Pau­li Uu­si-Kil­po­nen

Jat­kon suh­teen rima on kor­ke­al­la. Per­heen pi­tää viih­tyä kau­pun­gis­sa ja An­tin saa­da lu­paus pe­laa­mi­ses­ta.

– En enää läh­de ra­pa­kon taak­se vain saa­dak­se­ni so­pi­muk­sen. En­kä läh­de kak­kos- tai kol­mos­maa­li­vah­dik­si, joka is­tuu pää­a­si­as­sa pen­kil­lä tai jopa kat­so­mos­sa.

Näin kävi Ant­ti Raan­nal­le vii­me kau­del­la Ca­ro­li­na Hur­ri­ca­ne­sin pai­das­sa.

Kol­me vuot­ta sit­ten Raan­ta teki Ca­ro­li­naan kah­den vuo­den so­pi­muk­sen, jon­ka ar­vo oli nel­jä mil­joo­naa dol­la­ria. Peli su­jui mai­ni­os­ti eten­kin vii­mei­sel­lä so­pi­mus­kau­del­la. Hän sai run­ko­sar­jas­sa vä­hi­ten maa­le­ja pääs­tä­neen maa­li­vah­din py­tyn Jen­nings Trop­hyn.

Tuon kau­den jäl­keen hä­nel­le il­maan­tui pal­jon ot­ta­jia ja hou­kut­te­le­via tar­jouk­sia. Raan­ta kui­ten­kin hyl­kä­si ne kaik­ki. Hän teki vuo­den jat­ko­pah­vin 1,5 mil­joo­nal­la dol­la­ril­la.

Jäl­ki­kä­teen aja­tel­len hy­viin tar­jouk­siin oli­si ol­lut vii­sas­ta tart­tua. So­pi­mus­kau­des­ta Ca­ro­li­nan ri­veis­sä tuli ää­rim­mäi­sen ras­kas. Louk­kaan­tu­mis­ten jäl­keen hän ajau­tui si­vu­rai­teel­le. Kol­mos­vaa­li­vah­din paik­ka tie­si kat­so­mo­ko­men­nus­ta.

– Kyl­lä vii­me kaut­ta voin omal­ta koh­dal­ta­ni jon­kin­lai­sek­si ka­tast­ro­fik­si luon­neh­tia, har­mit­te­lee Raan­ta ja sa­noo suo­raan, et­tei hän ha­lu­ai­si tuo­ta ajan­jak­soa juu­ri edes muis­tel­la.

Ant­ti Raan­nan lo­pul­li­nen lä­pi­mur­to ta­pah­tui vuon­na 2013 Äs­sien pai­das­sa. Po­ri­lai­set voit­ti­vat mes­ta­ruu­den ja Raan­ta pal­kit­tiin lii­gan par­haan maa­li­vah­ti­na. Hän kor­ja­si ni­pun mui­ta­kin pal­kin­to­ja SM-lii­gan pää­tös­gaa­las­sa. Nämä tor­jun­nat poh­jus­ti­vat hä­nel­le NHL-uran, joka on jat­ku­nut jo 11 vuot­ta.

Ant­ti Raan­ta ve­tää nyt rau­has­sa hen­keä per­heen­sä kans­sa Rau­mal­la. Ai­ka ku­luu tyt­tä­ren pe­sis­har­ras­tuk­sen ja gol­fin pa­ris­sa. Kau­si al­koi hä­nel­le pe­rin­tei­sel­lä golf-tur­nauk­sel­la ka­ve­rien kans­sa.

– Ohi­lyön­ti vei ki­san voi­ton, Ant­ti nau­res­ke­lee.

Oma­eh­toi­sen tree­naa­mi­sen lo­mas­sa on myös stres­si­ta­so uran jat­ka­mi­ses­ta kas­va­nut. Hän pi­tää kui­ten­kin ri­maa kor­ke­al­la.

– Pi­täi­si saa­da jon­kin­lai­nen var­mis­tus sii­tä, et­tä pää­see NHL:ssä pe­laa­maan, per­he viih­tyi­si ja sai­si lap­sil­le tur­val­li­sen asui­nym­pä­ris­tön, Raan­ta muis­tut­taa.

Jos ei so­pi­vaa seu­raa ja so­pi­mus­ta löy­dy, hän ai­koo kat­soa myös mui­ta vaih­to­eh­to­ja. Pa­luu Eu­roop­paan on mah­dol­li­suuk­sien ra­jois­sa.

– Olen Ve­ha­sen Pe­ten kans­sa ju­tel­lut hä­nen Sak­san vuo­sil­taan. Ai­na­kaan hä­nel­lä ei ol­lut pa­haa sa­not­ta­vaa, päin­vas­toin, ke­huu Raan­ta.

Hän on alus­ta­vas­ti miet­ti­nyt Sveit­sin suun­taa, myös Ruot­si kiin­nos­taa. Ko­toi­seen lii­gaan pa­laa­mis­ta ei Raan­ta pidä po­ten­ti­aa­li­se­na vaih­to­eh­to­na.

Eu­roo­pas­sa pe­laa­mi­ses­sa hän nä­kee mo­nia po­si­tii­vi­sia puo­lia muun mu­as­sa pe­li­reis­su­jen ly­hen­ty­mi­sen ja vä­hen­ty­mi­sen.

– Kyl­lä sel­lai­set asi­at al­ka­vat täs­sä iäs­sä kiin­nos­taa yhä enem­män. Ei ole ko­vin mie­lui­saa läh­teä reis­suun ja nous­ta yli nel­jä­kym­men­tä ker­taa len­to­ko­nee­seen ja mah­dol­li­set pu­do­tus­pe­lit sen li­säk­si, yn­nää Raan­ta

Esi­mer­kik­si Sveit­sis­sä pe­li­reis­sut ovat to­del­la ly­hyi­tä ja vie­ras­pe­leis­tä­kin on mah­dol­li­suus pääs­tä sa­ma­na il­ta­na ko­tiin.

Ant­ti Raan­nan ura NHL:ssä on ol­lut mel­kois­ta vuo­ris­to­ra­taa. On ol­lut va­lin­to­ja kuu­kau­den tu­lok­kaak­si, nol­la­pe­le­jä ja vas­taa­vas­ti hei­kom­pia kau­si ja siir­to­ja WHA:n far­mi­lii­gaan.

En­sim­mäi­sen NHL-ot­te­lun­sa mar­ras­kuus­sa vuon­na 2013 Raan­ta muis­tan hy­vin. Kak­kos­maa­li­vah­ti Ni­ko­lai Ha­bi­bu­lin louk­kaan­tui, ja hän sai kak­kos­ves­ka­rin pai­kan. Kun val­men­nus­joh­to ot­ti Co­rey Craw­for­din vaih­toon, sai Raan­ta ti­lai­suu­ten­sa.

– Oli se mel­koi­nen ko­ke­mus täl­lai­sel­le pik­ku­kau­pun­gin po­jal­le, kun kat­so­mos­sa pi­tää hir­muis­ta me­te­liä 19 000 kat­so­jaa, Raan­ta muis­te­lee.

16 lau­kauk­ses­ta hän tor­jui 14. Tuon jäl­keen pe­li­ai­kaa tuli put­keen. Voit­to­ja ker­tyi kym­me­nen ja tap­pi­oi­ta vain kol­me. Kuu­kau­den ku­lut­tua hän pe­la­si en­sim­mäi­sen nol­la­pe­lin­sä. Jou­lu­kuus­sa hän oli avauk­ses­sa 12 pe­lis­sä. Raan­ta va­lit­tiin kuu­kau­den tu­lok­kaak­si.

Chi­ca­go teki Raan­nal­le kah­den vuo­den jat­ko­so­pi­muk­sen. Kaik­ki näyt­ti hy­väl­tä. Tyy­pil­lis­tä NHL:ssä pe­laa­mi­ses­sa ja Raan­nan uras­sa on se, et­tä voit lois­taa vaik­ka kuin­ka, mut­ta het­kes­sä olet taas luuk­ku­vah­ti­na tai jopa kat­so­mon puo­lel­la. Louk­kaan­tu­mi­nen tai pie­ni­kin epä­on­nis­tu­mi­nen ja toi­sen on­nis­tu­mi­nen voi­vat vie­dä pe­li­pai­kan.

Kau­del­la 2015 Chi­ca­go voit­ti Stan­ley Cu­pin eli NHL:n mes­ta­ruu­den. Raan­ta ei pääs­syt edes pu­ke­maan pu­do­tus­pe­lis­sä, vaan seu­ra­si nii­tä kat­so­mos­ta.

– Sain sen­tään iloi­ta jouk­ku­een suo­ma­lais­pe­laa­jien Teu­vo Te­rä­väi­sen ja Kim­mo Ti­mo­sen mes­ta­ruut­ta. Hie­no ele oli se, et­tä Ti­mo­nen kut­sui mi­nun Kuo­pi­on to­ril­le nos­ta­maan mes­ta­ruus­po­kaa­lia, muis­te­lee Raan­ta.

Hän ei saa­nut ni­me­ään mes­ta­ruus­pys­tiin, kos­ka se edel­lyt­tää 41 pe­lat­tua run­ko­sar­ja­pe­liä ja vä­hin­tään yh­den pu­do­tus­pe­lin. Mes­ta­ruus­sor­mus toki Raan­nal­le an­net­tiin.