Kiekkoasiantuntijat arvioivat Lukon alkukauden
Lethemon ja Krannila onnistuneet parhaiten.
UutisRauma
Rauman Lukkoa aktiivisesti seuraavat jääkiekkoasiantuntijat arvioivat joukkueen peliä alkukauden jälkeen. UutisRauma kysyi kolmelta asiantuntijalta, mitä nostoja Lukon pelissä on ollut.
Iltalehden pitkäaikainen urheilutoimittaja, raumalainen Pekka Jalonen pitää Lukon ongelmana epätasaisuutta.
– Lukon pelaamisessa huomio on kiinnittynyt epätasaisuuteen. Kauden pisin voittoputki on ainoastaan kahden pelin pituinen, samoin pisin tappioputki. Kuusi viime peliä ovat olleet vuoristorataa tyyliin tappio, voitto, tappio, voitto, tappio, voitto, ja tämä kuvastaa koko alkukautta.
– Ailahtelevia otteita on ollut liikaa myös pelin sisällä. Hyvää erää on seurannut sysimusta jakso ja päinvastoin. Ottelujen heikot alut ovat usein jättäneet Lukon takaa-ajajaksi. Kiekonhallintaan, luomiinsa maalintekopaikkoihin ja laukaisumääriin nähden Lukko joutuu tekemään yhtä maalia kohden hirvittävän työmäärän. Omaan verkkoon lipsahtelee liikaa kummallisia maaleja, Jalonen arvioi.
Raumalainen toimittaja ja emeritus-päätoimittaja Janne Rantanen sanoo Lukon alkukauden olleen tulokseltaan pettymys.
– Lukon odottaisi olevan tässä vaiheessa tiukasti kiinni neljännessä suorassa puolivälieräpaikassa. Yleisesti joukkuetta veikattiin sijoille 4-6. Nyt Lukko on kahdeksas. Alakanttiin meni runkosarjan ensimmäinen kolmannes, ei kahta sanaa.
Radio Ramonan jääkiekkoääni Risto Leino näkee tilanteen valoisampana.
– Lukon peli marraskuuhun tultaessa on parantunut koko ajan. Kiekollinen peli on vahvaa ja hyökkäyspäässä aktiivinen karvaus ja riistopelaaminen tuottaa tulosta ja vaikeuttaa vastustajan peliä. Ylivoimapelissä on pikkuhiljaa tullut maaleja. Edelleen yv-pelaaminen on kuitenkin turhan väkinäistä.
Pelaajista positiivisesti nousevat jokaisen arviossa maalivahti John Lethemon ja hyökkääjä Jami Krannila.
– Esimerkiksi Niklas Almari, Nuutti Viitasalo ja Jami Krannila ovat menneet eteenpäin. Parempaa toivon muun muassa Patrick Khodorenkolta, Antoine Morandilta ja Anton Olssonilta. Positiivista, että maalivahti John Lethemonilla alkaa koppi tarttua, Rantanen arvioi.
– Syksyn ykköspelaajat ovat maalivahti John Lethemon ja hyökkääjä Jami Krannila. Pahin pettymys on hyökkääjä Patrick Khodorenko, Jalonen luettelee.
Lethemon on päästettyjen maalien keskiarvossa (2,13) SM-liigan kolmanneksi paras torjuja. Lukon viime kauden maalivahdeista ei kukaan yltänyt Lethemonin torjuntaprosenttiin (90,31).
Krannila on joukkueen paras pistemies ja maalintekijä saldolla 10+6=6. Ykkössentteriksi noussut Krannila ja hänen laiturinsa Steven Jandric (8+8=16) muodostavat joukkueen tehokaksikon.
– Khodorenkon piti olla peliä tekevä keskushyökkääjä, mutta häntä peluutetaan laidalla. 20 otteluun 9 (2+7) tehopistettä ei mairittele, ja amerikkalaisen plus/miinus on joukkueen toiseksi huonoin (-3), Jalonen perustelee.
– Pelaajista positiivisesti onnistuneita voisi nostaa esiin useamman. Lethemonin ja Krannilan lisäksi puolustajista Niclas Almari on kuin yleisavain joka tilanteessa, pelaa maajoukkuetason kiekkoa illasta toiseen, Risto Leino kehaisee.
Kausi jatkuu maaottelutauon jälkeen tällä viikolla ja asiantuntijoiden mukaan parannettavaa löytyy.
– Jo viime kaudella umpisurkeaa ollut ylivoimapeli jatkaa samalla tasolla. Liigan toiseksi huonoin ylivoima (15,63%) on pakko saada toimimaan, muuten keväästä tulee yhtä lyhyt kuin viime kaudella. Aloituksissa (48,09%) Lukko on sarjan neljänneksi huonoin, samoin laukaisutarkkuudessa. Näihinkin on tultava muutos.
Myös Rantanen nostaa ylivoimapelin keskeiseksi parannuskohteeksi.
– Lukon ylivoimapeli on toiseksi kehnointa Liigassa, vaikka osaajia pitäisi löytyä. Tähän tulisi saada siihen selvä parannus. Se mietityttää, että saman ongelman kanssa Lukko paini jo viime kaudella.
Risto Leino on seurannut myös joukkueen harjoituksia tauon aikana.
– Marraskuun tauon aikana joukkue on treeneissä harjoitellut vastustajan trapin murtoa. Syksyn kuluessa useampi vastustaja turvautui tähän. Jäähymäärät ovat ehkä hienokseltaan laskeneet. Ylivoimapeliin on saatava variaatioita ja uhka jolla tärkeitä maaleja tehdään.
Kaikkien kolmen huolena on saada peleihin tasaisuutta. Parhaimmillaan otteet ovat voittavia, mutta peli saattaa muuttua hetkessä.
– Suoritustason raju heilahtelu kertoo karulla tavalla, että Lukossa ei ole kaikki kunnossa. Onko aitoa luottamusta omaan joukkueeseen ja pelitapaan?, kysyy Rantanen.
– Jos Lukko haluaa runkosarjan neljän parhaan joukkoon, otteisiin pitää tulla tasaisuutta ja sitä kautta kahta ottelua pidempiä voittoputkia, Jalonen muistuttaa.
– Tilastojen valossa peli toimii. Vain maaleja tarvitaan lisää, tiivistää Risto Leino.