Lukon pakit hallitsevat tehotilastoa
Lukon tämän kauden joukkuetta on hehkutettu erityisesti vahvasta hyökkäystehosta.
Varsin erikoista on se, että kultakypärää kantavat vuorotellen puolustajat.
Etenkin Niclas Almarin päässä kultakypärä on jotain ennen kuulumatonta. 11 ( 3+8) tehopisteen saalistaminen on ollut miehelle itsellekin suuri yllätys. Aikaisemmin kultakypärää kantoi pakkikaveri Jakob Stenqvist.
Pakkien tehotilasto kertoo myös sitä, että Lukko ei ole yhden eikä kahden tehokentän varassa. Ratkaisukykyä löytyy laajalta rintamalta.
Samalla se kertoo kyllä siitä, etteivät Lukon tähtipelaajat ole kyennet vielä parhaimpaansa. Etenkin tehojen hiipuminen ylivoimissa vaikuttaa siihen, että sisäisen pistepörssin kärjessä ovat puolustajat.
Lukon ongelmat maalinteossa kiteytti hyvin kultakypärä Almari jo edellisen pelin jälkeen. Hän muistutti siitä, että pelin hallinta on liikaa näennäistä. Maalinteon tukitoimet ovat riittämättömät.
Tuo lausahdus avasi paljon tilannetta, joka näkyi myös viime pelissä Tapparaa vastaan. Pelin hallinta oli tasakentällisin Lukolla, mutta selkeät tekopaikat jäivät vähiin tai ne syntyivät syntyvät liian usein sattumalta.
Ylivoimissa Lukko on sitten tavanomaisesti etenkin sarjan kärkijoukkueita vastaan perässä.
Iso kysymys on se, milloin ja miten tähän saadaan korjaus.
Yksilötasolla tehoja odottaisi etenkin Antti Saarelalta. Hänen luistelunsa on kehittynyt ja hän näkee hyvin kentän. Maalinteko on kuitenkin tuskaisaa.
Lukolla on paljon hyödyntämätöntä potentiaalia joukkueessa. Eivätkä ne ennen kautta tehdyt arviot ole mihinkään muuttuneet. Lukolla on materiaali, joka luo edellytykset päätyyn eli mestaruuteen asti.
Siihen on kuitenkin pitkä matka. Esitykset eivät voi ailahdella jatkossa niin paljon kuin nyt, niin pelistä toiseen kuin jopa erien sisällä.
Kiinnostavaa oli nähdä perjantaina Raumalla, mikä on sarjan ehkä kevyimmällä materiaalilla liikkeellä olevan HPK:n ja Lukon miljoonamiehistön ero. Raumalaiset olivat ylivoimaisia pelin kaikilla osa-alueilla: hyökkäysten päättämisessä, paineen alta pois tulemisessa, ylivoimissa ja kiekon hallinnassa.
Peli vaikutti ajoittain isät vastaan pojat -ottelulta.
Joku erätauolla heittikin sopivasti, että nyt näki mitä miljoonalla saa. Tällä tarkoitettiin pelaajabudjetin eroja. HPK:lla se on 1,9 ja Lukolla 2,9 miljoonaa.
Pelaajabudjetin koko ei ihan aina ratkaise menestystä. Jukurit Olli Jokisen valmennuksessa ylti pudotuspeleihin 1,7 miljoonan pelaajabudjetilla. Tällaiset ovat piristäviä poikkeuksia.
Nyt Jukurit saa tuta pienen pelaajabudjetin kirouksen. Joukkue pitää liigassa perää, kannattajat eivät usko menestykseen ja rahakirstusta paistaa pohja, kun yleisöä käy runsaat pari tuhatta ottelua kohden.
Pauli Uusi-Kilponen