Tiia Jo­ki­sa­lo

On ar­ki­päi­vä ja Hei­nos­ten ko­dis­sa tul­vii ruo­kien tuok­su. Pii­ra­koi­ta ja ruo­kia val­mis­tuu tyt­tä­ren syn­ty­mä­päi­viä var­ten, oman puu­tar­han par­sa­kaa­lit po­ri­se­vat pa­das­sa.

Si­näl­lään täs­sä ar­ki­ses­sa ti­lan­tees­sa ei ole mi­tään ih­meel­lis­tä, mut­ta har­vi­nais­ta luk­sus­ta se sil­ti Mat­ti ja Päi­vi Hei­no­sel­le on. Kum­pi­kaan heis­tä ei ni­mit­täin ole tä­hän ai­kaan päi­väs­tä kes­kel­lä viik­koa juu­ri­kaan ko­to­sal­la ol­leet vuo­si­kym­me­niin.

Ta­ka­na on ta­san kol­me­kym­men­tä­nel­jä vuot­ta yrit­tä­jyyt­tä Me­ri­fy­si­os­sa, Mat­ti hie­ro­ja­na, Päi­vi fy­si­o­te­ra­peut­ti­na ja yrit­tä­jä­tai­val päät­tyi elo­kuun lo­pul­la, eli pa­ris­kun­ta on ol­lut nyt kuu­kau­den ver­ran va­paal­la. En­sim­mäi­set vii­kot ovat ku­lu­neet asi­oi­ta jär­jes­tä­es­sä ja reis­suis­sa. Toi­saal­ta uu­teen elä­män­vai­hee­seen on so­lah­det­tu heti su­ju­vas­ti mu­kaan.

– Tuos­sa yk­si aa­mu kah­via kaa­ta­es­sa­ni mie­tin, et­tä en­pä enää edes osaa ku­vi­tel­la, et­tä täs­tä pi­täi­si van­haan työ­hön läh­teä, Mat­ti miet­tii.

Elä­kei­kään on joi­ta­kin vuo­sia, jo­ten töi­tä kum­man­kin on vie­lä tar­koi­tus teh­dä, mut­ta täl­lä ker­taa tois­ten lei­vis­sä, yrit­tä­jyys on nyt ko­et­tu ja elet­ty.

Ja pit­kään on­kin. Pa­ris­kun­ta muut­ti Me­ri­kar­vi­al­le, ta­kai­sin Ma­tin ko­ti­kon­nuil­le, vuon­na 1989 ja sii­tä vuo­den ku­lut­tua am­ma­til­li­ses­ti vie­lä un­tu­vi­kot tart­tui­vat yrit­tä­jyy­teen.

– Yrit­tä­jyys ei ol­lut kum­man­kaan suun­ni­tel­mis­sa, mut­ta kun sii­hen tuol­loin tar­jou­tui mah­dol­li­suus, us­kal­sim­me tart­tua sii­hen.

Päivi ja Matti Heinonen pyörittivät Merifysiota päivälleen tasan 34 vuotta. Vuosiin mahtuu paljon, mutta työn ydin on pysynyt samana.

Päivi ja Matti Heinonen pyörittivät Merifysiota päivälleen tasan 34 vuotta. Vuosiin mahtuu paljon, mutta työn ydin on pysynyt samana.

Ja hyvä niin, sil­lä se kan­nat­ti. Hei­no­set sai­vat it­sel­leen us­kol­li­sen asi­a­kas­kun­nan, joka on kas­va­nut hei­dän mu­ka­naan vuo­si­kym­me­nien ai­ka­na.

Yrit­tä­jä­vuo­siin mah­tuu yh­tä ja tois­ta, mut­ta kos­kaan ei ole tar­vin­nut to­sis­saan pe­lä­tä toi­min­nan puo­les­ta.

– Puo­len­tois­ta vuo­den yrit­tä­jyy­den jäl­keen lama is­ki ko­vaa. Mut­ta muis­tan, et­tä Mat­ti ke­hot­ti luot­ta­maan ja niin­pä minä luo­tin. Lo­pul­ta kävi niin, et­tä vuo­des­ta tuli ko­vin­kin me­nes­tyk­se­käs. Opin sii­tä, et­tä yrit­tä­jyys on aal­toi­lua ja toi­nen vai­he seu­raa tois­ta.

Ko­ro­nan al­ku­a­jat luon­nol­li­ses­ti myös ko­et­te­li­vat yrit­tä­jiä, työt lop­pui­vat het­kek­si kuin sei­nään. Ih­mi­set ei­vät tul­leet vas­taa­no­tol­le ja hoi­va­ko­tei­hin ei ol­lut me­ne­mis­tä. Täs­tä­kin kui­ten­kin sel­vit­tiin.

Aja­tus yri­tyk­sen myy­mi­ses­tä vah­vis­tui hil­jal­leen ja lä­hes­ty­vä kuu­den­kym­pin ikä ja Ma­tin vii­me­tal­vi­nen sai­ras­te­lu toi­vat asi­oi­hin pers­pek­tii­viä.

– Olem­me työs­säm­me näh­neet, kuin­ka no­pe­as­ti ter­veys voi huo­non­tua. Ha­lu­sim­me, et­tä meil­le jää ai­kaa vie­lä teh­dä asi­oi­ta ja naut­tia elä­mäs­tä, kun ter­veyt­tä on, Päi­vi ker­too ja Mat­ti jat­kaa:

– Juu­ri­kin täl­lä vii­kol­la Päi­vi to­te­si, et­tä me­hän voim­me läh­teä täs­tä näin vain vaik­ka äk­ki­läh­döl­lä ul­ko­mail­le. Ei sel­lai­nen ole ol­lut mah­dol­lis­ta ai­em­min, vaan reis­sut on pi­tä­nyt suun­ni­tel­la ai­na­kin puo­li vuot­ta etu­kä­teen.

Elä­mään on yrit­tä­jyy­den li­säk­si toki mah­tu­nut muu­ta­kin. Pa­ris­kun­ta ta­pa­si toi­sen­sa vuon­na 1985 ja liit­toon siu­naan­tui kol­me las­ta. Oma ko­ti­kin ra­ken­net­tiin Ma­tin ko­ti­ti­lal­le.

– Las­ten vie­lä asu­es­sa ko­to­na reis­sa­sim­me tii­viis­ti per­hee­nä. Lo­mia pi­det­tiin viik­ko siel­lä toi­nen tääl­lä, mut­ta yh­tei­siä pit­kiä ke­sä­lo­mia ei pi­det­ty. Kou­lun lo­mien ai­kaan las­ten ol­les­sa pie­niä vuo­rot­te­lim­me lo­mia Ma­tin kans­sa, jot­ta lap­set sai­vat ol­la ko­to­na, Päi­vi ker­too.

– Vauh­tia on ol­lut, Mat­ti sum­maa hy­myil­len.

Me­ri­fy­si­os­sa uu­si­na yrit­tä­ji­nä jat­ka­vat Mi­ka­el ja Mari Toi­va­nen, jot­ka muut­ti­vat Me­ri­kar­vi­al­le al­ku­vuo­des­ta.

– Otim­me hei­hin heti yh­teyt­tä aja­tuk­sel­la, et­tä nyt on so­pi­va het­ki ja so­pi­vat jat­ka­jat. Yrit­tä­jyy­den lo­pet­ta­mi­nen oli­si muu­ten­kin ol­lut muu­ta­man vuo­den ku­lut­tua edes­sä, mut­ta yri­tys oli­si pi­tä­nyt ajaa alas, jos so­pi­vaa os­ta­jaa ei oli­si löy­ty­nyt, eli nyt tämä meni hy­vin.

Elo­kuun lo­pul­la Hei­no­set hy­väs­te­li­vät asi­ak­kaan­sa läk­si­äis­kah­vien mer­keis­sä, ja ky­sees­sä oli ko­vin tun­tei­kas ti­lai­suus.

– Täs­sä lii­kut­tuu edel­leen­kin, kun asi­aa ajat­te­lee. Hai­keus on suu­ri, sil­lä meil­lä oli hy­vin pit­kiä asi­a­kas­suh­tei­ta, mo­nis­ta asi­ak­kais­ta on tul­lut vuo­sien ai­ka­na tär­kei­tä, ys­tä­vyys­suh­tei­ta­kin on sol­mit­tu. Mut­ta olem­me var­mis­ta­neet asi­ak­kail­le jat­kon, edel­leen Me­ri­fy­si­oon voi men­nä, eli pi­tää vain luot­taa, et­tä asi­at jat­kos­sa­kin sol­ju­vat, Päi­vi miet­tii.

Töi­tä mo­lem­mat to­si­aan ha­lu­a­vat ja ai­ko­vat vie­lä jos­sain muo­dos­sa teh­dä, mut­ta juu­ri täs­sä het­kes­sä on hyvä näin.

– Pi­det­tä­vä­nä on vuo­si­kym­men­ten edes­tä pek­ka­sia, yli­työ­va­pai­ta ja ke­sä­lo­mia, pa­ris­kun­ta to­te­aa huu­mo­ril­la.

Me­ri­fy­sio

– Pe­rus­tet­tu vuon­na 1987.

– Mat­ti ja Päi­vi Hei­no­nen aloit­ti­vat yrit­tä­ji­nä 1990.

– Toi­mii sa­mois­sa ti­lois­sa Kaup­pa­tiel­lä nyt jo 27:ttä vuot­ta, sitä en­nen kuu­si vuot­ta kun­nan ti­lois­sa.

– Alus­sa yrit­tä­ji­nä oli nel­jä hen­ki­löä, myö­hem­min Hei­no­set jäi­vät kak­sin.

– Syys­kuun alus­ta uu­si­na yrit­tä­ji­nä ovat toi­mi­neet Mi­ka­el ja Mari Toi­va­nen. Yri­tys­kau­pas­sa hyö­dyn­net­tiin Sa­ta­kun­nan Yrit­tä­jien omis­ta­jan­vaih­dos­neu­von­ta­pal­ve­lua.