Sun­nun­tai­päi­väl­lis­tä val­mis­ta­es­sa­ni poh­dis­ke­lin vi­han­nes­ten pilk­ko­mi­sen lo­mas­sa ole­va­ni etuo­i­keu­tet­tu, kun mi­nul­la on mah­dol­li­suus kas­vat­taa ruo­kaa omas­sa puu­tar­has­sa. It­se kas­va­te­tut pe­ru­nat, pork­ka­nat ja pu­na­juu­ret sekä si­pu­lit ja val­ko­si­pu­lit riit­tä­vät pit­käl­le ke­vää­seen. Pa­kas­ti­mes­ta löy­tyy val­miik­si pil­kot­tu­ja kur­pit­soi­ta ja pap­ri­koi­ta. To­maat­tia on murs­ka­na ja pa­ho­lai­sen hil­lo­na. Mar­jo­ja, me­hu­ja ja hil­lo­ja on lii­an­kin kans­sa. It­se asi­as­sa me kaik­ki sa­ta­kun­ta­lai­set olem­me etuo­i­keu­tet­tu­ja, sil­lä maa­kun­tam­me ruo­an­tuo­tan­to päi­hit­tää mo­ni­puo­li­suu­des­saan muut maa­kun­nat.

Run­sas 10 vuot­ta sit­ten Py­hä­jär­vi-ins­ti­tuut­ti ke­hit­ti yh­teis­työ­kump­pa­nien­sa kans­sa Sik­ses pa­ras­ta -brän­din. Sik­ses pa­ras­ta -lu­pauk­sen juo­ni on yk­sin­ker­tai­nen. Tuot­teet on kas­va­tet­tu, val­mis­tet­tu tai jat­ko­ja­los­tet­tu Sa­ta­kun­nas­sa. Ne ovat syn­ty­neet rak­kau­des­ta ai­toi­hin, puh­tai­siin ma­kui­hin ja ovat lä­hi­ruo­kaa par­haim­mil­laan. Lä­hi­ruo­ka oli use­an vuo­den ajan nos­tees­sa ja sa­ta­kun­ta­lais­ta ruo­an­tuo­tan­toa esi­tel­tiin lu­kui­sil­la mes­suil­la, maa­ta­lous­näyt­te­lyis­sä, ky­lä­ta­pah­tu­mis­sa, edus­kun­nas­sa ja op­pi­lai­tok­sis­sa. Mut­ta mikä on sa­ta­kun­ta­lai­sen lä­hi­ruo­an koh­ta­lo tu­le­vai­suu­des­sa? Mi­hin suun­taan eri mark­ki­na­ka­na­vat, kaup­pa­pai­kat, to­rit, kau­pat, ro­bo­tit, verk­ko­kau­pat tai suo­ra­myyn­ti ke­hit­ty­vät? Oh­jaa­ko hei­ken­ty­nyt ta­lou­del­li­nen ti­lan­ne ku­lut­ta­jat hal­vem­pien ul­ko­maa­lais­ten tuot­tei­den os­ta­mi­seen?

Ruo­an­tuo­tan­non pe­rus­ta­na on laa­duk­kaat, kes­tä­väs­ti tuo­te­tut raa­ka-ai­neet. Ag­ro­e­ko­lo­gi­an pro­fes­so­ri Juha He­le­nius on to­den­nut: ”Ruo­an taju tar­koit­taa ruo­ka-ai­nei­den eko­sys­tee­mi­sen al­ku­pe­rän ym­mär­tä­mis­tä. Ruo­kai­lu on ar­jen sak­ra­ment­ti, jos­sa muo­dos­tuu konk­reet­ti­nen yh­teys nii­hin eko­sys­tee­mei­hin, ku­ten esi­mer­kik­si pel­toi­hin ja puu­tar­hoi­hin, jois­sa eli­ös­tö on ruo­ka-ai­neet muo­dos­ta­nut. Kos­ka tuo­tan­to ta­pah­tuu vil­je­li­jän (kas­vat­ta­jan, ke­räi­li­jän, met­säs­tä­jän) ja elin­tar­vi­ke­ket­jun työn­te­ki­jöi­den myö­tä­vai­ku­tuk­sel­la, ruo­an ta­juun liit­tyy kun­ni­oi­tus ja kii­tol­li­suus hei­tä koh­taan. Ruo­an taju muo­dos­taa pe­rus­tan al­ku­pe­rän ja pai­kal­li­suu­den ar­vos­ta­mi­sel­le, ruo­ka­kan­sa­lai­suu­del­le ja vas­tuul­li­suu­del­le. Ruo­an taju on edel­ly­tys kes­tä­vyys­muu­tok­sel­le ruo­ka­jär­jes­tel­mäs­sä.” Su­luis­sa ole­vaan lis­taan li­säi­sin vie­lä ka­las­ta­jan, mut­ta muu­toin He­le­niuk­sen sa­nois­sa on ruo­an­tuo­tan­non ydin.

Tei­ja Kirk­ka­la

Py­hä­jär­vi-ins­ti­tuu­tin toi­min­nan­joh­ta­ja