Mar­ja Tie­na­ri / STT

Koi­rien ham­pai­den hoi­don mer­ki­tys tu­lee mo­nil­le koi­ra­no­mis­ta­jil­le yl­lä­tyk­se­nä, ker­too eläin­lää­kä­rip­rak­tiik­ka First­Ve­tin maa­joh­ta­ja Mai­ju Tam­mi­nen.

– Ei ole mi­ten­kään ta­va­ton­ta, et­tä iä­käs koi­ra lo­pe­te­taan sik­si, et­tä se tar­vit­si­si kal­lis­ta ham­mas­re­mont­tia, jo­hon omis­ta­ja ei enää ha­lua läh­teä. Se on to­del­la har­mil­li­nen syy, Tam­mi­nen sa­noo STT:lle.

Va­kuu­tus ei läh­tö­koh­tai­ses­ti kor­vaa koi­rien ham­mas­hoi­toon liit­ty­viä ku­lu­ja, ku­ten ham­pai­den puh­dis­tus­ta tai nii­den pois­to­ja, el­lei kyse ole esi­mer­kik­si ta­pa­tur­mas­sa loh­jen­nees­ta ham­paas­ta. Moni koi­ra­no­mis­ta­ja ei tule aja­tel­leek­si koi­ran ham­pai­den har­jauk­sen mer­ki­tys­tä, ja sitä, kuin­ka ham­pai­ta har­jaa­mal­la voi en­nal­ta­eh­käis­tä tu­le­via ku­lu­e­riä. Jos ham­pai­ta ei hoi­de­ta, koi­raa voi odot­taa tu­han­sien eu­ro­jen ham­mas­re­mont­ti.

Ken­nel­lii­ton ja­los­tus­tie­teel­li­sen toi­mi­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja Kir­si Sai­nio pi­tää koi­rien ham­pai­den sään­nöl­lis­tä puh­dis­tut­ta­mis­ta eläin­lää­kä­ril­lä tär­ke­ä­nä, vaik­ka mo­nel­le se on kus­tan­nus­ky­sy­mys. Sai­ni­on mu­kaan kai­kil­la koi­ra­no­mis­ta­jil­la tu­li­si ol­la hie­man ra­haa si­vus­sa yl­lät­tä­viä eläin­lää­kä­ri­kus­tan­nuk­sia var­ten.

– Ham­pai­den sään­nöl­li­nen hoi­to eläin­lää­kä­ril­lä on ai­ka kal­lis­ta. Ham­paat oli­si kui­ten­kin hyvä tar­kas­taa jo­kai­sen eläin­lää­kä­ri­käyn­nin yh­tey­des­sä, Sai­nio sa­noo.

Usein koi­ril­ta jou­du­taan pois­ta­maan ham­pai­ta. Koi­ran ham­pai­ta pois­te­taan ai­na nu­ku­tuk­ses­sa, ja tämä voi Mai­ju Tam­mi­sen mu­kaan mak­saa usei­ta sa­to­ja eu­ro­ja yh­tä ham­mas­ta koh­den.

– Mo­nes­ti koi­ra vie­dään en­sim­mäi­sen ker­ran ham­mas­hoi­toon pa­rin vuo­den iäs­sä, ja sil­loin ti­lan­ne voi ol­la jo to­del­la huo­no, mi­kä­li ham­pai­ta ei ole har­jat­tu. Sil­loin ham­pai­ta pois­te­taan. Voi ol­la nuo­ri­a­kin koi­ria, joil­ta on suu­rin osa ham­pais­ta pois­tet­tu.

Har­jaa­mat­to­mis­ta ham­pais­ta koi­ril­le ai­heu­tu­vat ter­veys­hai­tat ovat Tam­mi­sen mu­kaan kaik­kien eläin­lää­kä­rien tun­nis­ta­ma ja to­del­la ylei­nen on­gel­ma.

– Kyl­lä vä­hem­mis­tös­sä ovat ne koi­rat, joil­la ei tule ham­ma­son­gel­mia, jos ham­pai­ta ei har­ja­ta. Käy­tän­nös­sä mo­net koi­rat ovat sii­nä ti­lan­tees­sa, mis­sä ih­mi­nen­kin oli­si, jos hän ei iki­nä har­jai­si ham­pai­taan, Tam­mi­nen sa­noo.

Koi­ril­la ham­pai­den kiin­ni­tys­ku­dok­sen tu­leh­dus eli pa­ro­don­tiit­ti on hy­vin ylei­nen vai­va. Se syn­tyy sitä kaut­ta, et­tä koi­ran ham­pai­ta ei puh­dis­te­ta.

Hoi­ta­mat­to­ma­na tu­leh­dus voi le­vi­tä pa­has­ti koi­ran leu­ka­luu­hun saak­ka, jol­loin lä­hes ai­na nuo­ri­kin koi­ra jou­du­taan lo­pet­ta­maan.

Sai­ni­on mu­kaan pa­ro­don­tiit­ti voi ke­hit­tyä koi­ral­le hy­vin­kin no­pe­as­ti, ja ti­lan­ne voi huo­non­tua huo­maa­mat­ta.

– Ham­mas­vai­vois­ta kär­si­nyt koi­ra tu­li­si vä­hin­tään puo­len vuo­den vä­lein käyt­tää eläin­lää­kä­rin tar­kas­tuk­ses­sa, Sai­nio sa­noo.

Usein sa­no­taan, et­tei koi­ran ham­pai­ta tar­vit­se har­ja­ta, kos­ka se pu­rek­sii ham­pai­den puh­dis­tuk­seen tar­koi­tet­tu­ja ma­ku­pa­lo­ja tai pu­ru­lui­ta. Tam­mi­sen mu­kaan pu­res­ke­lu ei kui­ten­kaan kor­vaa ham­pai­den har­jaus­ta tai pois­ta plak­kia.

– Toi­saal­ta pelk­kä har­jaus­kaan ei rii­tä, kos­ka hy­vin har­va koi­ra an­taa har­ja­ta ham­paan­sa myös suun si­sä­puo­lel­ta. Sik­si koi­ra pi­tää käyt­tää vä­hin­tään vuo­sit­tain ham­mas­ki­ven pois­tos­sa, kos­ka sitä kyl­lä tu­lee. Ham­mas­ki­veä tu­lee hi­taam­min, jos ham­pai­ta har­ja­taan, Tam­mi­nen ar­vi­oi.

Koi­ran ham­paat tu­lee har­ja­ta pie­nel­lä ham­mas­har­jal­la ja koi­ril­le tar­koi­te­tul­la ham­mas­tah­nal­la.

Koi­rien ham­pai­den har­jauk­ses­ta alet­tiin pu­hua vas­ta 90-lu­vul­la, Kir­si Sai­nio muis­te­lee.

– Mi­nul­la on ol­lut koi­ria 70-lu­vul­ta saak­ka. Koi­rien ham­pai­ta ei ai­kai­sem­min iki­nä har­jat­tu, ei­kä sii­tä ol­lut pu­het­ta­kaan. Sil­loin ei myös­kään ol­lut täm­möi­siä on­gel­mia, Sai­nio sa­noo STT:lle.

Nyt hän us­koo, et­tä koi­ran ham­paat tu­li­si pes­tä päi­vit­täin, tai edes vä­hin­tään vii­kot­tain. Työs­sään koi­ra­näyt­te­lyi­den ul­ko­muo­to­tuo­ma­ri­na Sai­nio nä­kee häm­mäs­tyt­tä­vän pal­jon ham­mas­vai­vai­sia koi­ria.

– Muu­ta­man ker­ran olen jou­tu­nut huo­maut­ta­maan, et­tä nyt on niin li­kai­set ham­paat, et­tä täs­tä tu­lee noot­tia. Kor­ke­al­la si­joi­tuk­sel­la ei voi pal­ki­ta sel­lais­ta koi­raa, jol­la on huo­no suu, Sai­nio sa­noo.

Tam­mi­nen huo­maut­taa, et­tä ny­ky­koi­rat elä­vät läh­tö­koh­tai­ses­ti pi­dem­pään. Syy­nä täl­le on esi­mer­kik­si se, et­tä nii­den mui­ta sai­rauk­sia hoi­de­taan ai­em­paa ah­ke­ram­min. Sil­loin ham­mas­ter­vey­den mer­ki­tys kas­vaa.

– Sit­ten on toki ja­los­tus. Suo­mes­sa on to­del­la pal­jon ro­tu­koi­ria, ja kaik­ki ro­dut ovat yli­ja­los­tet­tu­ja. Kai­kis­sa ro­duis­sa gee­ni­poo­li ka­pe­nee ko­ko­a­jan, kun vain sa­man­ro­tui­sia pa­ri­te­taan kes­ke­nään, Tam­mi­nen sa­noo.

Sai­ni­on mu­kaan pe­ri­män ka­ven­tu­mi­nen vai­kut­taa ne­ga­tii­vi­ses­ti koi­rien elä­män­laa­tuun ja eli­ni­ä­no­dot­tee­seen. Pie­nil­lä koi­ril­la ham­mas­vai­vat ovat Tam­mi­sen mu­kaan ylei­sem­piä kuin isoil­la koi­ril­la. Pie­nil­lä koi­ril­la on pie­net ham­paat ja ah­taat ham­mas­vä­lit, ja mo­nes­ti nii­den kal­lo on ja­los­tet­tu niin pie­nek­si tai ly­hy­ek­si, et­tä kaik­ki koi­ran ham­paat ei­vät mah­du sen suu­hun.

– Ham­pai­ta saat­taa sil­ti ol­la nor­maa­li mää­rä, mut­ta ne ei­vät mah­du. Ne saat­ta­vat ol­la suus­sa ai­ka vink­sin vonk­sin. Sel­lais­ta suu­ta on ihan to­del­la vai­kea pi­tää ter­vee­nä.

Tam­mi­nen nos­taa esi­merk­ki­ro­duk­si kää­pi­ös­naut­se­rin, joka on eri­tyi­sen al­tis muo­dos­ta­maan pal­jon ham­mas­ki­veä ja saa­maan pa­ro­don­tii­tin.

– Isom­mil­la koi­ril­la on enem­män yk­si­löl­lis­tä vaih­te­lua. Pie­nis­sä koi­ris­sa ei sit­ten juu­ri­kaan ole sel­lai­sia, joil­la har­jaa­mat­to­mis­ta ham­pais­ta ai­heu­tu­via on­gel­mia ei en­nen pit­kään tu­li­si.

Tam­mi­sen mu­kaan koi­ran to­tut­ta­mi­nen ham­pai­den har­jauk­seen on jopa kuu­kau­sien pro­jek­ti, jo­hon mo­nel­la omis­ta­jal­la ei rii­tä ym­mär­rys­tä tai kär­si­väl­li­syyt­tä. Tämä voi joh­taa sii­hen, et­tä koi­ran kyn­net­kin jou­du­taan leik­kaut­ta­maan eläin­lää­kä­ril­lä.

Koi­rien kou­lu­tuk­seen eri­kois­tu­neen One­Mind Dog­sin toi­mi­tus­joh­ta­ja Noo­ra Kes­kie­va­rin mu­kaan koi­ran to­tut­ta­mi­sen läh­tö­ti­lan­tees­sa tu­lee tun­nus­taa, et­tä koi­ran nä­kö­kul­ma poik­ke­aa ih­mi­sen nä­kö­kul­mas­ta.

– Koi­ra ei opi mi­tään, jos ih­mi­nen re­a­goi kou­lu­tus­ti­lan­tee­seen omas­ta nä­kö­kul­mas­taan, Kes­kie­va­ri sa­noo STT:lle.

Usein ih­mi­sil­tä jää huo­maa­mat­ta se, et­tei ih­mi­sen kos­ke­tus ole koi­ral­le läh­tö­koh­tai­ses­ti usein­kaan miel­lyt­tä­vä ko­ke­mus.

– Kaik­ki koi­rat ei­vät luon­nos­taan pidä ih­mi­sen kos­ke­tuk­ses­ta. Sen ta­kia on­kin to­del­la tär­ke­ää op­pia lu­ke­maan koi­ran re­ak­ti­o­ta ja ym­mär­tä­mään, mil­loin koi­raa pe­lot­taa, mil­loin se on iloi­nen ja mil­loin se on in­no­kas. Sitä kaut­ta voim­me ym­mär­tää, mi­ten juu­ri sil­le koi­ral­le voi­daan ra­ken­taa kos­ket­ta­mi­ses­ta ja kä­sit­te­lys­tä mu­ka­va ko­ke­mus.

Ham­pai­den har­jauk­ses­sa koi­ran pi­tää osa­ta en­sin is­tua tai ol­la sy­lis­sä pai­koil­laan ja rau­hal­li­ses­ti. Sen pi­tää ym­mär­tää, et­tä sii­nä is­tu­taan ja et­tä sitä voi si­lit­tää ja kos­ket­taa kas­voi­hin il­man, et­tä se häi­riin­tyy sii­tä.

– Koi­raa tu­lee ai­na ke­hua iloi­ses­ti ja sii­hen kan­nat­taa liit­tää esi­mer­kik­si nami-, lelu- tai rap­su­tus­palk­kio, riip­pu­en sii­tä, mil­lai­nen pal­kin­to on eni­ten koi­ran mie­leen. Sii­hen pi­tää pyr­kiä, et­tä koi­ra it­se ha­lu­aa tul­la näi­hin kou­lu­tus­ti­lan­tei­siin, Kes­kie­va­ri sa­noo.

Kun koi­ra näyt­tää omak­su­neen pai­kal­laan rau­hal­li­ses­ti py­syt­te­le­mi­sen sil­loin­kin, kun sitä kä­si­tel­lään ja si­li­te­tään, on seu­raa­van vai­heen ai­ka.

– Sit­ten voi al­kaa nos­te­le­maan koi­ran huu­lia ja pal­ki­ta koi­raa sen jäl­keen, teh­den usei­ta tois­to­ja pe­rä­jäl­keen, jot­ta koi­ra py­syi­si pai­kal­laan ja rau­hal­li­se­na koko sen ajan. Kun se su­juu, niin voi jo ly­hyin har­joit­tein al­kaa vä­hän kos­ke­maan sor­min koi­ran ham­pai­siin. Joka ker­ta tu­lee an­taa palk­kio.

Kun kaik­ki tämä su­juu, niin sor­men voi vaih­taa ham­mas­har­jaan.

– Jos koi­raa läh­de­tään to­tut­ta­maan ham­pai­den har­jauk­seen nol­lis­ta, eli kä­sit­te­ly­har­joi­tus­ten kaut­ta, se vie ai­kaa. Mei­dän ih­mis­ten tyy­pil­li­nen vir­he on usein eläin­ten kans­sa se, et­tä ete­nem­me lii­an no­pe­as­ti, teem­me koi­ran kans­sa vä­ki­sin jut­tu­ja, huu­dam­me, kiel­läm­me, em­me­kä ym­mär­rä, et­tä se op­pi­mi­nen läh­tee ihan tois­ta kaut­ta, Kes­kie­va­ri muis­tut­taa.