Helin: Tiedämmekö riittävästi hyvinvointipalvelujen yksityissektorin kasvun merkityksestä?
Kotimaan politiikassa näkyvät hyvinvointipalveluiden kysymykset kestosuosikkeina, yli 65-vuotiaiden yleislääkäripalveluiden kokeilu yksityissektorilla Kela-korvauksin sekä Risto Murron työryhmän ehdotukset talouskasvun aikaansaamiseksi. Gerontologit nostavat kiitettävästi esille väestön vanhenemisesta aiheutuvia palvelutarpeiden kasvutietoja. Rahaa tarvittaisiin lisää. Pitäisi myös linjata miten rahat on viisainta käyttää.
Hyvinvointialueet (HV-alueet) vastaavat omien palvelujensa lisäksi myös muiden palveluiden järjestämisestä, valvonnasta ja ns. demokratiakustannuksista. Hali ry:n mukaan yksityinen taho täydentää julkisia palveluja. Näin on, suurelta osin kuitenkin HV-alueiden rahoittamana, julkisen Kela-korvauksen tuella ja asiakasmaksuin tai työnantajien maksamana.
Julkinen sektori vastaa alan harjoittelusta ja toimii useimmiten uran alkuvaiheen työpaikkana. Yksityissektorin suuryritykset ovat laajentaneet toimintaansa ja kasvattaneet tuottavuuttaan HV-alueiden myötä. Samalla henkilöstöä on siirtynyt yksityissektorille. Eläkkeelle hakeutuneista lääkäreistä puolet tulee yksityissektorilta. Osa kliinisistä erikoisaloista joutuu lisäämään ostojaan yksityisiltä kasvavien palvelutarpeiden ja osaajien puutteen noidankehään jouduttuaan. Tässä ei ole välttämättä kyse paikallistason johtamispuutteista, joskin strategian perään voi kysyä.
HV-alueiden tulee toimia väestön tarpeiden perusteella vaikuttavasti ja tehokkaasti, eri alueiden toimintatietoja vertaillen. Yksityissektori on sen sijaan bisnestä, joka pyrkii kasvattamaan volyymiaan ja voittoaan eri keinoin. Järjestelmää ohjaavien päätöksentekijöiden tulee tunnistaa eri periaattein toimivat tahot säädöksiä ja strategiaa luodessaan. Pala palalta lisättyjä yksityissektorin mahdollisuuksia käytetään ajan myötä pakon sanelemana, koska ko. organisaatioille on kertynyt ns. määräävä asema. Aluksi on erilaisten pääomien avulla päästy markkinoille muita edullisemmin hinnoin, mikä on edesauttanut merkittävän roolin saantia jonkin sektorin palvelujen tuottamisessa. Hintoihin ei ole enää helppo vaikuttaa.
Oikeisto-orientoituneena rohkenen sohaista ”mehiläispesään”. Odotan valtakunnallisesti käynnistettävää laaja-alaista selvitystä hyvinvointipalvelujen pidemmän aikavälin rahavirtojen muutoksista, terveyspohjaisten vakuutusten määrästä sekä siitä, miten yritykset maksavat veroja Suomeen. Selvityksessä tarvitaan sote-sektorin ulkopuolisia kansantalouden osaajia, ovathan sote-sektorin menot jo 30 prosenttia valtion budjetista.
Satu Helin
Rauman kaupungin viimeisin sote-johtaja