Ari An­te­roi­nen

Rau­ma­lai­nen pai­ni­ja­nuo­ru­kai­nen Erk­ki Hei­no, 17, voi kut­sua it­se­ään nyt Suo­men mes­ta­rik­si. Rau­man Voi­mai­li­joi­ta edus­ta­va Hei­no pai­ni Kuor­ta­neel­la va­paa­pai­nis­sa kul­ta­mi­ta­lis­tik­si. Sar­ja oli U20 ja 61-ki­loi­set.

– Oli­han se hie­noa voit­taa. Tot­ta kai minä läh­din­kin sin­ne mes­ta­ruut­ta ta­voit­te­le­maan. Oli hie­man yl­lä­tys, et­tä jou­duin pai­ni­maan sar­jaa ylem­pä­nä, kun ei ol­lut omas­sa sar­jas­sa osal­lis­tu­jia, Hei­no ker­too.

Fi­naa­lis­sa tuli vas­taan Tam­pe­reen Koo­veen Ek­ku Tark­kio. Hän­tä ei Hei­no ol­lut en­nen ki­sois­sa koh­dan­nut.

– Tiuk­ka mat­si oli. Hyvä et­tä voi­tin. Tie­sin kyl­lä vas­tus­ta­jan tosi hy­väk­si pai­ni­jak­si. Piti ol­la tosi va­ro­vai­nen ja tark­ka, mitä te­kee.

Hei­no saa pai­nia U20-ikä­luo­kas­sa vie­lä kak­si vuot­ta.

– Tar­koi­tus oli­si nyt pi­tää it­sen­sä kul­ta­mi­ta­lis­ti­na jat­kos­sa­kin. Täy­tän nyt lo­ka­kuus­sa 18 vuot­ta, Hei­no avaa.

Erk­ki Hei­non Simo-isä pai­ni it­se­kin ai­ka­naan ak­tii­vi­ses­ti ja voit­ti mie­his­sä ho­pei­sen SM-mi­ta­lin. Nyt isä tot­ta kai iloit­si jäl­ke­läi­sen­sä mes­ta­ruu­des­ta so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa ja ker­toi myös, et­tä mes­ta­ruu­sot­te­lua käy­tiin ki­so­jen jäl­keen läpi sau­nan lau­teil­la.

– Men­tiin heti sau­naan, kun ko­tiin pääs­tiin. Pil­kot­tiin mat­si pa­la­sik­si, Erk­ki Hei­no nau­rah­taa.

Kuin­ka pit­käl­le on Erk­ki Hei­no teh­nyt suun­ni­tel­mia pai­nin suh­teen ja mil­lai­sin ta­voit­tein? Pait­si tie­ten­kin, et­tä kul­taa pi­täi­si ot­taa jat­kos­sa­kin.

– Tot­ta kai täs­sä osal­lis­tu­taan syk­syl­lä myös mies­ten SM-pai­nei­hin. Se on seu­raa­va iso täh­täin. Pi­tää saa­da siel­tä­kin ko­ke­mus­ta. Ja mi­kä­päs täs­sä, kun tyk­kää täs­sä tree­na­ta. Vie­lä kun on nuo­ri ja in­toa pii­saa, niin an­taa pa­laa vaan!

Erkki Heino on toisen polven painija. Haastatteluun hän löysi vanhan Rauman Voimailijoiden verryttelytakin, joka on kuulemma itse asiassa hänen äitinsä. Se sopi Erkin mielestä hyvin päälle.

Erk­ki Hei­no kuu­luu Rau­man Voi­mai­li­joi­den pu­heen­joh­ta­jan ja pää­val­men­ta­jan Juu­so Liu­kon val­men­net­ta­viin. Mitä kout­si to­te­si mes­ta­ruu­den tul­tua?

– Oli hän ihan yl­peä. Se oli hä­nen en­sim­mäi­nen kout­saa­ma Suo­men mes­ta­ruus, huo­maut­taa Hei­no.

Liu­kon ty­tär Ee­ri­ka Liuk­ko yl­si sa­mois­sa ki­sois­sa ho­pe­al­le.

– Oli kyl­lä seu­ral­ta on­nis­tu­neet SM-ki­sat. Ha­lu­an it­se kiit­tää hie­noa val­men­nus­ta ja tree­naus­tii­miä. Ku­ten val­men­ta­ja­kin to­te­si, vaik­ka ky­sees­sä on yk­si­lö­la­ji, sil­ti olem­me jouk­kue. Meil­lä on hyvä ryh­mä­hen­ki. Ja paha se oli­si il­man tree­ni­ka­ve­rei­ta yk­sin la­jia har­joi­tel­la, Hei­no hy­mäh­tää.

Myös Hei­non serk­ku­poi­ka Eli­as Hei­no on val­mis­tau­tu­mas­sa omiin U17-SM-ki­soi­hin.

– Toi­vo­taan siel­tä­kin mi­ta­lia.

Oli­ko Erk­ki Hei­nol­la jos­kus mui­ta­kin la­je­ja mie­les­sä kuin pai­ni?

– Pai­nin al­kuun 10-vuo­ti­aak­si. Sit­ten kiin­nos­tus hii­pui, kun olin niin pie­ni ei­kä so­pi­via vas­tus­ta­jia ol­lut. Jou­duin pai­ni­maan isom­pia vas­taan ja hä­vi­sin, Hei­no ker­too.

Vä­lil­lä Hei­no har­ras­ti jal­ka­pal­loa ja sa­li­ban­dya.

– Kiin­nos­tus pai­nia koh­taan tuli kui­ten­kin ta­kai­sin ja sitä on tree­nat­tu ylä­as­teel­ta saak­ka. Nyt ol­laan täs­sä. Val­men­ta­ja sa­noi, et­tä hän ei oli­si iki­nä us­ko­nut, et­tä tu­li­si Suo­men mes­ta­ruus, jos oli­si kat­so­nut vuo­sien taak­se. Mut­ta mo­tii­vi tree­naa­mi­seen oli tul­lut ta­kai­sin.

Hei­non tree­ni­viik­ko koos­tuu kol­mes­ta pai­nit­ree­nis­tä.

– Nii­tä on va­li­tet­ta­van vä­hän. Mut­ta olen kor­van­nut nii­tä käy­mäl­lä cros­s­fi­tis­sä. Käyn siel­lä mel­kein joka päi­vä, Hei­no to­te­aa.

– Pai­nis­sa pi­tää teh­dä pal­jon töi­tä, niin saa­vut­taa­kin jo­tain. Mi­nul­la se pai­nin liek­ki le­pat­taa tuol­la sie­lus­sa. Kun tyk­kää la­jis­ta, niin sitä on kiva teh­dä.

Mitä muu­ta Erk­ki Hei­non elä­mään kuu­luu pai­nin li­säk­si?

– Opis­ke­len Rau­man Win­No­vas­sa lii­ke­toi­min­nan pe­rus­tut­kin­toa ja val­mis­tun ke­vääl­lä mer­ko­no­mik­si. Sit­ten var­maan jat­ko-opin­toi­hin, suun­nit­te­lee Hei­no.

– Töi­hin­kin pi­täi­si men­nä. Ajat­te­lin suo­rit­taa myös jär­jes­tyk­sen­val­vo­jan kor­tin ja men­nä port­sa­rik­si jon­ne­kin.

Eli täs­sä­kin Erk­ki seu­raa isän­sä esi­merk­kiä, sil­lä Simo Hei­no muis­te­taan rau­ma­lais­ra­vin­to­loi­den ovil­ta, en­nen kuin tie vei po­li­tiik­kaan ja eri­lai­siin työ­teh­tä­viin.

– Oli­sin men­nyt oi­kein mie­lel­lä­ni myös pa­lo­mie­hek­si opis­ke­le­maan, mut­ta ikä­ni puo­les­ta en pää­se sin­ne vie­lä. Sit­ten tuos­sa on ar­mei­jaa tu­los­sa ja muu­ta, Erk­ki Hei­no li­sää.

Kiin­nos­taa­ko po­li­tiik­ka Erk­ki Hei­noa isän­sä ta­paan?

– En ole sii­hen vie­lä pe­reh­ty­nyt, kun en vie­lä pys­ty ää­nes­tä­mään­kään. Eh­kä se al­kaa sit­ten kiin­nos­taa, kun tu­len täy­si-ikäi­sek­si. Toki täs­sä on tul­lut seu­rat­tua maa­il­man ta­pah­tu­mia, vas­taa Hei­no.

Min­kä­lai­nen paik­ka Rau­ma on nuo­rel­le mie­hel­le asua? On­ko ol­lut polt­tei­ta läh­teä toi­saal­le?

– Kyl­lä tääl­lä ihan pär­jää. Se riip­puu sit­ten sii­tä, min­ne me­nee opis­ke­le­maan. Esi­mer­kik­si pa­lo­mie­hek­si voi opis­kel­la Kuo­pi­os­sa. Mut­ta tyk­kään ol­la Rau­mal­la.

Mikä tuos­sa pa­lo­mie­hen hom­mas­sa kieh­too?

– Se on fyy­sis­tä työ­tä ja sii­nä on hy­vät työ­vuo­rot, eli vuo­ro­kau­si töi­tä ja kol­me va­paa­ta. Sii­nä eh­tii te­ke­mään ja har­ras­ta­maan muu­ta­kin, Hei­no avaa.