Ha­vah­dun aa­mu­yöl­lä sii­hen, kun 46 ki­loa lab­ra­do­rin­nou­ta­jaa hyp­pää sän­kyyn ja et­sii siel­tä so­pi­van koh­dan peit­to­jen al­la ma­koi­le­vis­ta ih­mi­sis­tä piit­taa­mat­ta. Koh­ta 7-vuo­ti­as Laku tie­tää, et­tä kaik­ki so­vi­tut sään­nöt ”koi­ra ei tule sän­kyyn tai soh­val­le” on hei­tet­ty ajat sit­ten ro­mu­kop­paan ja koi­ra saa ma­koil­la isän­tien­sä vie­res­sä.

Laku on per­heem­me kol­mas koi­ra ja en­sim­mäi­nen ta­vis-koi­ra. Kak­si muu­ta ovat ol­leet opas­koi­ra­kou­lun kas­vat­te­ja, jot­ka kas­voi­vat meil­lä pen­nus­ta ai­kui­sek­si. En­sim­mäi­nen oli Sant­tu. Pie­ni 7-viik­koi­nen nah­ka­ma­su mat­ka­si meil­le Kuo­pi­os­ta ja va­ras­ti koko per­heen sy­dä­met rei­lun vuo­den ai­ka­na. Sant­tu op­pi si­sä­siis­tey­den ja pal­jon mui­ta tär­kei­tä tai­to­ja, ku­ten sen, et­tä kau­pun­gil­la lii­vit pääl­lä kul­kies­saan hän on töis­sä ei­kä ih­mi­set tule sil­loin koi­ran kans­sa jut­te­le­maan. Sant­tu op­pi kul­ke­maan kaik­ki­al­la mu­ka­na­ni. Veik­kaan­pa et­tä Sant­tu op­pi myös hie­man kir­jan­pi­don sa­lo­ja työs­ken­nel­les­sä­ni ti­li­toi­mis­ton pal­ve­lu­pääl­lik­kö­nä ja San­tun ol­les­sa siel­lä tut­tu toi­mis­to­koi­ra. Meis­tä tuli pa­ri­val­jak­ko, jot­ka tun­si­vat toi­sen­sa mie­len ja liik­keet. Maa­lis­kuus­sa 2023 oli ai­ka sa­noa hy­väs­tit ja saa­tel­la ai­kuis­tu­nut Sant­tu kou­luun koh­ti tär­ke­ää nä­kö­vam­mai­sen opas­teh­tä­vää. Ih­mi­sel­lä sär­kyi sy­dän, koi­ra sai uu­den ra­kas­ta­van ko­din ja omis­ta­jat vie­rel­leen.

Toi­nen opas­pen­tu saa­pui ko­tiim­me hie­man va­hin­gos­sa ke­vääl­lä 2024. Jos Sant­tu oli ol­lut enem­män mi­nun koi­ra, tuli Ben­kus­ta koko per­heen, eri­tyi­ses­ti las­ten koi­ra. ”Täl­lä koi­ral­la ei ole kos­kaan huo­noa päi­vää”, luon­neh­ti van­hin lap­sis­ta. Benk­ku oli hö­rö­kor­vai­nen ilo­pil­le­ri, jol­la riit­ti vir­taa tas­suis­sa päi­vän jo­kai­se­na het­ke­nä. Jos la­pu­koi­ta luon­neh­di­taan näyt­te­ly- tai met­säs­tys­lin­jai­si­na, oli Benk­ku kau­ko­sää­din-lin­jai­nen. Nel­jä kau­ko­sää­din­tä hä­vi­si olk­ka­ris­ta ja myös lu­ke­mi­sen suh­teen ja­oim­me Ben­kun kans­sa sa­mat kir­jat. Benk­ku mais­te­li kan­sia, minä si­säl­töä. Benk­ku läh­ti opas­koi­ra­kou­luun tam­mi­kuus­sa. Ja taas jäim­me kai­paa­maan kar­vais­ta ys­tä­vää.

Näi­den kah­den koi­ran vä­lis­sä ko­tiim­me saa­tiin Laku. Rau­hal­li­nen ja kilt­ti koi­ra­her­ra, joka ra­kas­taa met­sä­kä­ve­ly­jä ja herk­ku­ja. Ko­to­na on ai­na seu­raa ja mie­li le­pää koi­ran turk­kia si­li­tel­les­sä. Ra­kas­ta­vat sil­mät kat­so­vat lem­pe­äs­ti ja ker­to­vat kuin­ka tär­keä olen sil­le. Koi­ra on ih­mi­sen pa­ras ys­tä­vä.

Sari Pet­ters­son

Koi­ra­no­mis­ta­ja ja kh:n jä­sen (kok.), kun­ta­vaa­lieh­do­kas