Tui­ja Saa­ri­nen

Kun saa­vun maa­nan­tai-il­ta­na La­pin seu­ra­kun­ta­ko­dil­le Rau­man La­pis­sa, siel­lä hau­ko­tel­laan. Käyn­nis­sä on se­ka­kuo­ro Lap­po­ni­an ää­ne­na­vaus kuo­ron­joh­ta­ja Sari Mä­ki­sen joh­dol­la, ja suu­ri hau­ko­tuk­sen tun­ne on se mitä lau­la­es­sa ta­voi­tel­laan.

Mä­ki­nen luot­saa kuo­roa kol­mat­ta vuot­ta, ja on 26 vuot­ta sit­ten pe­rus­te­tun kuo­ron kuu­des joh­ta­ja. Lap­piin ha­lut­tiin pe­rus­taa se­ka­kuo­ro, kun La­pin Lau­lu­mie­het -mies­kuo­roon ei enää saa­tu tar­peek­si lau­la­jia.

– Toi­min­ta al­koi hii­pua, ja minä sil­loi­sen kuo­ron pu­heen­joh­ta­ja­na sain teh­tä­väk­si pe­rus­taa se­ka­kuo­ron Lap­piin, muis­te­lee Se­ka­kuo­ro­yh­dis­tys Lap­po­nia ry:n pu­heen­joh­ta­ja Vei­jo Leh­ti­nen, joka lau­laa kuo­ros­sa bas­soa.

Rei­lun nel­jän­nes­vuo­si­sa­dan ai­ka­na Lap­po­ni­an ri­veis­sä on lau­la­nut yli sata lau­la­jaa. Mä­ki­sen kuo­ron­joh­ta­juu­den ai­ka­na kuo­ro­lais­ten mää­rä on kas­va­nut mel­kein puo­lel­la.

– Lau­la­jia on täl­lä het­kel­lä 21, ja kaik­ki käy­vät ak­tii­vi­ses­ti har­joi­tuk­sis­sa, to­te­aa Mä­ki­nen.

Eu­ras­sa asu­val­la kuo­ron­joh­ta­jal­la on kant­to­rin vir­ka Huit­tis­ten seu­ra­kun­nas­sa. Hän aloit­ti vii­si­vuo­ti­aa­na kuo­ro­lau­lun ja kuo­ro­toi­min­ta jak­saa in­nos­taa edel­leen, 55 vuot­ta myö­hem­min.

– Se ko­lah­ti heti. Olen kuo­roih­mi­nen hen­keen ja ve­reen. Olen sitä miel­tä, et­tä kuo­ro­lai­set ovat ihan oma ro­tun­sa: Ker­ran kuo­ro­lai­nen, ai­na kuo­ro­lai­nen.

Har­joi­tuk­sis­sa riit­tää huu­mo­ria ja nau­rua. Mä­ki­nen pai­not­taa­kin, et­tä tiuk­ka­pi­poi­suus on har­ras­tuk­ses­ta kau­ka­na. To­sin il­man ku­ria ei har­joi­tuk­sis­ta tu­li­si mi­tään.

– Sa­non ai­na, et­tä kuo­ro­de­mok­ra­tia lop­puu kyn­nyk­sel­le, sen jäl­keen al­kaa kuo­ron­joh­ta­jan dik­ta­tuu­ri, nau­raa Mä­ki­nen.

Kaik­ki ym­mär­tä­vät vit­sin, kun Mä­ki­nen heit­tää esi­mer­kik­si, et­tä ”se, joka lau­laa lii­an ai­kai­sin äs­sän, am­mu­taan aa­mun­koit­tees­sa”.

Kun lau­la­jil­ta ky­syy, mikä on kuo­ro­lau­la­mi­ses­sa tär­kein­tä, saa yk­si­se­lit­tei­sen vas­tauk­sen: Tär­kein­tä on ka­ve­rin kuun­te­le­mi­nen. Kuo­ro­lai­set ke­hu­vat har­ras­tus­ta ”hy­väk­si te­ra­pi­ak­si” ja ”mel­kein kuin me­di­taa­ti­ok­si”. Kuo­ro­toi­min­ta on myös so­si­aa­lis­ta kans­sa­käy­mis­tä ja uu­sien asi­oi­den opet­te­lua.

Rau­man Kan­sa­lai­so­pis­ton alai­suu­des­sa toi­mi­van se­ka­kuo­ro Lap­po­ni­an lau­la­jien ikä­hai­ta­ri ulot­tuu rei­lus­ta kah­des­ta­kym­me­nes­tä vuo­des­ta 86 vuo­teen. Osa osaa nuo­tit, osa opet­te­lee kap­pa­leet ja stem­mat kor­va­kuu­lol­ta. Ää­nen­kuun­te­lua kuo­roon pää­se­mi­sek­si ei ole.

Mä­ki­nen luon­neh­tii 86-vuo­ti­as­ta Mat­ti Kil­jus­ta ”ar­moi­te­tuk­si te­no­rik­si”. Kil­ju­nen on eh­ti­nyt lau­laa mo­nes­sa kuo­ros­sa ja Lap­po­ni­as­sa­kin 2000-lu­vun alus­ta. Hä­nel­lä on ab­so­luut­ti­nen sä­vel­kor­va.

– Sen kuu­lee heti, jos Mat­ti ei ole har­joi­tuk­sis­sa.

Kil­ju­nen ke­huu kuo­ron­joh­ta­jaa reip­paak­si ja ener­gi­sek­si.

– Hän pi­tää mei­dät he­reil­lä.

Kuo­ro­lai­nen An­net­te Jä­der­holm on syys­kuus­sa muut­ta­nut Lap­piin Ke­mi­ön­saa­rel­ta. Jä­der­holm on vii­mek­si lau­la­nut kuo­ros­sa kou­lu­ai­koi­na. Hä­net rek­ry­toi­tiin Lap­po­ni­aan kun­to­por­tail­ta.

– Olen kova pu­he­le­maan kaik­kien ih­mis­ten kans­sa, ja tör­mä­sin tä­män kuo­ron ve­te­raa­ni­jä­se­neen Au­lis Hän­nik­kä­lään kun­to­por­tail­la. Hän ky­syi, et­tä lau­lan­ko, jo­hon minä vas­ta­sin, et­tä tot­ta kai. Hän raa­ha­si mi­nut mel­kein kor­vas­ta ve­tä­en har­joi­tuk­siin, nau­raa Jä­der­holm.

Mikä on kuo­ron­joh­ta­jan pa­ras het­ki?

– Pa­ras­ta on, kun kuo­ro soi. Kuo­ro on kuin yk­si inst­ru­ment­ti, ja kuo­ron­joh­ta­jan teh­tä­vä on saa­da se soi­maan niin, et­tä kai­kil­la on vie­lä ki­vaa­kin. Hyvä esi­merk­ki upe­as­ta soin­nis­ta on Tai­vas sy­lis­sä­ni -kap­pa­le loi­maa­lai­sen ys­tä­vä­ni ja kol­le­ga­ni Me­li­sa Ste­va­no­vi­cin so­vi­tuk­se­na. Se on kuo­rol­lem­me nap­pi­va­lin­ta!

– Pa­ras­ta on myös, kun nä­kee, et­tä ylei­sö naut­tii. Mi­nul­la on ta­pa­na sa­noa, et­tä pi­tää ol­la esiin­ty­mis­vaat­teet ja ylei­sö, sil­loin kuo­ro­lai­nen syt­tyy.

Lau­lu on sii­tä ih­meel­li­nen asia, et­tä se on vii­mei­nen, joka ih­mi­seen jää, kun muis­ti ka­to­aa.

– Olin kant­to­rin työ­ni puo­les­ta käy­mäs­sä hoi­va­ko­dis­sa Loi­maal­la, ja siel­lä oli iä­käs van­ha kuo­ro­lai­nen. Tämä van­ha her­ra oli va­ka­vas­ti muis­ti­sai­ras ja omis­sa maa­il­mois­saan, mut­ta kun Maa on niin kau­nis al­koi soi­maan, hän al­koi lau­laa sii­hen te­no­ri­ään­tä. Se oli kos­ket­ta­va het­ki, to­te­aa Mä­ki­nen.

Me käym­me jou­lun viet­to­hon, Se­ka­kuo­ro Lap­po­nia joh­ta­ja­naan Sari Mä­ki­nen

La­pin seu­ra­kun­ta­ko­ti maa­nan­tai­na 2.12. klo 18.30

Kuo­ron omien esi­tys­ten li­säk­si yh­teis­lau­lua. Va­paa pää­sy.