Pau­li Uu­si-Kil­po­nen

Juha Man­ne­ril­la ei ol­lut ai­ko­mus­ta pan­na kan­sien vä­liin ko­ke­muk­si­aan An­ne­li Au­e­rin asi­a­na­ja­ja­na.

Mo­nien mut­kien jäl­keen kir­ja Ul­vi­lan sur­ma – jut­tu 2472 kui­ten­kin syn­tyi.

– Sa­noin ky­se­li­jöil­le, et­ten viit­si en­kä jak­sa sel­lais­ta kir­joit­taa, sa­noo asi­a­na­ja­ja Juha Man­ner.

Hän oli jo saa­nut vä­hän etäi­syyt­tä oi­keusp­ro­ses­siin, kun­nes Yle Sa­ta­kun­nan toi­mit­ta­ja soit­ti ja ky­syi haas­tat­te­lua.

Man­ne­rin ky­sy­mys oli, et­tä mik­si. Toi­mit­ta­ja se­lit­ti hä­nel­le, et­tä Juk­ka S. Lah­den mur­has­ta tu­lee ku­lu­neek­si 15 vuot­ta ja me­di­aa ai­he kiin­nos­taa. Vuo­si oli 2021.

– It­se­kin ajat­te­lin, et­tä oli­si­han toi­saal­ta kiva ker­toa asi­a­na­ja­jan nä­kö­kul­ma oi­keus­ta­pauk­seen. Muun mu­as­sa edes­men­nyt ri­kos­toi­mit­ta­ja Jark­ko Si­pi­lä luon­neh­ti, et­tei pa­ras­kaan dek­ka­rin te­ki­jä pys­tyi­si täl­lais­ta si­säl­töä kek­si­mään.

Jo oi­keus­kä­sit­te­ly­jen mää­rä te­kee sii­tä hy­vin poik­keuk­sel­li­sen. Kak­si ker­taa kä­rä­jä­oi­keu­des­sa, kak­si ker­taa ho­vi­oi­keu­des­sa ja kak­si ker­taa kor­keim­mas­sa oi­keu­des­sa.

Ei­kä täs­sä vie­lä kaik­ki. An­ne­li Au­e­rin sek­su­aa­li­ri­kos­tuo­mi­oon ha­e­taan pur­kua. Pur­ku­ha­ke­mus on toi­mi­tet­tu kor­keim­paan oi­keu­teen vii­me vuon­na.

Jos KKO pur­kaa Au­e­rin ho­vi­oi­keu­den lan­get­ta­man 7,5 vuo­den van­keus­tuo­mi­on, se pa­lau­tuu uu­del­leen kä­si­tel­tä­väk­si kä­rä­jä­oi­keu­teen.

Se voi tie­tää vuo­sien oi­keusp­ro­ses­sia, kos­ka jut­tu al­kaa ta­val­laan uu­del­leen.

Pur­kua ha­e­taan, kos­ka Au­e­rin ai­kui­sek­si kas­va­neet lap­set ovat ker­to­neet va­leh­del­leen­sa ai­em­mis­sa kuu­le­mi­sis­sa si­jais­van­hem­pien pai­nos­tuk­ses­ta.

Au­e­rin ai­kui­set lap­set vaa­ti­vat koko oi­keus­kä­sit­te­ly­ai­neis­toa jul­ki­sek­si.

Kun Man­ner oli haas­tat­te­lus­sa sa­no­nut, et­tei kir­joi­ta kir­jaa, he­rä­si­vät kus­tan­ta­jat. Heil­tä tuli use­am­pia yh­tey­de­not­to­ja.

– In­to Kus­tan­nuk­sen toi­mi­tus­joh­ta­ja soit­ti mi­nul­le au­toon, kun olin mat­kal­la Hel­sin­kiin. Sa­noin, et­tä voin poi­ke­ta. Myös Ota­vas­ta otet­tiin yh­teyt­tä, mut­ta neu­vot­te­lut ei­vät eden­neen yh­tä ta­paa­mis­ta pi­dem­mäl­le, kos­ka he ha­lu­si­vat kir­jaan myös syyt­tä­jän ja po­lii­sin nä­kö­kul­man, mut­ta minä en.

Man­ner ha­lu­si, et­tä kir­jas­ta teh­dään dek­ka­rin tyy­li­nen asi­a­na­ja­jan nä­kö­kul­mas­ta. Tyy­li on­nis­tui, kun dek­ka­ri­kir­jai­li­ja­na tun­net­tu Mil­la Ol­li­kai­nen tuli toi­sek­si kir­joit­ta­jak­si.

Am­mat­ti­lai­nen dek­ka­rin kir­joit­ta­ja toi teks­tiin su­ju­vuut­ta ja jän­ni­tet­tä.

– Olen saa­nut hy­vää pa­lau­tet­ta ja it­se­kin olen kir­jaan tyy­ty­väi­nen. Tyk­kään teks­tin tyy­lis­tä, Man­ner avoi­mes­ti tun­nus­taa.

Juha Manner avaa uudessa kirjassaan Anneli Auer -oikeudenkäynnin vaiheita.

Juha Mannerin yksityisarkisto

Jos oli An­ne­li Au­e­rin puo­lus­ta­mi­nen oi­keus­ma­ra­ton, niin kir­joit­ta­mi­nen oli ai­na­kin puo­li­ma­ra­ton.

Kir­joit­ta­mi­nen al­koi jou­lu­kuus­sa 2021 ja päät­tyi tänä vuon­na.

– Toi­von mu­kaan maal­lik­ko saa kir­jas­ta jon­kin­lai­sen kä­si­tyk­sen asi­a­na­ja­jan työs­tä. Se on to­del­la pal­jon muu­ta­kin kuin oi­keus­sa­leis­sa is­tu­mis­ta. Mi­kään op­pi­kir­ja se ei kui­ten­kaan ole, Man­ner muis­tut­taa.

Ei­kä se ole vii­leä ana­lyy­si oi­keusp­ro­ses­sis­ta ko­ko­nai­suu­te­na ja sen kään­teis­tä, vaan asi­a­na­ja­ja Juha Man­ne­rin nä­kö­kul­ma dek­ka­ri­mai­seen ve­tä­vään tyy­liin kir­joi­tet­tu­na.

Man­ner avaa myös niin sa­no­tun mys­tee­ri­mie­hen ta­paus­ta. Hän ta­pa­si Rau­man Pris­man park­ki­pai­kal­la tun­te­mat­to­man mie­hen. Hän tar­jo­si in­for­maa­ti­o­ta, jota ei esi­tut­kin­ta­pöy­tä­kir­jois­ta löy­ty­nyt.

Si­nän­sä si­säl­lön ra­jaa­mi­nen on lail­lis­ta. Po­lii­si voi oman har­kin­tan­sa mu­kaan jät­tää pois ai­neis­to­ja, jota se pi­tää epä­o­len­nai­si­na.

– Kyl­lä­hän yl­lä­tys oli suu­ri, kun osa­sin pyy­tää kir­jaa­ma­ton­ta in­for­maa­ti­o­ta. Se aut­toi suu­res­ti työ­tä­ni.

Yk­si täl­lai­nen pyyn­tö oli hä­tä­kes­kus­nau­ho­jen mo­net lit­te­roin­nit.

– Al­ku­pe­räi­sel­lä nau­hal­la kuu­lui si­vul­li­sen ää­niä, mut­ta ei enää oi­keus­sa­liin toi­mi­te­tus­sa. On­nek­si tie­sin pyy­tää al­ku­pe­räi­siä nau­ho­ja, sa­noo Man­ner.

Mys­tee­ri­mie­hes­tä liik­kui pit­kään eri ar­vi­oi­ta, mut­ta mys­tee­rik­si hen­ki­löl­li­syys jäi. Au­to, jol­la pal­jas­tuk­sen teh­nyt mies ajoi, oli po­lii­sil­le re­kis­te­röi­ty si­vii­li­au­to.

Man­ne­rin mu­kaan vuo­de­tut tie­dot joh­ti­vat pe­rä­ti 17 li­sä­tut­kin­taan.

Po­lii­si on tun­nus­ta­nut, et­tä tut­kin­nas­sa oli puut­tei­ta. Man­ne­rin aja­tus oli, et­tei­vät syyt­tä­jän näy­töt kah­des­ti ali­oi­keu­des­sa oli­si riit­tä­neet mil­lään tuo­mi­oon. Ne kui­ten­kin riit­ti­vät.

Man­ner ot­taa esiin myös syyt­tä­jän to­dis­ta­jan lau­sun­not syy­te­tyn saa­ta­nan­pal­von­nas­ta. Kyse oli maal­li­kos­ta ja te­o­lo­git, jot­ka ovat tut­ki­neet saa­ta­nan­pal­von­taa, ei­vät voi­neet vah­vis­taa to­dis­ta­jan lau­sun­to­jen oi­keel­li­suut­ta.

– Sit­ten täl­lai­sia väit­tei­tä vuo­de­taan vie­lä tie­dos­tus­vä­li­neil­le, päi­vit­te­lee Man­ner ja ha­lu­aa osoit­taa, kuin­ka ke­vy­el­lä poh­jal­la nä­mä­kin syy­tök­set oli­vat.

Kir­ja kä­sit­te­lee pää­o­sin Sa­ta­kun­nan kä­rä­jä­oi­keu­den lan­get­ta­vat mur­ha­tuo­mi­ot, jot­ka syn­tyi­vät ää­nes­tyk­sen jäl­keen ja Vaa­san ho­vi­oi­keu­den va­paut­ta­vat tuo­mi­ot. Nämä ta­pah­tu­mat käy­dään läpi laa­jas­ti. Myö­hem­mis­tä ta­pah­tu­mis­ta on kir­jan lo­pus­sa ly­hy­et tii­vis­tyk­set.