Pau­li Uu­si-Kil­po­nen

Luk­ko jy­rää pu­do­tus­pe­leis­sä nel­jäl­lä ket­jul­la. Jää­ai­ka ja­kau­tuu ta­sai­ses­ti. Toki eri­kois­ti­lan­teis­sa käy­te­tään pe­laa­jia, joi­den pe­li­tai­dot sii­hen par­hai­ten so­pi­vat.

Lu­kon ne­los­ket­jun sent­te­ri Har­ri Kai­nu­lai­nen on täs­tä hyvä esi­merk­ki. Run­ko­sar­jas­sa hän tap­poi pal­jon vas­tus­ta­jan yli­voi­mia Hen­ri Iko­sen kans­sa.

Nyt kun Se­bas­ti­an Repo on ol­lut pois pe­leis­tä louk­kaan­tu­mi­sen ta­kia, Kai­nu­lai­nen pe­laa myös yk­kö­sy­li­voi­mas­sa.

– On se hie­noa, kun saa näin ko­vas­sa po­ru­kas­sa täl­lai­sen mah­dol­li­suu­den, Kai­nu­lai­nen kiit­te­lee.

Pi­tää muis­taa se­kin, et­tä jouk­ku­een si­säl­lä käy­dään koko ajan ko­vaa kil­pai­lua pe­li­pai­kois­ta. Esi­mer­kik­si ne­los­ke­tus­sa paik­ka voi hel­pos­ti vaih­tua vilt­ti­mie­hen roo­liin, jos esi­tys ei pää­val­men­ta­jaa tyy­dy­tä. Kai­nu­lais­ta val­men­nus­joh­to pi­tää erään­lai­se­na ala­ket­ju­jen luot­to­mie­he­nä. Hä­nen ei ole tar­vin­nut pe­li­ai­kan­sa puo­les­ta huo­les­tua.

Kai­nu­lai­nen ei kier­te­le vaan sa­noo suo­raan, et­tä var­sin­kin kah­des­sa en­sim­mäi­ses­sä pe­lis­sä Spor­tia vas­taan ”tuli mai­laa yli­voi­mis­sa vä­hän pu­ris­tet­tua”.

Lu­kon yli­voi­maa on kri­ti­soi­tu. Te­ho­ja on tul­lut kit­saas­ti sii­hen näh­den, mil­lai­sia yli­voi­man pyö­rit­tä­jiä ri­veis­tä löy­tyy. Kai­nu­lai­nen on luot­ta­vai­nen, et­tä te­ho­ja löy­tyy ny­kyis­tä pa­rem­min.

– Maa­lit ovat lo­pul­ta pie­nes­tä kiin­ni. Pal­jon on kyse it­se­luot­ta­muk­ses­ta, joka tuo ren­tout­ta ot­tei­siin.

Lu­kol­le mer­kit­see pal­jon se­kin, et­tä jouk­ku­een pa­ras vii­va­pe­laa­ja Eric Ge­li­nas kun­tou­tui pu­do­tus­pe­lei­hin.

– Mi­nus­ta olem­me pe­lan­neet eri­kois­ti­lan­teet koh­tuul­li­sen hy­vin, ar­vi­oi Kai­nu­lai­nen.

Kun hän pu­huu eri­kois­ti­lan­teis­ta, kyse on myös ali­voi­mis­ta. Niis­sä Luk­ko pe­laa nyt uh­rau­tu­vas­ti.

Muu­ten­kin ta­sa­pai­no hyök­kää­mi­sen ja puo­lus­ta­mi­sen vä­lil­lä toi­mii. Toki pit­käs­sä pu­do­tus­pe­li­sar­jas­sa voi yk­sit­täi­ses­sä pe­lis­sä tul­la myös lip­sah­duk­sia.

Lu­kon pää­val­men­ta­ja Tomi Läm­sä käyt­tää ta­sai­ses­ti nel­jää kent­tää. Pu­do­tus­pe­leis­sä täl­lai­nen pe­luut­ta­mi­nen vain ko­ros­tuu, kos­ka pe­la­taan pal­jon tii­viis­sä tah­dis­sa. Ken­täl­li­siä pe­luu­te­taan myös hy­vin sa­mal­la ta­val­la. Jo­kai­nen ken­täl­li­nen pe­laa roh­ke­as­ti kie­kol­la ja pai­neis­taa vas­tus­ta­jaa sen puo­lus­tu­sa­lu­eel­la. Pu­do­tus­pe­leis­sä ala­ket­ju­jen roo­li vain ko­ros­tuu. Tämä nä­kyy myös te­ho­ti­las­tois­sa.

Kai­nu­lai­nen on is­ke­nyt kah­des­sa en­sim­mäi­ses­sä pe­lis­sä maa­lin ja ket­ju­ka­ve­ri Hen­ri Iko­nen kak­si.

Kai­nu­lai­nen ke­huu sitä, mi­ten kaik­ki pe­laa­jat suh­tau­tu­vat pe­laa­mi­seen.

– Jo­kai­nen meis­tä an­taa kaik­ken­sa joka pe­lis­sä ja py­rim­me pe­laa­maan sil­lä ta­val­la fik­sus­ti, et­tä ta­sa­pai­no hyök­käyk­sen ja puo­lus­ta­mi­sen vä­lil­lä py­syy.

Lu­kon pe­leis­sä kiin­nit­tyy huo­mio myös sii­hen, mi­ten hel­pos­ti jouk­kue nyt pää­see omal­ta alu­eel­ta pois ja pys­tyy avaa­maan pe­liä.

– Se var­mas­ti aut­taa pal­jon, et­tä meil­lä on hy­vin liik­ku­vat pa­kit, jot­ka py­sy­vät kie­kos­sa, ar­vi­oi Kai­nu­lai­nen.

Ket­juis­ta taas löy­tyy lii­gan eni­ten luis­te­lu­voi­maa, joka nä­kyy eri­tyi­ses­ti kes­ki­a­lu­een yli­tyk­sis­sä.

Kai­nu­lai­nen ei kier­te­le sitä, mitä täl­tä ke­vääl­tä odo­te­taan. Ja sen jo­kai­nen pe­laa­ja on myös si­säis­tä­nyt. Päät­tä­väi­syys nä­kyi Sport-sar­jas­sa jo en­sim­mäi­ses­sä pe­lis­sä ja en­sim­mäi­ses­sä vaih­dos­sa. Sii­tä jat­ket­tiin, mi­hin run­ko­sar­ja päät­tyi.

Har­ri Kai­nu­lai­nen pe­laa Rau­mal­la nel­jät­tä kaut­ta. Mikä sen ko­me­am­paa oli­si kuin päät­tää kau­si mes­ta­ruu­teen. Kai­nu­lai­sen so­pi­mus päät­tyy ke­vääl­lä. Seu­raa­vas­ta kau­des­ta hän ei ole jak­sa­nut mu­reh­tia.

– Nyt kes­ki­ty­tään kau­den tär­keim­pään jak­soon, hän sa­noo ja ke­huu Rau­maan hie­no­na kiek­ko­kau­pun­ki­na.

Mies it­se on Hä­meen­lin­nas­ta ko­toi­sin ja HPK:n kas­vat­te­ja.

– Hä­meen­lin­na on hy­vin sa­man­kal­tai­nen pik­ku­kau­pun­ki kuin Rau­ma, hän päät­te­lee.