Pau­lii­na Vil­pak­ka

Po­rin Ice­he­arts-kas­vat­ta­jis­ta ai­noa nai­nen on ni­mel­tään Noo­ra Enq­vist. Hän luot­saa kau­pun­gin ai­no­aa tyt­tö­jouk­ku­et­ta. Vuon­na 1996 val­ta­kun­nal­li­ses­ti al­ka­nut Ice­he­arts-toi­min­ta oli alun pe­rin suun­nat­tu vain po­jil­le, ja en­sim­mäi­set tyt­tö­jouk­ku­eet pe­rus­tet­tiin vas­ta kym­me­ni­sen vuot­ta sit­ten.

– Si­nän­sä ai­ka myö­hään tyt­tö­jouk­ku­eet tu­li­vat ku­vi­oi­hin. Mut­ta hie­noa, et­tä tu­li­vat ja et­tä tyt­tö­jen­kin eri­tyi­sen tuen tar­ve huo­mat­tiin, Enq­vist sa­noo.

Hä­nen mie­les­tään Sa­ta­kun­taan mah­tui­si li­sää nais­kas­vat­ta­jia, mut­ta niin myös mies­kas­vat­ta­ji­a­kin, sil­lä jouk­ku­ei­ta ei ole alu­eel­la vie­lä suin­kaan lii­kaa. Ice­he­arts-toi­min­taa ja uu­sia jouk­ku­ei­ta pe­rus­te­taan kau­pun­kien toi­vei­den mu­kaan, sil­lä yh­dis­tys­poh­jai­nen toi­min­ta on kun­kin kau­pun­gin ra­hoit­ta­maa. Po­ris­sa en­sim­mäi­nen jouk­kue aloit­ti Myö­tä­tuu­len kou­lus­sa vuon­na 2019. Ny­ky­ään jouk­ku­ei­ta on yh­teen­sä nel­jä, ja nii­tä löy­tyy Län­si-Po­rin li­säk­si Meri-Po­ris­ta ja Poh­jois-Po­ris­ta. Itä-Po­rin alu­eel­la ei vie­lä ole omaa jouk­ku­et­ta.

Iceheartsit viettivät iltapäivää taiteillen.

Enq­vis­tin jouk­kue sekä sa­man alu­een poi­ka­jouk­kue aloit­ti­vat toi­min­tan­sa vii­mei­sim­pä­nä, vuon­na 2022. Tyt­tö­jouk­ku­ee­seen kuu­lu­vat ty­töt ovat nyt iäl­tään 9-11-vuo­ti­ai­ta. Jouk­ku­een yh­tei­nen mat­ka al­koi las­ten ol­les­sa esi­kou­lun lop­pu­suo­ral­la.

– Kah­den ty­tön kans­sa puu­hat­tiin se kesä kai­ken­lais­ta ja syk­syl­lä aloi­tet­tiin kou­lun­käyn­ti, Enq­vist muis­te­lee.

Jouk­kue on kas­va­nut nois­ta ajois­ta rei­lus­ti, sil­lä ny­ky­ään tyt­tö­jä on jo yk­si­tois­ta. Tyt­tö­jouk­ku­een tu­ki­koh­ta on Kaa­ri­sil­lan kou­lus­sa. Enq­vist on pai­kal­la las­ten kou­lu­päi­vän ai­ka­na ja aut­taa opis­ke­lus­sa tar­peen mu­kaan. Kou­lun jäl­keen ko­koon­nu­taan omaan ti­laan vä­li­pa­lal­le ja läk­sy­jen te­koon. Sen jäl­keen on har­ras­tus­ten vuo­ro.

Askartelupäivänä syntyi myös varusteita pehmokoirille.

Tyt­tö­jouk­kue har­ras­taa nel­jä­nä päi­vä­nä vii­kos­sa. La­ji­va­li­koi­mas­sa on uin­tia, jal­ka­pal­loa, luis­te­lua ja säh­lyä. Tors­tai­sin teh­dään mui­ta jut­tu­ja, ku­ten tai­teil­laan, as­kar­rel­laan, lei­vo­taan, ret­keil­lään yn­nä muu­ta. Vii­me syk­syn suu­ri pro­jek­ti oli kep­pa­ri-he­vos­ten as­kar­te­le­mi­nen.

Jal­ka­pal­loa ja säh­lyä työt har­ras­ta­vat yh­des­sä alu­een poi­ka­jouk­ku­een kans­sa. Enq­vist ar­vai­lee, et­tä sa­li­ban­dy voi­si eh­kä ol­la se laji, jo­hon hä­nen jouk­ku­een­sa kes­kit­tyy tu­le­vai­suu­des­sa vie­lä enem­män­kin. Sitä on pe­lat­tu alus­ta as­ti, ja pal­lo­pe­lit yli­pää­tään tun­tu­vat in­nos­ta­van.

– Jos­kus yri­tin tyt­tö­jä ky­sel­lä mu­kaan jo­hon­kin tans­si­ta­pah­tu­maan, mut­ta he ei­vät ha­lun­neet mis­sään ni­mes­sä läh­teä sel­lai­seen. Sen si­jaan vii­me vii­kol­la ol­tiin pe­laa­mas­sa jal­ka­pal­loa Kar­hu­hal­lis­sa poi­ka­jouk­ku­een kans­sa ja sii­tä ty­töt oli­vat ai­van fii­lik­sis­sä, hän ker­too.

Lii­kun­nal­li­seen elä­män­ta­paan kan­nus­ta­mi­nen on yk­si Ice­he­arts-toi­min­nan ta­voit­teis­ta. Lap­sil­la ei ole vel­voi­tet­ta osal­lis­tua toi­min­taan joka päi­vä, mut­ta Enq­vis­tin ty­töt tu­le­vat ai­na täy­si­lu­kui­se­na pai­kal­le.

– Lap­set on luo­tu liik­ku­maan, tou­hu­a­maan, juok­se­maan ja hi­koi­le­maan, jo­ten kyl­lä­hän he sii­tä hel­pos­ti in­nos­tu­vat.

Noora Enqvistin mielestä Satakuntaan mahtuisi lisää Icehearts-kasvattajia, niin naisia kuin miehiäkin, sillä joukkueita ei ole alueella vielä suinkaan liikaa.

Enq­vist it­se har­ras­ti nuo­re­na kil­pa-ae­ro­bi­cia sm-ta­sol­le as­ti, ja ai­kui­se­na hän on ur­heil­lut mo­ni­puo­li­ses­ti. Kou­lu­tus­taus­taa hä­nel­lä on sekä lii­kun­nan et­tä so­si­aa­li­a­lan puo­lel­ta. Enq­vist opis­ke­li lu­ki­on jäl­keen Va­ra­lan ur­hei­luo­pis­tos­sa lii­kun­ta­neu­vo­jak­si. Myö­hem­min am­mat­ti vaih­tui kou­lun­käyn­ni­noh­jaa­jak­si ja hän työs­ken­te­li eri­tyis­kou­lus­sa kym­me­nen vuot­ta. Ky­sei­ses­sä kou­lus­sa Enq­vist pää­si seu­raa­maan lä­hel­tä myös Ice­he­arts-kas­vat­ta­jan työs­ken­te­lyä. Hän huo­ma­si, et­tä Ice­he­arts-kas­vat­ta­jat tun­te­vat lap­set ja tie­tä­vät hei­dän kuu­lu­mi­sen­sa vie­lä pal­jon ko­ko­nais­val­tai­sem­min kuin mi­hin kou­lun hen­ki­lö­kun­ta pys­tyy. Se teki hä­neen vai­ku­tuk­sen. Hä­nes­tä it­ses­tään tuli Ice­he­arts-kas­vat­ta­ja vuon­na 2022, ja vas­ti­kään tu­li­vat val­miik­si myös so­si­o­no­min opin­not.

Ice­he­arts-kas­vat­ta­jan työs­sä Enq­vist pi­tää sii­tä, et­tä työ­päi­vän si­säl­töön voi niin pal­jon it­se vai­kut­taa, ja jouk­ku­eet ovat­kin usein kas­vat­ta­jan­sa nä­köi­siä. Kas­vat­ta­ja on jouk­ku­een­sa kans­sa koko 12-vuo­ti­sen kou­lu­tai­pa­leen ajan, jo­ten on hyvä, et­tä toi­min­ta on myös it­sel­le mu­ka­vaa. Ja tie­ten­kin lap­sis­ta tu­lee tär­kei­tä vuo­sien vie­ries­sä.

– Vä­lil­lä pu­hun heis­tä ”mun tyt­töi­nä”, ja sil­loin pi­tää tar­ken­taa, et­tä tar­koi­tan työ­lap­sia, kos­ka ko­to­na on myös kak­si omaa tyt­töä, Enq­vist ker­too.

Jouk­ku­ee­seen kuu­lu­mi­sen Enq­vist toi­voo an­ta­van lap­sil­le it­se­luot­ta­mus­ta, opet­ta­van löy­tä­mään omat vah­vuu­det ja nä­ke­mään hy­vää it­ses­sä ja muis­sa.

– Toi­von, et­tä lap­sis­ta tu­lee ai­ka­naan hy­vin­voi­via ai­kui­sia, hän tii­vis­tää aja­tuk­si­aan.

Säkkituoleissa on hyvä pitää huilitaukoa.