Sil­lai stää pit­tää, et hel­mi­kuus o tal­vee sit­ten­ki. Ol­lu muu­ta­ma päi­vä pak­kast ja hiuk­ka tul­lu lun­ta­ki ja tul­lee par­hail­las­ki, ko tätä kna­put­te­le py­hän kir­ko­me­noi ai­kaa. Suk­ke­lalt se tun­tu­ki se iha liia kev­väi­ne tou­hu, jost tai­si just vii­me vii­kol ol­lak­ki puhe, ko tun­tu, et ke­vät mel­kei jo elet­tii. Mää­ki ker­ke­si jo hu­a­les­tuu et mah­ret­taak lain­ka saar tota mee ton­ti nur­kal ol­lut suurt kuust kaa­ret­tuuk­ka, nin­ko mei­nat­tii? Vii­me vii­kol se sit kum­min­ki ta­pah­tu ja hyvi kä­vi­ki. Kyl am­mat­ti­lais­te joo­nii o ilo kat­tel, ko se käy ja tur­val­li­suu­res­tak­ka ei tin­kit. Puu kaa­tu, ok­sit­tii, run­ko pa­lo­tel­tii, trak­to­ri kou­ra nos­te­li pois vi­ä­tä­väks ja viä roip­peek­ki ru­a­kot­tii. Et sem­most al­ku­vii­kost jo koht.

Tun­tuu nii mu­ka­valt, ko yh­ris­tyk­set ym­mär­tää, et kah­ja kai­paa vä­lis­täi mi­ä­le kel­ven­tä­mist ja mm. juur yh­teis­lau­lu mer­keis se pas­saa yh­rel jos toi­sel­lek­ki. Tämä tuli to­ris­tet­tuu kans, ko Ko­tei pu­a­lest ree­ras vii­kol ki­vat yh­teis­lau­lut Lii­sa­puis­tos kaf­fet­te­lu ja kas­ta­mis­te mer­keis Rus­ka­poi­kai mu­si­soi­res siin sa­mal mee mone kym­me­ne ih­mi­se iloks ja lau­lat­ta­mi­seks. Lau­lo ne lau­lat­ta­jat meil omast pääs­täs­ki muu­ta­ma lau­lu, nin­ko ne it­te stää meil klaa­ras. Tosi lep­po­saa oli ja hy­väl mi­ä­lel si­ält läh­ret­tii­ki. Meil oli 64. hää­päi­vä­ki sil­lo, niät sit tör­sät­tii viä eh­toom­mal me­ne­mäl fii­nis­ti kau­pun­kil sy­ä­mää. Ei muk­ko kii­tol­li­sen kai­kest taas et­tiip­päi päi­vä ker­ral­las.

Ys­tä­vä­päi­vä­ki oli ja meni, mut must sil­ti o vik­tist muis­taa et se voi ol ja on­ki joka päi­vä, niät siit ränt­tää pit­tää kii. Ys­tä­vät tai nin­ko me pruu­ka­taa Po­ris san­noo et kamp­raa­tit o meil jo­ka­sel kal­li­sar­vo­ne as­ja. Ei tul­lu krii­vat­tuu kort­tei tänä vuan, mut ny­ky­ta­va muk­kaa vi­äs­tei tuli ja meni koko päi­vä. Kii­tos siit!! Per­jan­tain päi­väl piti men te­at­ter­rii, mut har­mi paik­ka, ko esi­tys oli pe­ru­tet­tu ja se ny sit siir­ty tu­an­nem­maks, et sil­lai­ki voi käyr täm­mö­sen flus­sa-ai­kan. Tart­tee muis­taa mee jo­ka­se pit­tää it­tes­täs hu­alt ja pest joka vä­lis käs­siis­ki, et­tei ai­na­ka täl­läi van­hem­mal ijäl tu­lis kip­peeks ja jou­tus ton py­rok­ra­tia rat­tai­sii py­ä­ri­mää.

Tun­tuu et jo­ka­päi­vä­set vi­äs­tit van­hus­te tä­mä­het­ki­sest hoi­rost sen­ku rank­ke­nee. Soo klaa­ri as­ja, et Su­a­me as­jat o saa­ta­va kun­too, mut onk se ta­pah­rut­ta­va just van­hus­te hoi­rost tin­ki­mäl?? Tart­tis saar A-stu­ri­oo nel­jä sööt­ters­kaa eri van­hus­te hoi­top­las­seilt praak­kaa kes­ke­näs mil­lai men­nee? Kyl niit pääl­li­köit ja ti­reh­töö­rei o jo kuul­tu tar­peeks vu­a­si­kau­sii. Kai­ke­mail­ma ko­mi­te­oit ja tut­ki­muk­sii o teh­ty ja ain vaa jo­not kas­soo hoi­too var­too­vist. On­kai niit sän­til­li­ses­ti ja in­hi­mil­li­ses­ti hoi­rost hu­a­leh­tiv­vii plas­sei­ki, mut iha liia vähä. Kuka us­kal­taa san­noo suus puh­taaks?? Tätä var­ro­tes taas ens­viik­koo hiuk­ka va­rauk­sel­li­ses­ti…

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos