Nummi: Äänestämisestä ja demokratiasta
En erityisen paljon usko äänestämiseen demokratian muotona. Vaalit ovat tärkeä osa demokraattista yhteiskuntaa, mutta ne eivät silti saisi olla ainoa osa sitä. Tähän suuntaan on menty viime aikoina monessa maassa, viimeisimpänä esimerkkinä Yhdysvallat, jossa presidentti Trump apurinsa Elon Muskin kanssa on haalinut itselleen runsaasti valtaa.
Nähdäkseni syynä siihen, että demokraattinen päätöksentekoprosessi nähdään yhä useammin tehottomana piilee siinä, että äänestäminen ei ole tuottanut sellaista tulosta kuin äänestäjien enemmistö haluaisi. Tutkimukset ovat osoittaneet, että tuloerot ovat jo pitkään kasvaneet melkein kaikkialla länsimaisissa yhteiskunnissa. Samalla eteneminen koulutuksen avulla on yhä hankalampaa ja epävarmempaa.
Hyvinvointiyhteiskuntaa on purettu joka puolella uusliberaalin talouspolitiikan oppien mukaan. Tämä on osaltaan kiihdyttänyt tuloerojen kasvua, kun alun perin julkiselle puolelle kuuluvia toimintoja on yksityistetty. On vedottu siihen, että yksityiset yritykset toimivat valtiota tehokkaammin. Tämä pitääkin paikkansa, jos puhutaan taloudellisen voiton tekemisestä. Voiton, joka päätyy omistajille.
Kun poliittiset päättäjät toimivat miltei hallituspohjasta riippumatta taloudellisen eliitin toiveiden mukaan, on selvää, etteivät äänestäjien enemmistön toiveet toteudu. Hyvinvointivaltio jatkaa kutistumistaan, samalla kun pyramidin huipulla olevien voitot suurenevat. Tämä taloudesta peräisin oleva toimintalogiikka tietenkin kaventaa myös demokratiaa. Se pienentää kansalaisjärjestöjen ja ammattiyhdistysliikkeen valtaa ja vähentää entisestään äänestämisen merkitystä.
Mutta miksi sitten yleensä äänestää? Äänestän pienentääkseni tai ainakin jarruttaakseni tuhoja. Jos voin tehdä sen, miksi en tekisi niin? Vaikuttamista ei silti voi jättää pelkän äänestämisen varaan. Kannattaa liittyä vaikka niihin kansalaisjärjestöihin.
Rami Nummi
opiskelija, Pori