Ulla Leinon murreblogi: Tällai mennää
Kappasvaa… lokakuu 27. 2024
Niimpä… ny se sit kuulemma alkaa oikee toreteol syksy tul tai tulleeko peräti talvi, ko jo luntki luvataa? Soo pelkkää aaninkii eikä niihi ain ol nii luattamist. No viime vuan taisi ol sillai, et siin lokakuu lopus jo talvi yllättäi tuliki. Nyte mul o aitta parves viä henkisolevat pelekuunat ja näil mai ole ne pruukannu pakkaste purtuu hakoihi vahettaa. Hautausmaallaki yhrel mee hauroist markareettat oli nii rehevii ja nättei ettei millää maltettu niit ottaa pois ja havottamine jäi silt osi alkavaa viikkoo, ko kyl ain viimestäs Pyhhäipäiväks o haurat oltava talvee varte reeras.
Ens lavvantain onki se jo mainittu Pyhhäipäivä, jollo muistetaa poisnukkuneit muistelemal, sytyttämä kynttylät tai kuka milläki lai se homma hoitaa. Kirkoissakki pruukataa sillo lujetel vuare aikan ajast ikuisuutee siirtyneitte nimet ja sytytel heil omat tuikkus, tai tälläi o enne kumminki toimittu. Täl haavaa kaikki arvot ja tavat taitaa ol ainaki jollailai hukas, ko säästetää ittemme melkei henkilt??
Kulunut viikkoo, ko täs funteerasi, ni ei oikee tullu mittää se sukkelampaa omalt kantilt miälee, ko mone päiväne haravointi iha väsymissee astikka, vaik se oliki ihana rentouttavvaa ja kelvääki, mut kohtuu kaikes. Taisi silti siin ol seki ekko selkäs käänsi, ni takan näytti jo taas silt ettes olis mittää tehnykkä ja itteeski jo melkei eppäili. Siin viikol yks jos toineki huikkaili: ”Ettei ny kuulu tommost hommaa lainka tehr.” Ei ni, mut jos sul o pihassas kommee suuri tammi, ni ei an luanto periks ettes se lehtii haravoittis, vaa antasit tuule viär ne pihast toisee. Siltiki ko oikee ploosaa, ni niit mennee väkisinki ja pitkällekki. Pilppuuval masinal sentää pystyy jättää maaha maroillekki talvivarraa. Tamme kauniit ruskistunneet lehret ei iha hepposesti kompostissakka pehmen. Niist saa muute iha fiini kranssinki, ko vaa o kärsivällisyyt. Haravoimine käy sellää pääl, jolsei ossaa vahettaa tämä täst kät ja antaa silti sit joonii hiarojil. Kunnollisist haravointivälineist o suuri hyäty kans, niät ränttää itte kunki testat mimmone kättee soppii?
Koko viiko, kappasvaa kruunas sentää Seniorikööri Vaarilaulu reeraama perinnekonsertti Keski-Pori kirkos lavvantain ehtoopäiväl. Kööril oli viarain huippumuusikoitki fölis siin omas prokrammissas, nii suaraa syrämmee laulanu Pekka Peltomaa, ko sit huippusellisti Harri Österman taitoines. Ja tiätty mee kaikkei tuttu oma kirko urkuri Romppase Juhani, joka kertta toises jälkee saa kommeist uruist niitte mahtavuure omal laillas irti. Vaarit laulo rinta rottinkil ja mukavalt se kuulostiki, mitäny ina jottai syksyst kähinää paris laulus oli kuulevinas. Nää maat laulu soi iha ylepalttise ihanasti ja jäi miälee. Hiano harrastus vaareil ja kiitos siit taas kerra! Enskerral sit jottai, joko lumiukkoi tai iha muut?...
Ulla Leino
Porilainen murremaakari ja kotiseutuneuvos