Vihervä: Vietnamista ja Filippiineiltä on eettisesti vaikea saada työvoimaa
Raumalainen Kaiku HR keskittyy intialaisen työvoiman välittämiseen.
Pauli Uusi-Kilponen
Kaiku HR:n toimitusjohtaja Teemu Vihervä oli mukana Business Finlandin järjestämässä reissussa Vietnamiin ja Filippiineille.
Mukana oli työministeri Arto Satosen lisäksi muun muassa oppilaitosten ja kaupunkien edustajia. Kaikkiaan matkassa on noin 50 henkilöä.
– Erittäin hienosti järjestetty matka. Meille tarjoutui mainio tilaisuus verrata näiden maiden viranomaisten ja vastaavien yritysten toimintaa, kiitteli Teemu Vihervä.
Sen johtopäätöksen hän sanoi tehneensä, että Kaiku HR:n kannattaa keskittyä ulkomaan toimissaan Intiaan, jossa heillä on paikallisen työvoiman välittämiseen, testaamiseen ja kouluttamiseen keskittynyt tytäryhtiö.
Vihervän mukaan työvoiman välittämisessä EU:n ulkopuolelta törmätään erilaisiin kulttuureihin ja lakeihin.
– Mikä on esimerkiksi Vietnamissa täysin lain mukaista, menee vastaava toiminta meillä lain nurjalle puolelle. Kyse on siitä, että paikallinen yritys voi periä välittämästään työpaikasta tuhansien eurojen maksun, kun vastaava toiminta meillä luokiteltaisiin ihmiskaupaksi. Vihervän mukaan vietnamilaisen työvoiman Suomeen välittämisessä tulee isoksi kysymykseksi myös kieli.
– Hyvin harva vietnamilainen puhuu tai ymmärtää edes välttävästi englantia. Heidän kouluttamisensa niin, että he voisivat toimia esimerkiksi hoitoalalla Suomessa, veisi liian pitkän ajan.
Ainoa mahdollisuus olisi, että Kaiku HR perustaisi vastaavan tytäryhtiön maahan kuten Intiassa jo on. Koko prosessia Vihervä kuitenkin arvioi liian vaikeaksi toteuttaa.
Filippiineillä toimii maastamuuttovirasto. Sen tekemisiä Vihervä luonnehtii todella kankeaksi ja byrokraattiseksi. Filippiiniläisellä työvoimalla toki on se etu, että heistä moni osaa englantia.
– Filippiinit ei kuitenkaan ole meille ajankohtainen maa, Vihervä pohti.
Filippiinien maastamuuttoviraston kankeus näkyy siinä, että moni filippiiniläinen työntekijä lähtee muualle töihin Singaporen kautta.
Reissussa Vihervälle vain vahvistui ajatus ulkomaan toimintojen keskittämisestä Intiaan.
– Silloin kaikki säilyy omassa kontrollissa ja saamme asiakkaillemme juuri sellaisia työntekijöitä, joita he tarvitsevat.
Vihervä ei halua sen tarkemmin puuttua ongelmiin, joita suomalaiset yritykset ovat kohdanneet toimiessaan paikallisten työvoiman välittäjien kanssa suoraan.
Vuosi sitten Ylen haastattelema Thuy Nguyen kertoi, että Pirkanmaan Ruovedelle ja Virroille saapuneet hoitajat olivat maksaneet kukin 6000 euroa vietnamilaiselle yritykselle, että he pääsisivät Suomeen töihin.
Työministeri Arto Satosen mukaan matkalla he pyrkivät edistämään hallitustenvälistä yhteistyötä eettisesti kestävän rekrytoinnin vahvistamiseksi.
Suomen kansainvälisen rekrytoinnin kohdemaat valittiin valtionkonserni Business Finlandin analyysin perusteella.
Maat ovat Vietnam, Intia, Filippiinit ja Brasilia.
Suomi tarvitsee ulkomaista työvoimaa lähes alalle kuin alalle. Työministeri Satosta on moitittu siitä, että hän lähtee edistämään työvoiman hankintaa EU:n ulkopuolelta, vaikka esimerkiksi suomalaisia lähihoitajia on noin 2600 työttömänä.
Vihervän mukaan esimerkiksi terveysalalla menee helposti kaksi vuotta, ennen kuin kieli- ja muut pätevyysasiat saadaan kuntoon. Silloin tilanne voi olla jo erilainen kuin nyt.
– Teollisuudessa ei vastaavaa kielivaatimusta ole. Teollisuuteen ulkomaisen työvoiman saaminen kestää keskimäärin pari, kolme kuukautta.
Suomeen tarvitaan työvoimaviranomaisten laskelmien mukaan 40 000 työperäistä maahanmuuttajaa joka vuosi, jotta työvoiman tarve voidaan edes kohtuudella täyttää.
Suomi joutuu kilpailevaan työvoimasta hyvin monen maan kanssa. Esimerkiksi lähes kaikki EU-maat tarvitsevat alueen ulkopuolelta tulevaa työvoimaa.
– Suomi ei ole se houkuttelevin maa. Se pitää muistaa, painottaa Vihervä.
Arto Satosen mukaan Suomen myyntivaltteja on turvallisuus sekä työn ja vapaa-ajan tasapaino, kun osaajista kilpaillaan.
Elinkeinoelämän keskusliitto arvosteli voimakkaasti lukuisia työperäisen maahanmuuttoon liittyviä kiristyksiä. Etenkin ICT-yrityksissä kysellään kolmen kuukauden säännön perään. Eli maasta joutuu poistumaan kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen, jos työsuhde on kestänyt alle kaksi vuotta.
Alalla tehdään paljon projekteja, jolloin työttömyysjaksoja tulee, ja ne voivat hyvinkin kestää yli kolme kuukautta.
