Lös­si tar­kot­ta alum­pe­ri sem­most fii­ni hi­ak­ka­maat, ko tuu­li on kul­jet­tan­nu mu­ka­nas ja ka­san­nu töy­räiks. Kuus­kym­men­lu­vull sana sai uu­de mer­ki­tyk­se – ih­mis­jouk­ko, po­ruk­ka. Meit ol sil­lo kym­me­ne Rau­ma Ly­se­om poik­ka, ko olt­tin to­des­tas­ki hyvi ka­ve­rei ja otet­ti ryh­mä ni­mek­si iha jul­ki­sest Lös­si. Yks meist ol muut­tan­nu tänn Hel­sin­gist ja ol siit saan­nu lem­pi­ni­men­ki ’Stadi’. Hä­nell ol suh­teit yh­te he­sa­lais­se vaa­te­fir­ma­ha ja si­ält ti­lat­ti meill jo­ka­sell Lös­sim pu­se­ro. Siin luk etu­pu­a­lell, ett Lös­sist ja oma nimi. Sel­kä­pu­a­lell ol kaik­kit­te lös­si­läis­te nime. Ol se sil­lo 60-lu­vull kova jut­tu kä­vell sem­nem pu­se­ro pääll kau­pun­gill. Siin vas­tan­tu­li­ja ih­mei­säs kat­te­li­va.

Lös­si­läis­te har­ras­tuk­sen sil­lo kou­lu­ai­kan ol mu­siik­ki ja ur­hei­lu. Sii­he­aik­ka ei alai­kä­ne saan­nu ra­vin­to­lass esint­ty il­ma vi­ral­list lup­pa. Poja jou­du­si­va so­si­a­li­lau­ta­kun­nalt iha ha­ke­ma lu­pa­la­pu, ett sai­va soit­ta Rau­ma­lin­nas bän­di­kei­kall. Par­ha­te mu­sii­kiss sitt my­ä­hem­mi lös­si­lä­sist pär­jäs Pärs­si­sen Kös­si. Hän soitt kai­ke­lais­si pil­lei ku­lui­sass ’Pi­ha­soit­ta­ja’- yh­ty­ess. Ur­hei­lu­pu­a­lell ko­ri­pal­lo ol tärk­kiä. Veik­ko­la Ven­nu tem­pas ki­a­ko­hei­tos Su­a­me 14-vu­a­ti­ait­tem par­ham­ma tu­lok­se.

Pari viik­ko sitt nu­a­rin meist lös­si­läi­sit täytt 75 vuat. Kyll täy­ty san­no, ett sitä to­des­tas­ki fun­dee­ra, ett mihi ne vu­a­de ova men­ny. Kaikk vu­as­kym­me­ne ol­la olt­tu ko vel­jei. Poja ova kaikk muu asun­nu osa aik­ka elä­mäs­täs muu­all pisi maa­il­ma. Pik­ku­hil­ja sitt ova pa­lan­nu ta­ka­si tänn ko­to­kau­punk­ki­hi. Ol­lan vii­me­vu­a­sin pi­det­ty ke­sä­kok­kon­tu­mi­ne Sa­lo­val­la Hanu mö­kill. Si­äll ol­lan 60 vuat sitt ens­mäi­sen ker­ra olt­tu ja vu­as­kym­me­nit­te ai­kan pali ju­bi­lee­rat­tu. Jutu ova ikui­sill lys­kam­po­jill iha sa­moi ko sil­lo ai­ko­nas. Ti­pu­la fli­ko­jak­ki ne ai­ka us­se si­vu­a­va. Siin ko ka­ve­reit pöö­dä ymp­rill kat­te­le, tule mi­ä­le­he, ett kyll täm­sem po­ru­ka elä­mäm­po­luist vois ihan yh­tei­sen kir­jan­ki kir­jot­ta. Nii mo­ne­nä­köst o jo­ka­ne näh­ny ja tehn – ja suht­koht hyvi ol­lam pär­jät­ty.

MAT­TI PUR­SI­HEI­MO