­ri Suo­men tri­o­ko­koon­pa­non esit­tä­mä­nä. Yö-yh­ty­een pit­kä­ai­kai­set muu­si­kot ja ää­ni­le­vy­tuot­ta­jat pi­a­nis­ti Mik­ko Kan­gas­jär­vi ja akus­tis­ta ki­ta­raa soit­ta­va Jari La­to­maa sekä vuon­na 2019 Ol­li Lind­hol­min jouk­ku­een jä­se­ne­nä Voi­ce Of Fin­lan­din voit­ta­nut lau­la­ja Mar­kus Salo aloit­ta­vat kier­tu­een hel­mi­kuun puo­li­vä­lis­sä. Po­rin Pro­me­na­di­sa­lis­sa Ol­li Lind­hol­min sä­vel­lyk­siä kuul­laan lau­an­tai­na 8. maa­lis­kuu­ta.

– Yö-yh­ty­een al­kuun­pa­ne­va­na voi­ma­na ja keu­lil­la kuk­koi­le­va­na esiin­ty­jä­nä Ol­lin roo­li usei­den hie­no­jen kap­pa­lei­den sä­vel­tä­jä­nä on jää­nyt vä­hem­mäl­le huo­mi­ol­le, ei­kä hän it­se­kään sii­tä juu­ri me­te­liä pi­tä­nyt. Näi­den lau­lu­jen keik­ka­bus­sis­sa ja ta­ka­huo­neis­sa ker­tail­tu­ja syn­ty­ta­ri­noi­ta ha­lu­am­me nyt ja­kaa suu­rem­mal­le ylei­söl­le, la­voil­le nou­se­va kol­mik­ko lu­paa.

Mikko Kangasjärvi, Jari Latomaa ja Markus Salo esittävät Olli Lindholmin sävellystöitä Porissa 8. maaliskuuta.

– Ihan kyl­mät vä­reet me­ni­vät, kun kuu­Iim­me kier­tu­ees­ta. Il­man muu­ta tun­tuu hie­nol­ta kun­ni­a­no­soi­tuk­sel­ta Ol­lil­le tämä, ja hie­not esiin­ty­jät­kin, to­te­a­vat po­mark­ku­lai­set Rei­jo Vil­ja­nen ja Mar­kus Myl­ly­mä­ki.

Vil­ja­sel­le Ol­li Lind­holm oli ys­tä­vä ja Myl­ly­mä­el­le mor­jes-tut­tu, mut­ta mo­lem­pien on ol­lut yh­tä vai­kea ym­mär­tää mu­siik­ki­le­gen­dan pois­me­noa ja sitä, et­tä ta­pah­tu­mas­ta on jo kuu­si vuot­ta.

– Tosi vai­kea on ol­lut kä­sit­tää, mut­ta mu­siik­ki on kuo­le­ma­ton­ta, he sa­noit­ta­vat.

Vil­ja­nen ja Lind­holm ka­las­ti­vat, mo­poi­li­vat ja au­toi­li­vat yh­des­sä nuo­ruu­ten­sa. Kun ar­tis­tin ura läh­ti len­toon, yh­tey­den­pi­to luon­nol­li­ses­ti vä­he­ni. Oli se ka­las­tus sil­ti tär­ke­ää ren­tou­tu­mis­ta ai­ka ajoin Yön lau­la­jal­le, ja hän saat­toi uis­tin­ta riit­tä­väs­ti hei­tel­ty­ään vil­kais­ta kel­loa ja sa­noa vaa­ti­mat­to­mas­ti, et­tä “Täy­tyy läh­teä töi­hin”. Kei­kat kut­sui­vat. Vii­mei­si­nä vuo­si­na taas viih­dyt­tiin Ky­näs­jo­en ka­las­tus­mai­se­mis­sa enem­män­kin.

– Jo nuo­re­na Ol­li teki omia sa­noi­tuk­si­aan bii­sei­hin. Yh­des­sä kuun­nel­tiin Pel­le Mil­joo­naa ja hoi­lat­tiin ja toi­lail­tiin kai­ken­lais­ta haus­kaa, Vil­ja­nen muis­te­lee. Hä­nen oma suo­sik­kin­sa Lind­hol­min tuo­tan­nos­ta on vauh­di­kas ja mu­kaan­sa­tem­paa­va “Vie mut min­ne vaan” tai “Ih­mi­sen poi­ka”, jon­ka sa­no­ma tun­tuu tu­tul­ta ja pu­hut­te­le­val­ta.

Ih­mi­sen poi­ka on ol­lut myös Myl­ly­mä­en suo­sik­ki niin kau­an, kuin hän on ol­lut tie­toi­nen Yö-yh­ty­ees­tä. Se on lau­let­tu Myl­ly­mä­en mo­lem­pien poi­kien sekä po­jan­po­jan ris­ti­äi­sis­sä.

– Olen ol­lut Yön kym­me­nil­lä kei­koil­la. Tämä mu­siik­ki vei men­nes­sään heti 80-lu­vul­la, sil­lä se tun­tui eri­lai­sel­ta kuin muut sii­hen ai­kaan. Li­säk­si voi­mak­kaa­na yh­dis­tä­vä­nä te­ki­jä­nä olen ai­na ko­ke­nut po­mark­ku­lai­suu­den, Myl­ly­mä­ki pyö­rit­te­lee ja ni­me­ää me­ne­vän “Li­kai­set le­gen­dat” toi­sek­si lem­pi­kap­pa­leek­seen.

Mo­lem­pien mies­ten mie­leen on jää­nyt se, mi­ten Ol­li Lind­holm piti juu­ri­aan esil­lä. Kei­koil­la kuu­lui tut­tu lau­sah­dus “Huu­ta­kaa niin, et­tä kuu­luu Po­mark­kuun as­ti!” tai ky­sy­mys “Mi­ten po­mark­ku­lai­nen har­ja­te­räs tai­puu?” Myl­ly­mä­ki nä­kee myös sa­noi­tuk­sis­sa tut­tu­ja ai­nek­sia, ai­na­kin kap­pa­lees­sa “Pie­ni kylä”.

Lau­la­jan kuo­le­man jäl­keen on tun­tu­nut tär­ke­äl­tä vaa­lia muis­toa. Mar­kus Myl­ly­mä­el­le se on tar­koit­ta­nut esi­mer­kik­si yh­teis­tä voi­main­pon­nis­tus­ta Ol­li Lind­hol­min muis­to­pat­saan eteen. Vil­ja­sen teh­tä­vään kuu­luu huo­leh­tia hau­das­ta.

– Saan ol­la sil­leen Ol­lin kans­sa vie­lä­kin te­ke­mi­sis­sä. Hau­taa hoi­del­les­sa mu­kaan jää ai­na jo­kin kap­pa­le soi­maan kor­va­ma­dok­si, hy­mäh­tää Vil­ja­nen.