Nämä ovat Suomen kovimmat mönkijämaakunnat – mopoauto on yhä nuorten suosiossa Satakunnassa, Pirkanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla
Marja Tienari / STT
Pääosin nuorten käytössä olevat mopoautot ovat vaihtuneet monin paikoin mönkijöihin. Suomessa liikennekäytössä olevia koppimönkijöitä oli kesäkuun loppuun mennessä noin 7 500. Sen sijaan mopoautoja oli viime vuoden lopussa enää noin 3 900, selviää Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin tilastoista.
Traficomin johtavan asiantuntijan Marjo Immosen mukaan sääsuojattujen mönkijöiden eli koppimönkijöiden suosion kasvu on ollut viime vuosina huimaa. Hänen mukaansa koppimönkijöiden suosion kasvu on ollut aika tasaista kaikissa Suomen maakunnissa.
– Mönkijöillä pääsee ajamaan kovempaa, mikä voi olla sellainen asia, joka nuoria kiinnostaa, Immonen sanoo STT:lle.
Koppimönkijöitä on mopoautoihin verrattuna maakunnista eniten Kainuussa, Lapissa ja Keski-Suomessa. Määrällisesti eniten koppimönkijöitä on kuitenkin Uudellamaalla, jossa niitä oli liikennekäytössä kesäkuun loppuun mennessä noin 1 450 kappaletta.
Mopoauto vaikuttaa kuitenkin tilastojen valossa yhä säilyttävän kilpailukykynsä Satakunnassa, Pirkanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla. Koppimönkijöiden suosion kasvu on kuitenkin näissäkin maakunnissa ollut nopeaa. Esimerkiksi Pirkanmaalla koppimönkijöiden määrä nousi vuoden 2023 kesäkuusta tämän vuoden kesäkuuhun lähes 130 mönkijällä, ja mopoautojen määrä väheni edellisvuodesta.
Liikenneturvan yhteyspäällikkö Elias Ruutti arvioi STT:lle, että mönkijöiden monikäyttöisyys voi lisätä niiden kiinnostavuutta.
– Niillä saatetaan esimerkiksi tehdä jotain töitä, mitä mopoautolla ei pystyisi suorittamaan, kuten lumenluontia tai metsätöitä.
Traficomin tilastojen mukaan liikennekäytössä olevien mopoautojen määrä on puolittunut vuosien 2016–2023 aikana.
Vuonna 2016 Suomessa oli käytössä noin 8 000 mopoautoa. Viime vuoden lopussa niitä oli enää noin 4 000, eniten Pirkanmaalla ja vähiten Etelä-Karjalassa.
Sen sijaan mönkijöiden ensirekisteröinnit ovat moninkertaistuneet samalla aikavälillä. Vuonna 2016 mönkijöitä ensirekisteröitiin noin 5 500 kappaletta, kun viime vuonna niitä ensirekisteröitiin jopa noin 9 500. Erityisesti nuorten suosimia koppimönkijöitä ensirekisteröitiin viime vuonna noin 1 300.
Traficomin Immosen mukaan muutos näkyy ajoneuvorekisterissä ja ajokorttitilastoissa. Suosion siirtyminen mopoautoista mönkijöihin näkyy myös onnettomuustilastoissa huomattavasti vähentyneinä mopoautoturmina ja lisääntyneinä mönkijäonnettomuuksina.
Immosen mukaan mönkijöiden käytön lisääntymisen ei kuitenkaan voida sanoa erityisesti nostaneen nuorten onnettomuustilastoja, jotka ovat pysyneet melko tasaisina. Se, onko mopoauto tai mönkijä toista turvallisempi, riippuu monesta tekijästä.
– Mönkijöitäkin on niin monia erilaisia, ja turvallisuus lähtee yleensä kuljettajasta, Immonen sanoo.
Mönkijät eivät ole oma ajoneuvoluokkansa, vaan niihin kuuluu esimerkiksi mopomönkijöitä, traktorimönkijöitä ja maantiemönkijöitä. Niiden ajamiseen myös vaaditaan erilaisia ajokortteja.
– Isommat 80 kilometrin tuntivauhdilla kulkevat maantiemönkijät vaativat B-luokan ajokorttia, mutta osaa traktorimönkijöistä voi ajaa T-luokan ajokortilla eli niin sanotulla traktorikortilla. Mopomönkijöita ja mopoautoja taas voi ajaa AM-luokan ajokortilla, Immonen listaa.
Liikenneturvan Ruutin mukaan suurin osa nuorten suosiossa olevista mönkijöistä on traktoriksi rekisteröitäviä.
– On tärkeää muistaa, että ne on alun perin tarkoitettu maastokäyttöä eikä katukäyttöä varten. Kaduilla käytettäessä niihin liittyy jonkin verran rajoitteita. Ne voivat olla kiikkeriä ja kaatua aika helposti, Ruutti sanoo STT:lle.
Kevyen nelipyörän, kuten mopoauton tai mopomönkijän, enimmäisnopeus on 45 kilometriä tunnissa. Nuoren ajaman traktorimönkijän huippunopeus voi olla 60 kilometriä tunnissa.
– Se nopeus altistaa sitten virheille, Ruutti arvioi.
Keskuskauppakamarin liikenne- ja elinkeinopolitiikan johtavan asiantuntijan Hanna Kalenojan mukaan mönkijät eivät missään tapauksessa ole kovin turvallisia.
– Niissä ei ole esimerkiksi sellaisia kolariturvallisuutta koskevia vaatimuksia, joita autoille asetetaan, Kalenoja sanoo STT:lle.
Kalenoja nostaa esiin myös ajo-oikeuteen liittyvän kysymyksen.
– Traktorikortin saaminen ei edellytä kovin kattavaa ajo-opetusta, jolloin esimerkiksi liikennesääntöosaaminen ei välttämättä ole ihan sitä luokkaa, kun vaikka mopokorttiinkin sitten sisältyy jo enemmän ajo-opetusta.
Mopoautoja maahantuovan Elfvingin toimitusjohtajan Niclas Andersonin mukaan syy suosion siirtymiselle mopoautoista mönkijöihin löytyy myös ajoneuvojen välisistä vakuutusmaksueroista. Andersonin mukaan mopoautojen vakuutusmaksujen vuosikustannukset ovat jopa kohtuuttomia.
– Mopoautossa puhutaan tuhansista euroista vuodessa, kun traktorimönkijässä ne ovat alle tuhannen euron vuositasolla, Anderson arvioi STT:lle.
Vakuutusyhtiö LähiTapiolan liikenneturvallisuudesta ja autopalveluista vastaavan johtajan Tapani Alaviirin mukaan vakuutusmaksujen määräytymisessä vakuutusyhtiöt käyttävät niiden omaa dataa siitä, kuinka paljon ja minkä tyyppisiä vahinkoja sattuu ja mitkä niiden seuraukset ovat.
– Pääpainohan näissä on aina tietysti henkilövahingoilla. Nuorille ihmisille tapahtuvien henkilövahinkojen korvaukset voivat olla hyvinkin mittavia, kun niitä maksetaan pitkän aikaa, Alaviiri sanoo STT:lle.
Alaviiri muistuttaa, että yhden ajoneuvoluokan vakuutuskorvauksia ei voida kustantaa toisten ajoneuvoluokkien vakuutusmaksuista. Vakuutusyhtiöiden vakuutusmaksujen hintaperustelut eivät kuitenkaan ole julkista tietoa, vaan ne kuuluvat liikesalaisuuden piiriin.
Liikennevakuutuskeskuksen liikenneturvallisuuspäällikkö Esa Räty kertoo huomanneensa onnettomuustilastoista, että mopoautojen liikennevakuutuksesta on korvattu mönkijöitä useammin onnettomuuden vastapuolelle aiheutuneita vahinkoja.
– Mopoautoilla aiheutetuissa liikennevahingoissa on ollut suhteessa useammin vastapuolia mukana kuin traktorimönkijöillä. Traktorimönkijöiden liikennevahingot ovat siis useammin olleet pelkälle traktorimönkijälle tapahtuneita, Räty sanoo STT:lle.
Traficomin erityisasiantuntijan Riikka Rajamäen mukaan viime vuonna sekä traktorimönkijöiden että mopoautojen onnettomuuksista noin puolet tapahtui kuntien katualueilla, noin kolmasosa maanteillä ja viidennes yksityisteillä ja -alueilla.
– Vuonna 2023 onnettomuuksissa näytti olevan sellainen ero, että mopoautojen onnettomuuksissa oli useammin muita osapuolia mukana, kun taas traktorimönkijöillä tieltä suistumisten ja ajoradalla kaatumisten osuus oli isompi, Rajamäki arvioi STT:lle.