Porin ainoa Icehearts-tyttöjoukkue innostuu pallopeleistä siinä missä askartelustakin – Suosikkilajeihin kuuluu muun muassa salibandy
Icehearts-kasvattaja Noora Enqvist luotsaa 11 tytön Icehearts-joukkuetta, jonka tukikohta on Kaarisillan koulussa.
Pauliina Vilpakka
Porin Icehearts-kasvattajista ainoa nainen on nimeltään Noora Enqvist. Hän luotsaa kaupungin ainoaa tyttöjoukkuetta. Vuonna 1996 valtakunnallisesti alkanut Icehearts-toiminta oli alun perin suunnattu vain pojille, ja ensimmäiset tyttöjoukkueet perustettiin vasta kymmenisen vuotta sitten.
– Sinänsä aika myöhään tyttöjoukkueet tulivat kuvioihin. Mutta hienoa, että tulivat ja että tyttöjenkin erityisen tuen tarve huomattiin, Enqvist sanoo.
Hänen mielestään Satakuntaan mahtuisi lisää naiskasvattajia, mutta niin myös mieskasvattajiakin, sillä joukkueita ei ole alueella vielä suinkaan liikaa. Icehearts-toimintaa ja uusia joukkueita perustetaan kaupunkien toiveiden mukaan, sillä yhdistyspohjainen toiminta on kunkin kaupungin rahoittamaa. Porissa ensimmäinen joukkue aloitti Myötätuulen koulussa vuonna 2019. Nykyään joukkueita on yhteensä neljä, ja niitä löytyy Länsi-Porin lisäksi Meri-Porista ja Pohjois-Porista. Itä-Porin alueella ei vielä ole omaa joukkuetta.
Iceheartsit viettivät iltapäivää taiteillen.
Enqvistin joukkue sekä saman alueen poikajoukkue aloittivat toimintansa viimeisimpänä, vuonna 2022. Tyttöjoukkueeseen kuuluvat tytöt ovat nyt iältään 9-11-vuotiaita. Joukkueen yhteinen matka alkoi lasten ollessa esikoulun loppusuoralla.
– Kahden tytön kanssa puuhattiin se kesä kaikenlaista ja syksyllä aloitettiin koulunkäynti, Enqvist muistelee.
Joukkue on kasvanut noista ajoista reilusti, sillä nykyään tyttöjä on jo yksitoista. Tyttöjoukkueen tukikohta on Kaarisillan koulussa. Enqvist on paikalla lasten koulupäivän aikana ja auttaa opiskelussa tarpeen mukaan. Koulun jälkeen kokoonnutaan omaan tilaan välipalalle ja läksyjen tekoon. Sen jälkeen on harrastusten vuoro.
Askartelupäivänä syntyi myös varusteita pehmokoirille.
Tyttöjoukkue harrastaa neljänä päivänä viikossa. Lajivalikoimassa on uintia, jalkapalloa, luistelua ja sählyä. Torstaisin tehdään muita juttuja, kuten taiteillaan, askarrellaan, leivotaan, retkeillään ynnä muuta. Viime syksyn suuri projekti oli keppari-hevosten askarteleminen.
Jalkapalloa ja sählyä työt harrastavat yhdessä alueen poikajoukkueen kanssa. Enqvist arvailee, että salibandy voisi ehkä olla se laji, johon hänen joukkueensa keskittyy tulevaisuudessa vielä enemmänkin. Sitä on pelattu alusta asti, ja pallopelit ylipäätään tuntuvat innostavan.
– Joskus yritin tyttöjä kysellä mukaan johonkin tanssitapahtumaan, mutta he eivät halunneet missään nimessä lähteä sellaiseen. Sen sijaan viime viikolla oltiin pelaamassa jalkapalloa Karhuhallissa poikajoukkueen kanssa ja siitä tytöt olivat aivan fiiliksissä, hän kertoo.
Liikunnalliseen elämäntapaan kannustaminen on yksi Icehearts-toiminnan tavoitteista. Lapsilla ei ole velvoitetta osallistua toimintaan joka päivä, mutta Enqvistin tytöt tulevat aina täysilukuisena paikalle.
– Lapset on luotu liikkumaan, touhuamaan, juoksemaan ja hikoilemaan, joten kyllähän he siitä helposti innostuvat.
Noora Enqvistin mielestä Satakuntaan mahtuisi lisää Icehearts-kasvattajia, niin naisia kuin miehiäkin, sillä joukkueita ei ole alueella vielä suinkaan liikaa.
Enqvist itse harrasti nuorena kilpa-aerobicia sm-tasolle asti, ja aikuisena hän on urheillut monipuolisesti. Koulutustaustaa hänellä on sekä liikunnan että sosiaalialan puolelta. Enqvist opiskeli lukion jälkeen Varalan urheiluopistossa liikuntaneuvojaksi. Myöhemmin ammatti vaihtui koulunkäynninohjaajaksi ja hän työskenteli erityiskoulussa kymmenen vuotta. Kyseisessä koulussa Enqvist pääsi seuraamaan läheltä myös Icehearts-kasvattajan työskentelyä. Hän huomasi, että Icehearts-kasvattajat tuntevat lapset ja tietävät heidän kuulumisensa vielä paljon kokonaisvaltaisemmin kuin mihin koulun henkilökunta pystyy. Se teki häneen vaikutuksen. Hänestä itsestään tuli Icehearts-kasvattaja vuonna 2022, ja vastikään tulivat valmiiksi myös sosionomin opinnot.
Icehearts-kasvattajan työssä Enqvist pitää siitä, että työpäivän sisältöön voi niin paljon itse vaikuttaa, ja joukkueet ovatkin usein kasvattajansa näköisiä. Kasvattaja on joukkueensa kanssa koko 12-vuotisen koulutaipaleen ajan, joten on hyvä, että toiminta on myös itselle mukavaa. Ja tietenkin lapsista tulee tärkeitä vuosien vieriessä.
– Välillä puhun heistä ”mun tyttöinä”, ja silloin pitää tarkentaa, että tarkoitan työlapsia, koska kotona on myös kaksi omaa tyttöä, Enqvist kertoo.
Joukkueeseen kuulumisen Enqvist toivoo antavan lapsille itseluottamusta, opettavan löytämään omat vahvuudet ja näkemään hyvää itsessä ja muissa.
– Toivon, että lapsista tulee aikanaan hyvinvoivia aikuisia, hän tiivistää ajatuksiaan.
Säkkituoleissa on hyvä pitää huilitaukoa.