Diakonia tuo kuuluviin suuren seurakunnan syrjäytyneiden äänen
Raumalaislähtöinen Elina Leppihalme työskentelee Malmin seurakunnan diakoniajohtajana Helsingissä.
Sanna Rantanen
Elina Leppihalme osallistui nuoruudessaan Rauman seurakunnan toimintaan ja sai siitä kipinän kirkossa työskentelemiseen.
– En halunnut olla pappi enkä koe nuorisotyötä vahvuudekseni, joten kiinnostuin diakoniasta, hän kertoo.
Tie vei diakonia-ammattikorkeakouluun Helsinkiin. Nyt takana on jo lähes kaksikymmentä vuotta Suomen suurimpiin seurakuntiin lukeutuvassa Malmin seurakunnassa. Leppihalme kuvaa diakoniaa evankelis-luterilaisen kirkon laaja-alaiseksi auttamistyöksi. Pappisviran ohella diakonia on kirkon virka ja siten olennainen osa kirkon ydintä.
Diakonia auttaa myös kirkkoon kuulumattomia.
– Diakonia lähtee siitä, että ihmisarvo on luovuttamaton. Apu kuuluu kaikille, Leppihalme linjaa.
Malmin seurakunnan alueella asuu 100 000 ihmistä, joten autettavia riittää.
Hittisarjassa Queen of Fucking Everything Malmi edustaa korkean profiilin kulisseja ylläpitävälle pahinta mahdollista seutua.
– Malmin seurakunnan alueelta löytyy toki sosioekonomisesti haastavia lähiöitä, mutta myös yliopistokampus, viehättäviä pientaloalueita ja hyvät palvelut, Leppihalme kertoo.
Malmin esittäminen yksinomaan huonossa valossa ei siis ole koko todellisuus.
– Oman työni näkökulmasta sanoisin myös, että siellä, missä ei ole niin hyvinvoivaa väkeä, toteutuu usein yhteisöllisyys parhaiten.
Diakoniatyössä yhteisöllisyys on oleellista niin kohtaamisten kuin vapaaehtoistyön organisoimisen merkeissä. Näinä haastavina yhteiskunnallisina aikoina Leppihalmeen mukaan diakonia painottuu silti yksilötyöhön.
– Ne, jotka olivat jo ennestään tiukoilla, ovat nyt tosi kovilla, hän huomauttaa.
– Meille tullaan eniten taloudellisten haasteiden kanssa, mutta taustalla on usein muutakin. Kartoitamme aina tilanteen kokonaisvaltaisesti ja räätälöimme avun yksilöllisesti.
Muiksi merkittäviksi avuntarpeen alueiksi Leppihalme luettelee haasteet mielenterveyden, päihteiden tai muiden riippuvuuksien kanssa sekä ihmissuhdeasiat ja yksinäisyyden – kerrannaisvaikutuksineen.
Avun muotoja voivat olla vaikkapa keskustelutuki, kuunteleminen, vertaistukitoiminta, kokoontumistilaisuudet, ruoka-apu, surussa tukeminen, palveluohjaus ja laskun maksaminen.
– Vain taivas on rajana, Leppihalme kuvaa.
Hengellisten asioiden käsitteleminenkin voi sisältyä apuun haluttaessa, mutta ei automaattisesti.
Diakoniatyö keskittyy auttamaan niitä, joita muut eivät auta.
– Olemme syrjään jääneiden puolella, Leppihalme tähdentää.
– Tehtävämme tulee kristinuskon ytimestä ja kirkkojärjestyksestä: puolustamme niitä, jotka tarvitsevat puolustajaa.
Diakonia on Leppihalmeen mukaan myös demokratian puolella.
– Emme ole poliittinen toimija, mutta haluamme vahvistaa elämässä heikommilla olevien ääntä.
Diakoniassa tuetaan erilaisin keinoin tuon äänen kuulumista ja ihmisten uskoa vaikuttamismahdollisuuksiin.
– Tulevien kuntavaalien alla järjestämme tilaisuuden, jossa eri puolueiden ehdokkaat ovat kuuntelemassa, kun alueen ihmiset kertovat heille, miltä elämä Malmilla näyttää, antaa Leppihalme esimerkin.
Leppihalmeen tiimi on tehnyt kansalaisvaikuttamisen tueksi myös Palefacen kanssa yhteistyöprojektin nimeltä Malmin ääni. Leppihalme on ollut myös esimerkiksi YLE:n ja MTV:n haastatteluissa. Huomenta Suomi -ohjelmassa hän oli puhumassa äskettäin sosiaaliturvan leikkausten vaikutuksesta.
– Tällaisessa asiantuntijaroolissa myös minä voin pitää ääntä apua tarvitsevien puolesta.
Suuresta seurakunnasta Leppihalme suuntaa usein Satakuntaan. Raumalle vetävät niin kaupungissa asuvat vanhemmat kuin luottokampaajakin sekä yksi ylitse muiden: mökki Rauman Lapissa Narvijärven rannalla.
– Eikä missään ole niin hyviä kahviloita kuin Raumalla.