Uu­ti­soin­nis­ta olem­me voi­neet lu­kea, kuin­ka syn­ty­vyys on las­ke­nut uu­siin en­nä­ty­sal­hai­siin lu­ke­miin. Niin kau­an kuin it­se muis­tan, on pu­hut­tu sii­tä, et­tä lap­sia syn­tyy lii­an vä­hän. Mo­nes­ti to­de­taan, et­tä ih­mis­ten ajas­ta kil­pai­lee niin mo­net asi­at ja ta­voit­teet.

Usein tun­nu­taan ajat­te­le­van, et­tä ra­ken­ta­mal­la uu­sia kou­lu­ja ja päi­vä­ko­te­ja ja ja­ka­mal­la il­mai­sia pal­ve­lui­ta vai­kut­tai­sim­me lap­si­myön­tei­sil­tä ja sitä kaut­ta eh­kä syn­ty­vyys­kin kas­vai­si. Syyt saat­ta­vat ol­la sy­vem­mäl­lä yh­teis­kun­nal­li­ses­sa ar­vo­maa­il­mas­sa. Pe­rin­tei­nen per­he­kä­si­tys ei ole mi­ten­kään "muo­di­kas" tee­ma ny­ky­ai­ka­na. Jos muis­tel­laan ai­kaa, jol­loin lap­sia syn­tyi pal­jon, oli nii­den ai­ko­jen yh­teis­kun­ta huo­mat­ta­vas­ti vä­hem­män lap­si­per­hei­tä tu­ke­va. Yli­pää­tään hy­vin­voin­nin kas­va­es­sa las­ten mää­rä vä­he­nee, ja kär­jis­tä­en niis­sä yh­teis­kun­nis­sa, jois­sa lap­sia var­ten oli­si pal­jon kaik­kea pal­ve­lua ja tu­kea, lap­sia ei enää teh­dä.

Mitä las­ten vä­hyys sit­ten tu­lee vai­kut­ta­maan? Asi­aa voi­daan tie­tys­ti tar­kas­tel­la yh­teis­kun­nan tuot­ta­mien pal­ve­lui­den kaut­ta, esi­mer­kik­si op­pi­las­mää­rät tu­le­vat pie­ne­mään. Muut­to­lii­ke kas­vu­kes­kuk­siin vauh­dit­taa ke­hi­tys­tä si­vum­mal­la ja kou­lu- sekä päi­vä­ko­ti­rat­kai­su­ja jou­du­taan te­ke­mään. Jou­dum­me li­säk­si miet­ti­mään, mis­tä saam­me osaa­vaa työ­voi­maa elä­köi­ty­vien ti­lal­le. Edel­lä mai­ni­tut ovat kui­ten­kin enem­män ”ma­te­maat­tis­ta” tar­kas­te­lua.

Mut­ta en­tä mui­ta vai­ku­tuk­sia sit­ten? Vai­kut­taa­ko se, et­tä lap­set kas­va­vat pää­sään­töi­ses­ti vä­hä­lap­si­lu­kui­sis­sa per­heis­sä, Mi­ten se vai­kut­taa vaik­ka so­si­aa­li­seen kas­vuun? Vaik­ka van­hem­pien teh­tä­vä on kas­vat­taa lap­si­aan, niin useim­mat van­hem­mat var­mas­ti tie­tä­vät, et­tä lap­set kas­vat­ta­vat ja muut­ta­vat van­hem­pi­aan. Useim­mil­le lap­set ovat yli­voi­mai­ses­ti tär­kein­tä mitä maa­il­mas­sa on, ja hei­dän kans­saan ko­e­taan ne suu­rim­mat on­nen het­ket ja va­li­tet­ta­vas­ti myös jos­kus su­rut ja ikä­vät asi­at.

Voi­daan ky­syä: vai­kut­taa­ko lap­sien vä­hyys esi­mer­kik­si yh­teis­kun­nas­sa ole­vaan em­pa­ti­aan? Ny­kyi­sin on suur­ta muo­tia har­ras­taa vä­lit­tä­mis­tä so­si­aa­li­sen me­di­an so­vel­lus­ten kaut­ta. Pöy­ris­ty­tään, huo­les­tu­taan, kes­kus­tel­laan ja vaik­ka mitä. Mut­ta kun huo­maa fa­ce­boo­kis­sa val­ta­van mää­rän syn­ty­mä­päi­vä­on­nit­te­lui­ta jo ai­kaa sit­ten me­neh­ty­neen tut­ta­van si­vuil­ta, tu­lee mie­leen: mi­ten to­del­lis­ta vä­lit­tä­mis­tä tämä oi­ke­as­taan on?

Vä­lit­tä­mi­seen liit­tyy usein sa­mais­tu­mi­nen ja/tai hen­ki­lön to­del­li­nen tun­te­mi­nen. Olet­ko kos­kaan poh­ti­nut, kuka si­nus­ta vil­pit­tö­mäs­ti to­del­la vä­lit­tää ja on kiin­nos­tu­nut sii­tä, mi­ten sinä voit, ja ke­nes­tä sinä it­se vas­taa­vas­ti vä­li­tät?

Ar­to Nur­mi

Kun­ta- ja alu­e­vaa­lieh­do­kas (ps.), Pori