Niim­pä… ny se sit kuu­lem­ma al­kaa oi­kee to­re­te­ol syk­sy tul tai tul­lee­ko pe­rä­ti tal­vi, ko jo lunt­ki lu­va­taa? Soo pelk­kää aa­nin­kii ei­kä nii­hi ain ol nii lu­at­ta­mist. No vii­me vuan tai­si ol sil­lai, et siin lo­ka­kuu lo­pus jo tal­vi yl­lät­täi tu­li­ki. Nyte mul o ait­ta par­ves viä hen­ki­so­le­vat pe­le­kuu­nat ja näil mai ole ne pruu­kan­nu pak­kas­te pur­tuu ha­koi­hi va­het­taa. Hau­taus­maal­la­ki yh­rel mee hau­roist mar­ka­reet­tat oli nii re­he­vii ja nät­tei et­tei mil­lää mal­tet­tu niit ot­taa pois ja ha­vot­ta­mi­ne jäi silt osi al­ka­vaa viik­koo, ko kyl ain vii­mes­täs Pyh­häi­päi­väks o hau­rat ol­ta­va tal­vee var­te ree­ras.

Ens lav­van­tain on­ki se jo mai­nit­tu Pyh­häi­päi­vä, jol­lo muis­te­taa pois­nuk­ku­neit muis­te­le­mal, sy­tyt­tä­mä kynt­ty­lät tai kuka mil­lä­ki lai se hom­ma hoi­taa. Kir­kois­sak­ki pruu­ka­taa sil­lo lu­je­tel vu­a­re ai­kan ajast ikui­suu­tee siir­ty­neit­te ni­met ja sy­ty­tel heil omat tuik­kus, tai täl­läi o en­ne kum­min­ki toi­mit­tu. Täl haa­vaa kaik­ki ar­vot ja ta­vat tai­taa ol ai­na­ki jol­lai­lai hu­kas, ko sääs­te­tää it­tem­me mel­kei hen­kilt??

Ku­lu­nut viik­koo, ko täs fun­tee­ra­si, ni ei oi­kee tul­lu mit­tää se suk­ke­lam­paa omalt kan­tilt mi­ä­lee, ko mone päi­vä­ne ha­ra­voin­ti iha vä­sy­mis­see as­tik­ka, vaik se oli­ki iha­na ren­tout­tav­vaa ja kel­vää­ki, mut koh­tuu kai­kes. Tai­si sil­ti siin ol seki ek­ko sel­käs kään­si, ni ta­kan näyt­ti jo taas silt et­tes olis mit­tää teh­nyk­kä ja it­tees­ki jo mel­kei ep­päi­li. Siin vii­kol yks jos toi­ne­ki huik­kai­li: ”Et­tei ny kuu­lu tom­most hom­maa lain­ka tehr.” Ei ni, mut jos sul o pi­has­sas kom­mee suu­ri tam­mi, ni ei an lu­an­to pe­riks et­tes se leh­tii ha­ra­voit­tis, vaa an­ta­sit tuu­le viär ne pi­hast toi­see. Sil­ti­ki ko oi­kee ploo­saa, ni niit men­nee vä­ki­sin­ki ja pit­käl­lek­ki. Pilp­puu­val ma­si­nal sen­tää pys­tyy jät­tää maa­ha ma­roil­lek­ki tal­vi­var­raa. Tam­me kau­niit rus­kis­tun­neet leh­ret ei iha hep­po­ses­ti kom­pos­tis­sak­ka peh­men. Niist saa muu­te iha fii­ni krans­sin­ki, ko vaa o kär­si­väl­li­syyt. Ha­ra­voi­mi­ne käy sel­lää pääl, jol­sei os­saa va­het­taa tämä täst kät ja an­taa sil­ti sit joo­nii hi­a­ro­jil. Kun­nol­li­sist ha­ra­voin­ti­vä­li­neist o suu­ri hy­ä­ty kans, niät ränt­tää it­te kun­ki tes­tat mim­mo­ne kät­tee sop­pii?

Koko vii­ko, kap­pas­vaa kruu­nas sen­tää Se­ni­o­ri­köö­ri Vaa­ri­lau­lu ree­raa­ma pe­rin­ne­kon­sert­ti Kes­ki-Pori kir­kos lav­van­tain eh­too­päi­väl. Köö­ril oli vi­a­rain huip­pu­muu­si­koit­ki fö­lis siin omas prok­ram­mis­sas, nii su­a­raa sy­räm­mee lau­la­nu Pek­ka Pel­to­maa, ko sit huip­pu­sel­lis­ti Har­ri Ös­ter­man tai­toi­nes. Ja ti­ät­ty mee kaik­kei tut­tu oma kir­ko ur­ku­ri Romp­pa­se Ju­ha­ni, joka kert­ta toi­ses jäl­kee saa kom­meist uruist niit­te mah­ta­vuu­re omal lail­las ir­ti. Vaa­rit lau­lo rin­ta rot­tin­kil ja mu­ka­valt se kuu­los­ti­ki, mi­tä­ny ina jot­tai syk­syst kä­hi­nää pa­ris lau­lus oli kuu­le­vi­nas. Nää maat lau­lu soi iha yle­palt­ti­se iha­nas­ti ja jäi mi­ä­lee. Hi­a­no har­ras­tus vaa­reil ja kii­tos siit taas ker­ra! Ens­ker­ral sit jot­tai, joko lu­miuk­koi tai iha muut?...

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos