San­na Jääs­ke­läi­nen

Verk­ko­ran­nan ke­sä­ko­ti eli Kri­ku­til­li on Lu­vi­an Verk­ko­ran­nas­sa si­jait­se­va juh­la­ta­lo. Ke­säi­sin ta­lon ylä­ker­taan avau­tuu Lu­via In­si­de -tai­de­näyt­te­ly, jos­ta on tul­lut suo­sit­tu käyn­ti­koh­de. Kun ovet avau­tui­vat vii­me tors­tai­na nel­jäl­tä, oli kyn­nyk­sel­lä jo jo­noa. Moni suun­taa en­sin kah­vi­laan ja jat­kaa sit­ten näyt­te­lyyn.

Kri­ku­til­lin kah­vi­laa pi­tää kak­sik­ko Ma­Ren­git eli Anu Ki­vi­ni ja Pau­la Näy­rä. He ker­to­vat, et­tä tar­jol­la on esi­mer­kik­si munk­ke­ja, bri­ta­kak­kua ja ma­ren­ki­mal­jo­ja.

– Teem­me myös ai­na jon­kin ma­ku­pa­rin yh­den tai­de­te­ok­sen kans­sa. Esi­mer­kik­si tä­nään se on si­pu­li­pii­rak­ka Sal­la Sep­pä­län Si­pu­li­lin­tu-te­ok­sen pa­rik­si, Ki­vi­ni ker­too.

Ylä­ker­ran tai­de­maa­il­maan mi­nut joh­dat­ta­vat lu­vi­a­lai­nen Tom­mi Hak­ka­rai­nen ja noor­mark­ku­lai­nen An­ne-Mari Ali­ta­lo. Mo­lem­mil­la on te­ok­sia näyt­te­lys­sä: Hak­ka­rai­sen va­lo­ku­vis­sa häi­väh­tää men­nei­den su­ku­pol­vien hah­mo­ja ja Ali­ta­lo te­kee kier­rä­tys­hen­ki­siä te­ok­sia, esil­lä on muun mu­as­sa juu­ra­kos­ta teh­ty veis­tos, joka ku­vas­taa juu­ril­taan ir­ro­tet­tua evak­koa.

Tä­män vuo­den tai­de­näyt­te­lyn tee­ma on Suku. Mu­ka­na on noin 60 tai­tei­li­jaa, joi­den töis­tä on koot­tu oi­val­ta­va ko­ko­nai­suus Kri­ku­til­lin ylä­ker­ran ja vin­tin pik­kui­siin huo­nei­siin. Tai­tei­li­ja voi ha­kea mu­kaan näyt­te­lyyn, jos it­sel­lä on kyt­kös Lu­vi­aan tai Eu­ra­jo­keen. Tai­tei­li­jat osal­lis­tu­vat myös näyt­te­lyn avoin­na­pi­toon ja tal­koi­siin.

Maria Leppäsen teos Unhola.

Lu­via In­si­de -näyt­te­lys­tä vas­taa ku­va­tai­tei­li­ja Ma­ria Lep­pä­nen. Hän ker­too muut­ta­neen­sa Lu­vi­al­le kuu­si vuot­ta sit­ten. Paik­ka­kun­ta tun­tui heti omal­ta, Ma­ria liit­tyi Verk­ko­ran­ta-yh­dis­tyk­seen ja sii­tä se läh­ti.

– En­sim­mäi­sen Lu­via In­si­de -näyt­te­lyn jär­jes­tim­me ke­vääl­lä 2020 Mol­lu Hei­non kans­sa Lu­vi­an kes­kus­tas­sa. Seu­raa­va näyt­te­ly val­ta­si sa­ma­na ke­sä­nä Kri­ku­til­lin ylä­ker­ran ja va­kiin­tui näyt­te­ly­pai­kak­si. Joka vuo­si on tul­lut li­sää niin tai­tei­li­joi­ta kuin kä­vi­jöi­tä­kin, kaik­ki ha­luk­kaat tai­tei­li­jat ei­vät edes oi­kein tah­do enää mah­tua mu­kaan, hän ker­too.

Tänä vuon­na kä­vi­jöi­tä on ol­lut en­nä­tys­mää­rä: kol­men tun­nin ai­ka­na Kri­ku­til­lis­sä on käy­nyt yli 300 hen­ki­löä.

Avoin­na elo­kuul­le

Lu­via In­si­de tai­de­näyt­te­ly ja ke­sä­kah­vi­la ovat avoin­na 11.8. as­ti tors­tai­sin ja sun­nun­tai­sin kel­lo 16–19. Kri­ku­til­li löy­tyy osoit­tees­ta Verk­ko­ran­nan­tie 95, Eu­ra­jo­ki.

Verk­ko­ran­nan ke­sä­ko­ti

Ke­sä­ko­din ra­ken­nut­ti­vat Ak­se­li ja Sand­ra Han­nus. Se val­mis­tui vuon­na 1926. Lu­vi­an kun­nan vir­kis­tys­pai­kak­si talo siir­tyi 1960-lu­vul­la. Ny­ky­ään ta­lon omis­taa Eu­ra­jo­en kun­ta ja sii­tä huo­leh­tii Verk­ko­ran­ta-yh­dis­tys.

Kri­ku­til­li-nimi tu­lee van­has­ta hauk­ku­ma­ni­mes­tä. Ta­los­sa ei al­ku­ai­koi­na sal­lit­tu al­ko­ho­lia. Ta­ri­na ker­too, et­tä joku ke­sä­ko­din vie­rais­ta oli juo­po­tel­lut ja jou­tui sik­si ulos. Hän oli sa­no­nut: "En oli­si ha­lun­nut siel­lä ol­la­kaan, siel­lä on vaan rik­kai­ta ja tyh­miä, rik och dil­le." (Läh­de: Kari Han­nuk­sen haas­tat­te­lu/SV 2011)

Keltaisen Krikutillin kyllä huomaa maisemasta.