Kirkkala: Ruoan taju
Sunnuntaipäivällistä valmistaessani pohdiskelin vihannesten pilkkomisen lomassa olevani etuoikeutettu, kun minulla on mahdollisuus kasvattaa ruokaa omassa puutarhassa. Itse kasvatetut perunat, porkkanat ja punajuuret sekä sipulit ja valkosipulit riittävät pitkälle kevääseen. Pakastimesta löytyy valmiiksi pilkottuja kurpitsoita ja paprikoita. Tomaattia on murskana ja paholaisen hillona. Marjoja, mehuja ja hilloja on liiankin kanssa. Itse asiassa me kaikki satakuntalaiset olemme etuoikeutettuja, sillä maakuntamme ruoantuotanto päihittää monipuolisuudessaan muut maakunnat.
Runsas 10 vuotta sitten Pyhäjärvi-instituutti kehitti yhteistyökumppaniensa kanssa Sikses parasta -brändin. Sikses parasta -lupauksen juoni on yksinkertainen. Tuotteet on kasvatettu, valmistettu tai jatkojalostettu Satakunnassa. Ne ovat syntyneet rakkaudesta aitoihin, puhtaisiin makuihin ja ovat lähiruokaa parhaimmillaan. Lähiruoka oli usean vuoden ajan nosteessa ja satakuntalaista ruoantuotantoa esiteltiin lukuisilla messuilla, maatalousnäyttelyissä, kylätapahtumissa, eduskunnassa ja oppilaitoksissa. Mutta mikä on satakuntalaisen lähiruoan kohtalo tulevaisuudessa? Mihin suuntaan eri markkinakanavat, kauppapaikat, torit, kaupat, robotit, verkkokaupat tai suoramyynti kehittyvät? Ohjaako heikentynyt taloudellinen tilanne kuluttajat halvempien ulkomaalaisten tuotteiden ostamiseen?
Ruoantuotannon perustana on laadukkaat, kestävästi tuotetut raaka-aineet. Agroekologian professori Juha Helenius on todennut: ”Ruoan taju tarkoittaa ruoka-aineiden ekosysteemisen alkuperän ymmärtämistä. Ruokailu on arjen sakramentti, jossa muodostuu konkreettinen yhteys niihin ekosysteemeihin, kuten esimerkiksi peltoihin ja puutarhoihin, joissa eliöstö on ruoka-aineet muodostanut. Koska tuotanto tapahtuu viljelijän (kasvattajan, keräilijän, metsästäjän) ja elintarvikeketjun työntekijöiden myötävaikutuksella, ruoan tajuun liittyy kunnioitus ja kiitollisuus heitä kohtaan. Ruoan taju muodostaa perustan alkuperän ja paikallisuuden arvostamiselle, ruokakansalaisuudelle ja vastuullisuudelle. Ruoan taju on edellytys kestävyysmuutokselle ruokajärjestelmässä.” Suluissa olevaan listaan lisäisin vielä kalastajan, mutta muutoin Heleniuksen sanoissa on ruoantuotannon ydin.
Teija Kirkkala
Pyhäjärvi-instituutin toiminnanjohtaja