Hy­vä­ne ai­ka, maa­lis­kuu al­ku­päi­vii men­nää ja var­hais­pe­ru­naa o jo kuu­lem­ma is­tu­tet­tu. No mi­käs siin, ko ke­lit o su­a­si­nu, ”maas ei ol en­nää rou­taa ja muu­ten­ki maa jo mu­ak­kaus­kun­to­ne”, sano se maa­vil­je­li­jä, joka niit pe­ru­noit maa­has täl­läs. Var­too et sais niist sit jo lak­ki­ais­ke­mui­hi tra­tee­rat­tav­vaa. Oi­kee vesi tul­lee ki­ä­lel, ko ku­vit­tel­lee ra­vot­ta­vas just kyp­sy­neit­te uu­sie pe­ru­noit­te kat­ti­la kant, free­si til­li­ha­ju­ki tul­lee siin sa­mas nok­kaa. Me saa­raa ny var­rot seu­raa­vii lak­ki­ai­sii muu­ta­ma vu­a­si, ko vii­me su­ven vast oli rip­pi­äi­set ja lu­kio o nel­jäs pol­vi vast al­ka­mas. Jaa, a mit­tää ei tiä san­noo mitä o mail­mas sit siin vai­hees, kon­nei eres se pa­rem­mi seu­raa­vast päi­väst. Kaik­ki mail­ma­me­no o men­ny nii suk­ke­laks, ko nua isot kof­fe­lit vaa ha­jot­taa mail­maa. Joka päi­vä uut ja uut kiu­saa toi­sil­les, mihi lain­ka joh­taa­ka, kon­nei muust en­nää pu­hut ko ain suu­rem­mist ja suu­rem­mist va­rus­te­luist.? Mo­net ta­val­li­set ih­mi­set o jo pelo val­las ja ko muu­te­ka ei kai­kil ny­ky­mail­mas men nii kau­hee hyvi. Kyl val­ti­o­val­ta o sil­ti rau­hot­ta­nu ja sa­no­nu ”et­tei Su­a­mel tois­ta­seks ol hät­tää”, mut kuka se sit nii sää­ke­ris­ti ti­ä­tää sen­kä...

Pa­la­taas ny viä toho kev­väi­see kel­lii, ny mit­ta­ris plus­saa kuus as­tet, niät siks stää kev­väi­seks kai saa san­noo kon­nei lunt ol hiuk­kaa­ka ja kuu­lem­ma kau­pun­kis jo ka­tui stee­ra­taa. Jok­ku au­ni­oin­nit kyl lup­paa sää muut­tu­mist ja oi­kee ai­ka­lai­ki. Saas nähr sit! Vu­a­ret ei ol tois­tes kal­ta­sii, mut­tei siit kav­va ol, ko ol­tii jol­lai reis­sul huh­ti­kuus, ei­kä lin­ja­pii­li tah­to­nu tiäl pys­syy, ko oli nii liu­kast. Jos­kus taas huh­ti­kuus, ko ih­mi­set pit­tää vii­mi­sii van­hoi lom­miis o ol­lu val­lan­ki ke­sä­set ke­lit.

Täs mee nur­kis o lin­nut kyl sem­mo­ses ke­vät­kih­kas ja ko­vas­ti jo pe­sä­puu­hat o me­nos. Telk­kä­pa­ri tos jo­jel jo uis­ken­tel­lee ja jout­se­nii­ki muu­ta­ma o näh­ty ja yäl kuul­tu niit­te meuh­kaa­mist tual ve­tes kans. Sor­sat plok­kaa noit ran­toi ja freis­taa löy­tää si­ält ry­ä­nä jou­kost jot­tai mu­tus­tel­tav­vaa. Nii ja ne säh­kö­set pot­ku­lau­rat o ja tul­lu nääm­mä.

Ja as­jast toi­see. Ker­roi mi­ä­hel lu­ke­mas­ta­ni ru­at­ta­lai­sest kir­jast, jos oli sora-ai­koi­hi sem­mo­ne lys­ti­käs tim­pu­ri, joka pyk­käs jo­hon­ki pi­ä­nee kyl­lää nii it­tel­les ko mo­nel muul­lek­ki sem­mo­sii suk­ke­la kons­tik­kait ri­vei, niät oi­kee mu­se­o­vi­ras­to sit ai­kai pääst ki­är­si kyl­lää niit kar­tot­tai. Siin yh­tey­res tuli puh­heeks sem­mo­ne mul iha uus sana, ko rys­sä­vink­ke­li. Kul­mat sil­lai et lau­rat vaa päi­yh­tee, stää kai se tar­kot­taa, et­tei sun­ka tehr kun­no jii­ri lis­toil. No kaik­kee sitä tul­lee fun­tee­ran­neeks. Täs o muu­te jo rei­ru viik­ko men­ny noit hiih­toi jän­nä­tes ja hiuk­ka pet­ty­myk­se pu­a­lel tai­si jäär, vaik lu­a­naa­mist­ki kyl oli.

Ens viik­koo ny sit kum­min­ki taas uut var­ro­tes ja hy­vil mi­ä­li, ko Ru­at­tis su­a­ma­lai­ne sau­na­ral­li voit­ti niit­te eu­ro­vii­su­mah­rol­li­suu­re viä suu­rem­paa voit­too…

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos