On­ko rin­get­te pel­käs­tään tyt­tö­jen ja nais­ten peli? Ei ole, sil­lä mei­tä mie­hiä ope­roi tä­män hie­non la­jin ym­pä­ril­lä lä­hes yh­tä pal­jon kuin nai­si­a­kin, em­me toki pe­laa mut­ta or­ga­ni­saa­ti­ois­sa kau­ka­lon ul­ko­puo­lel­la mie­hiä on niin val­men­nuk­ses­sa, jouk­ku­een­joh­dos­sa, huol­los­sa, ku­ten myös tuo­ma­ri­toi­min­nas­sa on pal­jon mies­tuo­ma­rei­ta.

Ha­lu­an tuo­da kir­joi­tuk­ses­sa jul­ki ko­ke­muk­sia sekä tun­te­muk­sia vuo­sien var­rel­ta.

On ol­lut hie­noa seu­ra­ta mi­ten pie­nis­tä F-ty­töis­tä on vuo­sien ai­ka­na vart­tu­nut B-ikäi­siä ai­kui­sia nai­sia. Alus­sa kun aloit­te­lin apu­val­men­ta­ja­na, niin tyt­tö­jen ni­met oli­vat se­kai­sin ja kä­det oli­vat tur­naus­ten jäl­keen hel­lä­nä luis­tin­ten ki­ris­tys­ten jäl­jil­tä.

Vuo­sien var­rel­la mui­den­kin seu­ro­jen toi­mi­hen­ki­löis­tä on muo­dos­tu­nut ”moik­ka­tut­tu­ja”, olem­me­han vuo­sia kier­tä­neet sa­mo­ja hal­le­ja sekä tur­nauk­sia.

Tur­nauk­sis­ta pu­hee­nol­len mie­leen­pai­nu­vin muis­to on luon­nol­li­ses­ti Tuu­su­las­ta vuo­del­ta 2021, jol­loin saim­me kun­ni­an ri­pus­taa kau­laam­me C-ju­ni­o­rei­den Suo­men­mes­ta­ruus­mi­ta­lit. Vii­kon­lop­pu tar­jo­si pe­rää­nan­ta­mat­to­muut­ta kau­ka­los­sa sekä jän­ni­tyk­sen tuo­maa tus­kan­hi­keä vaih­to­ai­ti­on luu­kul­la.

Vä­lil­lä on tul­lut ai­ka pit­käk­si kun mies­huol­ta­jal­la ei ole asi­aa pu­ku­kop­piin en­nen en­nen pe­liä ja pe­lin jäl­keen. Lu­ke­mat­to­mia ovat ne tun­nit, kun olen käy­tä­vil­lä no­jail­lut tai hal­lien pi­hal­la ki­vil­le kyy­tiä an­ta­nut.

Iloa ja kyy­ne­liä on mah­tu­nut mat­kan­var­rel­le, hie­no­ja ovat ol­leet ne het­ket kun rie­mu re­pe­ää voi­te­tun pe­lin jäl­keen ko­pis­sa ja vas­ta­vuo­roi­ses­ti kas­vat­ta­vaa kat­soa pi­dä­tel­ty­jä kyy­ne­liä tiu­kan tap­pi­on jäl­keen, ko­ke­muk­sia kum­pi­kin, kai­kil­le.

Huol­ta­jal­le pie­ni ohi­men­nen hui­kat­tu kii­tos hy­vis­tä luis­ti­mis­ta mer­kit­see pal­jon enem­män mitä luis­tin­ten omis­ta­ja ar­vaa­kaan, se on pa­ras­ta palk­kaa, mitä täs­tä työs­tä voi saa­da.

Nämä ko­ke­muk­set meil­le van­hem­mil­le mah­dol­lis­ta­vat reip­paat nuo­ret ur­hei­li­jat, joi­ta il­man em­me pää­si­si naut­ti­maan näis­tä kai­kis­ta hie­nois­ta het­kis­tä.

Tänä ke­vää­nä saim­me kun­ni­an pu­jot­taa kau­laam­me B-nuor­ten kul­tai­set Suo­men­mes­ta­ruus­mi­ta­lit, iki­muis­toi­nen pää­tös jouk­ku­eel­le jon­ka eteen kaik­ki ovat ko­vas­ti töi­tä teh­neet, osaa pe­laa­jis­ta odot­ta­vat uu­det haas­teet työn, uu­den kou­lun, ko­ti­kau­pun­gin tai uu­den har­ras­tuk­sen pa­ris­sa, muis­tot sekä me­nes­tys ovat ikui­sia joi­ta on mu­ka­va muis­tel­la mes­ta­ruus­vii­re­jä hal­lin sei­näl­lä kat­sel­len.

Tomi Vai­nio

Rau­man kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu (ps.) ja rin­get­te­ak­tii­vi