Uusi-Kilponen: Valeuutiset lisääntyvät, laatumedia heikkenee
Ihmiset meillä ja maailmalla viettävät yhä enemmän aikaa sosiaalisen median parissa ja seuraavat vähemmän perinteisiä medioita.
Muutos vaikutta siihen, millaisena ihmiset ympäröivän maailman näkevät ja miten he siihen suhtautuvat.
Maailmalta tulee hätkähdyttäviä uutisia, miten ihmisten suhtautuminen länsimaiseen demokratiaan ja oikeusvaltioperiaatteeseen on muuttunut. Esimerkiksi 13–27-vuotiaista brittinuorista jopa enemmistö sanoo kaipaavaansa vahvaa johtajaa, jonka ei tarvitse välittää vaalien tuloksesta tai parlamentista.
Monien asiantuntijoiden mielestä sosiaalisella medialla on muutokseen merkittävä vaikutus, samoin kuin perinteisen median vaikutuksen hiipumisella.
Sosiaalinen media toimii muun muassa niin, että niille, jotka ovat valmiiksi kiinnostuneita oikeistokonservatiivisista ajatuksista, suosittelualgoritmit suoltavat demokratiaa kyseenalaistavaa sisältöä.
Esimerkiksi viestintäpalvelu X:n omistajan Elon Muskin väitetään muuttaneet palvelun algoritmeja edellä mainittuja ajatuksia suosiviksi. Musk tukee avoimesti äärioikeistoa omilla ulostuloilla viestintäpalvelussaan. Hänellä on yli 200 miljoonaa seuraajaa.
Niin Britanniassa, Yhdysvalloissa kuin Euroopassa kasvava joukko ihmisiä on menettänyt uskonsa demokratiaan. Uskonsa demokratiaan menettäneet ihmiset kokevat, etteivät poliitikot kuuntele heitä. He uskovat vahvan johtajaan ja tarttuvat helposti salaliittoteorioihin, joita tietyillä alustoilla levitetään.
Suomi ei elä irrallaan muun maailman kehityksestä. Meille muutokset näkyvät, mutta lievempinä. Esimerkiksi niin, että etenkin perussuomalaiset poliitikot leimaavat toistuvasti maamme johtavien tiedotusvälineiden kuten Helsingin Sanomien ja Yleisradion sisältöjä poliittisesti värittyneiksi. Puhutaan vihervasemmistolaisista toimittajista, jotka toteuttavat omaa ideologiaansa.
Suomessa Hommafoorumi ja Scripta-blogi ja vieraskirja edustavat alustoja, joissa hyvän maun rajoja rikotaan vihapuheilla ja rasistisilla mielipiteillä. Monen PS:n kansanedustajan suosio ja tunnettavuus lähtivät aikoinaan nousuun näistä kirjoituksista.
Miten sitten suomalainen perinteinen median pystyy tähän vastaamaan? Vielä kohtuullisesti, mutta kehitys kulkee huonompaan suuntaan. Maakunnissa paperilehtien ilmestyminen harvenee, eikä digitaalinen julkaiseminen kykene tuota aukkoa paikkamaan kuin osittain.
Samalla, kun kustannukset nousevat nopeasti, ansainta heikkenee. Sanomalehtien ja kaupunkilehtien yhteinen mainonta jää alle 300 miljoonaan euroon, ja se on noin 22 prosenttia koko maan mediamainonnasta, kun se vielä 1990-luvulla oli kakusta lähes puolet.
Mediamainonnasta yhä isomman osan haukkaat globaalit jätin, kuten Facebook X ja Google. X ja Facebook haluavat vähentää sisällön kontrollia, koska niiden bisnekselle se tuo etua.
Suomalaiset mediat, jotka pitävät kiinni journalistisista periaatteista ja faktojen tarkistamisesta, ovat haastajan asemassa omalla maaperällä.
Kyse ei ole vain työpaikoista ja taloudesta. Kyse on vielä enemmän siitä, miten suomalaiset kykenevät jäsentämään yhä monimutkaistuvan maailman tapahtua tai ymmärtämään päätösten syy- ja seuraussuhteita sekä demokraattisen päätöksenteon tärkeyttä. Se edellyttää laadukasta suomalaista mediaa niin paikallistasolla kuin valtakunnallisesti.
On surullista nähdä, miten leväperäisesti poliittinen päätöksenteko reagoi mediamaailman muuttumiseen. Yksi esimerkki tästä on Ylen rahoituksen leikkaaminen niin, että yli 300 alan ammattilaista saa lähteä. Päätös heikentää vain lisää laatumedian asemaa, eikä leikkauksilla ei ole mitään vaikutusta valtion talouteen.
On harhaluulo, että Yleä heikentämällä parannettaisiin kaupallisten medioiden toimintaedellytyksiä.
Valitettavaa on, että maakunnallisissa kustannustaloissa nukuttiin, kun olisi pitänyt toimia. Hyvä esimerkki on henkihieveriin kutistunut vuonna 2014 perustettu Lännen Media.
Kuuden kustantajan ja 12 sanomalehden omistaman sisältöyhtiön piti vastata muutokseen.
Nopeasti siitä kuitenkin rakennettiin säästöpaketti paperijulkaisuille. Eli yhteisillä, valmiilla sivuilla vähennettiin väkeä kotitoimituksista ja pidettiin tulos kunnossa. Eli sillä rahalla, mikä olisi pitänyt laittaa digipuolen kehitykseen, varmistettiin lähinnä omistajien osinkovirtaa.
Nyt sanomalehtien puolustustaisteluun vastataan keskittämällä julkaisemista muutamaan konserniin. Se on taloudellisesti järkevää ja ilman keskittämistä olisi jo monessa maakunnassa lyöty lappuja luukulle.
Mutta peruskysymys, miten turvata mahdollisimman monelle suomalaiselle luotettava tiedonsaanti tulevaisuudessa sosiaalisen median jättien puristuksessa, jää vastausta vaille.
Pauli Uusi-Kilponen
Kirjoittaja on yksi Lännen Median perustajista.