Vesa-Pek­ka Jär­ve­lä

Pa­luu Po­riin ja pa­ta­pai­taan. Se ei ol­lut it­ses­tään­sel­vyys, mut­ta vai­kei­den ai­ko­jen kes­kel­lä har­kin­nan ar­voi­nen pe­li­lii­ke – jopa jon­kin­lai­nen unel­ma.

– Pori on kova kiek­ko­kau­pun­ki ja Iso­mä­ki tun­nel­mal­taan maan tu­li­sim­pia. Tut­tuun seu­raan pa­luu oli pyö­ri­nyt mie­les­sä jo pi­dem­pään. Pal­jon on tie­tys­ti muut­tu­nut kol­mes­sa vuo­des­sa. Jen­gi pu­ku­ko­pis­sa­kin on ko­vas­ti eri­nä­köis­tä, mut­ta muu­tok­sis­ta huo­li­mat­ta toi­seen ti­lai­suu­teen oli hie­noa tart­tua, ker­too Pe­ter Tii­vo­la.

Jos ovat Äs­sis­sä pu­hal­ta­neet uu­det tuu­let, muu­tok­sia on ta­pah­tu­nut myös Tii­vo­lan si­vii­lie­lä­mäs­sä. Hä­nen ja tai­to­luis­te­lu­val­men­ta­ja­na toi­mi­van puo­li­son­sa Nita Vii­rin per­hee­seen syn­tyi ke­vääl­lä esi­koi­nen.

– Ty­tär on tuo­nut elä­määm­me ai­van uu­den­lais­ta si­säl­töä ja ta­sa­pai­noa. Nyt ar­keen mah­tuu muu­ta­kin kuin jää­kiek­ko. Laji vaa­tii var­sin­kin per­heel­li­sel­tä ur­hei­li­jal­ta ve­ny­mis­tä, mut­ta tär­kein roo­li pie­no­kai­sen hoi­dos­sa ja ar­jen ru­tii­nien pyö­rit­tä­mi­ses­sä on luon­nol­li­ses­ti äi­dil­lä. Yh­teis­pe­lis­sä on kui­ten­kin voi­maa ko­to­na­kin.

Kak­si­vuo­ti­sen so­pi­muk­sen sol­mi­nut Tii­vo­la ker­too jo hau­dan­neen­sa vii­me kau­den vai­ke­at ajat Ou­lus­sa.

– It­se­luot­ta­muk­se­ni on pa­lan­nut. Tie­dän oman po­ten­ti­aa­li­ni. Se oli vain saa­ta­va ulos­mi­tat­tua. Nyt näyt­täi­si sil­tä, et­tä olen sii­nä myös on­nis­tu­nut. Vie­lä on kui­ten­kin va­raa pa­ran­taa, us­koo 31-vuo­ti­as sent­te­ri.

Kar­hu-Kis­so­jen kas­vat­ti ran­tau­tui län­si­ran­ni­kol­le Blues-vuo­sien jäl­keen vuon­na 2016. Sa­ta­kun­taan Tii­vo­lal­la on si­tei­tä myös su­kun­sa kaut­ta.

– Lu­vi­an mök­kim­me on meil­le yhä tär­keä hen­ki­rei­kä.

En­nen ko­ro­na­pan­de­mi­aa Rau­man Lu­kos­sa vie­tet­ty­jen vuo­sien jäl­keen sent­te­ri vaih­toi ”vi­hol­li­sen lei­riin”. Siir­to Äs­siin osoit­tau­tui oi­ke­ak­si rat­kai­suk­si. Am­mat­ti tar­jo­si Tii­vo­lal­le pa­ras­taan, ja jää­kie­kos­ta hen­git­tä­vä kau­pun­ki tun­tui hel­sin­ki­läis­syn­tyi­sel­le­kin ko­toi­sel­ta asuin­pai­kal­ta.

– Viih­dyin heti Po­ris­sa. Kau­ka­los­sa­kin kul­ki. Äs­sä-kau­det oli­vat tois­tai­sek­si pe­liu­ra­ni par­hai­ta.

Tii­vo­la nou­si kau­del­la 2020–2021 Äs­sien kap­tee­nis­toon ja jouk­ku­een tu­ki­pi­la­rik­si, ol­len te­hoil­la 5+25=30 Pa­dan nel­jän­nek­si pa­ras pis­te­mies – vaik­ka kau­si jäi­kin kä­si­vam­man vuok­si vain 37 run­ko­sar­ja­ot­te­luun.

Peter Tiivola nähtiin ensimmäisellä Ässä-kaudella myös Pitsiturnauksessa.

Paik­ka ir­to­si myös Lei­jo­niin, ja Tii­vo­lan kau­laan pu­jo­tet­tiin Rii­as­sa MM-ho­pea. Sa­maan ai­kaan hän pun­ta­roi tu­le­vai­suut­taan pe­laa­ja­na. Peli su­jui Pa­das­sa, mut­ta oli­si­ko sit­ten­kin ai­ka ot­taa as­kel kan­sain­vä­li­siin kau­ka­loi­hin?

Ke­sä­kuus­sa 2021 Äs­sät vah­vis­ti­kin Tii­vo­lan käyt­tä­neen so­pi­muk­ses­sa ol­leen op­ti­on ul­ko­mail­le siir­ty­mi­ses­tä. Pe­rus­teel­li­sen pun­ta­roin­nin jäl­keen par­haas­sa pe­li­mie­hen iäs­sä ol­lut Tii­vo­la pak­ka­si lauk­kun­sa ja suun­ta­si taas koh­ti Lat­vi­aa. Tas­kus­sa oli so­pi­mus KHL-seu­ra Rii­an Di­na­moon.

Pes­tis­tä tuol­loin vie­lä län­si­mai­den kiek­koi­li­joi­ta ime­nee­seen rup­la­lii­gaan tuli rik­ko­nai­nen.

– Di­na­mos­sa vaih­tui val­men­ta­ja, tuli louk­kaan­tu­mi­nen ja sit­ten pa­ke­tin se­koit­ti ko­ro­na. Uk­rai­nan sota si­ne­töi lo­pul­ta sen, et­tä kiek­koi­lus­ta idäs­sä tuli mah­do­ton­ta – niin seu­ral­le kuin it­sel­le­ni, sa­noo Tii­vo­la.

Bal­ti­as­ta Tii­vo­lan tie vei Ou­luun. De­byyt­ti­kau­si Kär­pis­sä oli vie­lä 27 te­ho­pis­teel­lä koh­tuul­li­nen. Kak­kos­kau­des­ta tuli poh­ja­no­tee­raus.

– Oli sel­vää, et­tä tar­vit­tiin uu­si ym­pä­ris­tö ja sen kaut­ta nou­su par­hai­den vuo­sien ta­sol­le. Luo­tin, et­tä sen mah­dol­lis­tai­si pa­luu suo­sik­ki­seu­raa­ni.

Syk­sy on to­dis­ta­nut, et­tä pää­tös Po­riin pa­luus­ta on ol­lut oi­kea. Tii­vo­la on te­hoil­la 4+5 Äs­sien te­rä­vin­tä kär­keä.

– Tun­nen ole­va­ni jäl­leen it­sel­le­ni par­hai­ten so­pi­vas­sa or­ga­ni­saa­ti­os­sa. Hen­ki­ses­ti olen ta­sa­pai­nos­sa ja fyy­si­ses­ti­kin hy­väs­sä vi­rees­sä. Taus­tal­la on tie­tys­ti erit­täin laa­du­kas har­joit­te­lu. Tree­ni­kau­si oli eh­kä ura­ni ko­vin. Se tun­tuu kan­ta­van nyt he­del­mää.

Ko­ke­nut pe­li­mies lyö kai­ken li­koon Pa­dan me­nes­tyk­sen eteen. Sil­ti Tii­vo­lal­le mais­tui­si­vat edel­leen myös maa­jouk­ku­e­pe­lit.

– Kan­sain­vä­li­sis­sä pe­leis­sä on oma hoh­ton­sa. Vie­lä täs­sä eh­ti­si kat­sas­taa seu­ra­ta­sol­la ko­ti­maan ul­ko­puo­li­set kau­ka­lot­kin. Laa­duk­kai­ta lii­go­ja Eu­roo­pas­sa kyl­lä riit­tää. Pe­li­pai­kois­ta on vaan kova kisa, myön­tää Tii­vo­la.

Lii­ga­de­byyt­tin­sä Blu­e­sis­sa syk­syl­lä 2013 teh­nyt­tä kiek­ko­mies­tä on mo­nien mui­den ta­paan jär­kyt­tä­nyt ex-pe­laa­ja Jan­ne Pu­ha­kan raa­ka sur­ma.

– Pe­la­sim­me Blu­e­sis­sa sa­mois­sa jen­geis­sä, 2016 myös Lii­gas­sa. Näin Jan­nen vii­mek­si ke­säl­lä. Hie­no tyyp­pi, jon­ka koh­dal­le ei oli­si toi­vo­nut täl­lais­ta tra­ge­di­aa.