Rauma veti kiekkomiehiä enemmän kuin Helsingin houkutukset
Jääkiekkolegendat kertoivat pelaajauransa haasteista.
Pauli Uusi-Kilponen
Etenkin Jorma Vehmaselle ja Matti Forssille Rauma ja Lukko merkitsivät enemmän kuin Helsingin houkutukset. Myös Jarmo Kuusistolle Lukko merkitsi ja merkitsee paljon.
Tämä Lukon kapteenikolmikko on saanut omat lukunsa Harri Pirisen kirjoittamaan, paljon julkisuutta saaneeseen kirjaan Amatööreistä ammattilaisiksi.
– Kolmikko ansaitsi ilman muuta paikan kirjan sivuilla, kuten muutamat muutkin raumalaiskiekkoilijat.
– Aineistoa kootessani oikeastaan vasta tajusin, miten merkittävä kiekkokaupunki Rauma on, pohti Pirinen.
Raumalaisuus on Jorma Vehmasen kaltaisen kiekkoilijan dna:ssa.
– Kun lähdin HJK:hon, tein heti selväksi vaimoni kanssa, että Helsinkiin ei jäädä, sanoo Joppe painokkaasti.
Hän pelasi kolme kautta Klubin paidassa. Hänen kanssaan seurassa pelasi myös Matti ”Mölli” Keinonen. Keinonen kuitenkin loukkaantui pahoin heti ensimmäisen kauden alussa.
Vehmanen pelasi erinomaisesti Helsingissä ja oli joka kausi joukkueessa kolmen parhaan pistemiehen joukossa.
Kysyntää Vehmasella riitti. HJK halusi pitää hyökkääjänsä. Myös muita kyselyitä tuli runsaasti. Muun muassa Tappara havitteli Vehmasta riveihinsä.
Rauma ja Lukko kuitenkin voittivat houkutukset.
– Kun on Raumalta kotoisin ja vaimokin Kollan kylästä, niin kyllä veto tänne oli niin vahva, ettei muilla houkutuksilla ollut merkitystä.
Peliuransa jälkeen Vehmanen toimi monta vuotta Lukon toisena valmentajana.
Myös Matti Forss teki kovan ratkaisun. Helsingin IFK oli voittanut Suomen mestaruuden 1983 ja Matille tarjottiin samaa sopimusta kuin millä hän oli pelannut. Eli suhteellisen rahakasta.
Myös monilla muilla seuroilla oli kiinnostusta saada Forss riveihinsä. Olihan Forss yksi HIFK:n mestaruuden takuumiehistä.
Tie päätyi kuitenkin Raumalle. Forssin mukaan hän kysyi vaimolta, että mitäs tehdään.
– Ratkaisu oli yksimielinen. Takaisin kotikonnuille, sanoi Forss.
Samalla se merkitsi sitä, että Forss allekirjoitti kaikista vaihtoehdoista huonoimman mahdollisen sopimuksen. Se oli kotiinpaluun hinta!
Köyhällä, pienen paikkakunnan seuralla ei ollut mitään mahdollisuutta hankkia HIFK:n ykkössentteriä ilman Masan kotipaikan rakkautta ja toisaalta rahankeräystä, jotta kaikki velvoitteet Forssin siirrosta kyettiin hoitamaan.
Rahaa kertyi 150 000 markkaa.
Jarmo Kuusisto on alun perin Uudenkaupungin Roiman kasvatteja. B-junnuikäisenä hän muutti Raumalle ja kahden vuoden kuluttua mies veti jo täyden kauden SM-liigassa.
Maukka pelasi myös Ranskassa ja 16 ottelua Ässissä, kun palasi viinimaasta takaisin.
Kauden hän edusti Esa Tommilan ja Erik Hämäläisen kanssa Tukholman AIK:ta, kunnes palasi Lukkoon.
– Kyllä Lukko oli se mun ykkösjuttu ja lukkolaisuus ylipäätään. Sainhan olla myös joukkueen kapteenina, muistuttaa Kuusisto.
Näitä kolmea Lukon entistä kapteenia yhdistää moni tekijä. Vähäpätöisin asian ei ole se, että he tekivät siviilitöitä pelaamisen ohella.
– Helsingissä tein töitä urheiluliikkeessä. Hienoa oli päästä osallistumaan hankintoihin. Kauppias halusi urheilijan asiantuntemusta, muistelee Vehmanen.
Joppella sitä asiantuntemusta on kilpahiihdosta, suunnistuksesta ja jopa painista. Suunnistus ja hiihto ovat olleet hänen harrastuksiaan ihan näihin päiviin asti.
Raumalla Vehmanen teki töitä Hollmingilla. Työn, pelaamisen ja myöhemmin valmentamisen yhdistäminen sopivat hyvin, koska työnantaja oli halukas joustamaan.
– Sain myös täyden palkan niiltäkin päiviltä, jolloin oli kiekkohommissa. Ihan samoin toimittiin Helsingissä, Vehmanen kehuu.
Hän muistaa myös hauskan episodin maajoukkueesta, Moskovan turnauksessa.
– Hollmingin johtaja Reino Salo tuli paikallisen johtajan kanssa vaihtoaition viereen, esitteli minut ja totesi, että tuo mies on meillä töissä. Peli oli koko ajan käynnissä.
– Ei taitaisi nykyään onnistua, naureskelee Joppe.
Forssin Matti teki kirvesmiehen töitä myös Helsingissä pelatessaan. Töihin kuului muun muassa rivitalon rakentaminen Hyvinkäällä.
Raumalla hän teki paljon hommia Repolan aidan sisäpuolella, toki muuallakin. Itsenäisenä kirvesmiehenä toimimisessa oli se etu, että sai määrätä työajan aika itsenäisesti.
Myös Kuusisto teki pääsääntöisesti siviilityötä pelatessaan, jopa Ranskassa satamahommissa.
Kuusisto kävi ammattikoulun rakennuspuolen, joten vasara pysyy miehen kädessä. Huhupuheet kertovat, miten Maukka kehuskelee sillä, että Ramonan selostuskoppikin on hänen käsialaansa.
Myös jääkonetta hän ajeli. Työvuorot oli kuitenkin järjestetty niin, ettei mies sentään ottelujen väliajalla joutunut ratin taakse.
– Kaupunki oli reilu työnantaja. Palkkaa maksettiin myös pelireissuilta ja turnauksista.
Kuusisto esiintyi Leijonapaidassa MM-kisoissa kuten muutkin Lukon kolme kapteenia.