Rau­mal­la on näh­ty vuon­na 2024 hie­no­ja ta­pah­tu­mia, uu­te­na nos­tan esiin esi­mer­kik­si sa­li­ban­dy-ta­pah­tu­man sekä syk­syn mu­siik­ki­fes­ta­rit. Ta­pah­tu­ma­ka­len­te­rim­me on pik­ku hil­jaa laa­jen­tu­nut ja kä­sit­tää jo muu­ta­kin kuin vain pit­si­vii­kon ja ju­han­nus­fes­ta­rit. Täl­le iso peuk­ku!

Rau­man suu­rin haas­te on saa­da omat kau­pun­ki­lai­set ker­to­maan Rau­mas­ta rin­ta rot­tin­gil­la ja yl­pei­nä. Mei­tä vai­vaa sa­ta­kun­ta­lai­nen vaa­ti­mat­to­muus ja asen­ne: ei pidä ke­hua et­tei yl­pis­ty. Kun kes­kus­te­luun sit­ten nos­taa mitä kaik­kea tääl­lä jo on, ja pal­jon­ko vie­rai­li­joi­ta meil­lä käy, nos­te­taan hel­pos­ti esiin Lu­kon pe­lit. Lu­kon ko­ti­pe­lien kat­so­ja­mää­rä tun­tuu mo­nel­le ole­van se mit­ta­puu, jo­hon osal­lis­tu­jien lu­ku­mää­rää ver­ra­taan. Luk­ko on ihan oma jut­tun­sa Rau­mal­la. Kiis­ta­ton brän­di, jon­ka vuok­si Rau­ma tun­ne­taan siel­lä­kin, mis­sä ei pit­sit tai jou­lu kiin­nos­ta, mut­ta se ei sil­ti ole mie­les­tä­ni oi­kea ver­tai­lu­koh­de, kun poh­di­taan vaik­ka Jou­lu­e­van­geel­ju­mia tai jou­lu­to­ria. Jää­kiek­ko hou­kut­te­lee yh­den­lais­ta ylei­söä, jou­lu toi­sen­lais­ta.

Lii­an hel­pos­ti ol­laan ne­ga­tii­vi­sel­la mie­lel­lä, ei­kä nos­te­ta po­si­tii­vis­ta vies­tiä esil­le vaik­ka syy­tä oli­si. Mei­dän jou­lu­to­ria on ver­rat­tu mo­nen muun kau­pun­gin vas­taa­viin, ja mie­tit­ty on­ko nyt pa­rem­pi vai huo­nom­pi osu­nut Raa­ti­huo­neen val­vo­vien sil­mien al­le.

Toi­siin kau­pun­kei­hin ver­tai­lu on ai­na ter­vet­tä – se tuo mit­ta­kaa­vaa ja kai­ku­poh­jaa omaan te­ke­mi­seen, mut­ta täy­tyy muis­taa myös oman kau­pun­gin re­a­li­tee­tit. Jos esi­mer­kik­si kat­so­taan Tam­pe­ret­ta ja Hel­sin­kiä, on näil­lä huo­mat­ta­vas­ti isom­mil­la kau­pun­geil­la pi­dem­pi his­to­ria jou­lu­to­rin jär­jes­tä­mi­ses­sä ja ko­ko­luok­ka ai­van eri kuin meil­lä. Se mis­sä Tam­pe­reel­la saat­taa ko­ju­ja ol­la liki 100, on meil­lä nii­tä al­le 10. Mut­ta se ei sil­ti tar­koi­ta, et­tä tääl­lä vaan nyh­rä­tään ei­kä teh­dä. Rau­ma­lai­sil­la ei ole mi­tään syy­tä hä­peil­lä omaa pie­nem­män mit­ta­kaa­van jou­lu­kau­pun­ki­aan – kai­ken ei tar­vit­se ol­la suur­ta ja mah­ta­vaa – myös pie­ni voi ol­la kau­nis­ta, var­sin­kin jos näyt­tä­mö­nä on ai­nut­laa­tui­nen van­ha kau­pun­ki, jol­lais­ta näis­tä isois­ta kau­pun­geis­ta ei kum­mas­ta­kaan löy­dy.

En sil­ti tar­koi­ta, et­tä pi­täi­si tyy­tyä ny­kyi­seen. Ai­na on mah­dol­lis­ta ke­hit­tää ja vie­dä asi­oi­ta eteen­päin. Niin pi­tää­kin teh­dä niin kau­an, kuin ta­pah­tu­miin käy­te­tään ve­ron­mak­sa­jien ra­ho­ja. Kau­pun­gin elä­vöit­tä­mi­sek­si ei ole yh­tä ai­no­aa oi­ke­aa re­sep­tiä, vaan se koos­tuu mo­nes­ta pa­la­pe­lin osas­ta. Isoin asia on kui­ten­kin mei­dän kau­pun­ki­lais­ten oma yl­peys Rau­mas­ta. Us­kal­lat­ko ol­la yl­peä Rau­mas­ta?

Sari Pet­ters­son

Kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen jä­sen (kok.)