Pau­li Uu­si-Kil­po­nen

Toni Yli-Kar­ro ot­ti hoi­det­ta­vak­seen yri­tyk­sen ta­kaus­ve­lat ja mak­soi ne lä­hes ko­ko­naan kol­mes­sa vuo­des­sa omal­la työl­lään.

– Tein 10–12 tun­nin työ­päi­vää 330 päi­vä­nä vuo­des­sa toi­mi­ni­miy­rit­tä­jä­nä. Kun vie­lä ajoin työ­maal­le tun­nin ja sa­man ver­ran ta­kai­sin, niin kyl­lä sii­nä mit­taa työ­päi­väl­le ker­tyi, hän päi­vit­te­lee.

Yli-Kar­ro tun­nus­taa suo­raan, et­tä hän ui sy­vis­sä ve­sis­sä hen­ki­ses­ti ja poh­ti vaih­to­eh­toa, et­tä jät­täi­si kaik­ki ja heit­täy­tyi­si yh­teis­kun­nan elä­tet­tä­väk­si.

– Se soti kui­ten­kin pa­has­ti pe­ri­aat­tei­ta­ni vas­taan. Sit­ten ajat­te­lin per­het­tä­ni, vai­moa ja kah­ta las­ta­ni sekä mui­ta lä­hei­si­nä­ni, jot­ka ovat mi­nua tu­ke­neet ja taan­neet lai­no­ja­ni. Sain poh­din­nas­ta­ni voi­mia; minä ju­ko­lau­ta hoi­dan nämä it­se­ä­ni sääs­tä­mät­tä.

Hän on kii­tol­li­nen sii­tä, et­tä avo­liit­to säi­lyi, talo py­syi it­sel­lä, vaik­ka ra­hat me­ni­vät.

Par­haim­mil­laan hä­nel­lä oli nel­jä met­sä­ko­net­ta ja kuu­si työn­te­ki­jää. Lii­ke­vaih­toa ker­tyi vuo­des­sa 0,6–0,8 mil­joo­naa eu­roa. Kaik­ki näyt­ti hy­väl­tä run­saat kym­me­nen vuot­ta. Sen jäl­keen työt lop­pui­vat pää­u­ra­koit­si­jal­ta ja Yli-Kar­ro jäi tyh­jän pääl­le. Hän mak­soi yri­tyk­sen ku­lu­ja hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti ot­ta­mil­laan lai­noil­la. Kun UPM:n yh­dek­sän viik­koa kes­tä­nyt lak­ko oli al­ka­mas­sa, Yli-Kar­ro päät­ti lait­taa yri­tyk­sen­sä kon­kurs­siin. Vaih­to­eh­to­ja ei ol­lut.

Lo­put­kin työt vä­he­ni­vät lä­hes tyys­tin. Yri­tyk­sen oli pak­ko ha­keu­tua vel­ka­sa­nee­rauk­seen. Myös ko­ro­na vai­kut­ti työ­mah­dol­li­suuk­siin.

– Sa­nee­rauk­ses­sa olon ta­kia en saa­nut mak­su­va­pau­tus­ta lai­noil­le ko­ro­na-ai­ka­na. Pan­kin kans­sa neu­vot­te­lim­me kon­kurs­sin jäl­keen asi­at niin, et­tä otan ta­kauk­set hoi­det­ta­vak­si hen­ki­lö­koh­tai­sel­la lai­nal­la, sel­vit­tää Yli-Kar­ro.

Hän oli ot­ta­nut tä­män li­säk­si lai­naa ja lai­nan­nut ne edel­leen yri­tyk­sel­leen. Hän an­taa tun­nus­tus­ta pan­kil­le, joka ym­mär­si hä­nen ti­lan­teen­sa ja pyr­ki jär­jes­te­le­mään lai­na­eh­dot niin, et­tä ne oli edes jo­ten­kin mah­dol­lis­ta hoi­taa.

– Toki oli­sin voi­nut jät­tää yri­tyk­sen lai­nat kon­kurs­si­pe­sään, jol­loin ta­kaa­ja oli­si­vat jou­tu­neet mak­su­mie­hik­si. Sitä en ha­lun­nut lä­hei­sil­le­ni teh­dä.

Jos koh­ta pank­ki saa­kin Yli-Kar­rol­ta tun­nu­tus­ta, kä­rä­jä­oi­keu­den mää­rää­mäl­le sa­nee­rauk­sen val­vo­jal­le hän ei an­na kor­kei­ta pis­tei­tä. Hän mie­les­tään sa­nee­raus hoi­det­tiin keh­nos­ti. Eri­tyi­ses­ti hän­tä har­mit­taa asi­oi­den vii­vyt­te­ly. Yli-Kar­rol­la oli kah­del­le ko­neel­le os­ta­ja tie­dos­sa. Niis­tä saa­tu raha oli­si ol­lut toi­min­nan kan­nal­ta elin­tär­keä.

– Kes­ti nel­jä kuu­kaut­ta, en­nen kuin sain sa­nee­rauk­sen val­vo­jal­ta myyn­ti­lu­van. Sii­nä vai­hees­sa os­ta­ja oli jo ve­täy­ty­nyt, kos­ka mark­ki­nat hil­je­ni­vät.

Nyt, kol­me vuot­ta kai­ken ta­pah­tu­neet jäl­keen, Yli-Kar­ro las­kee, et­tä vel­ka on suu­rim­mak­si osak­si se­lä­tet­ty. Sa­ta­ton­nia on mak­set­tu ja jo­tain 18 000 eu­roa on jäl­jel­lä.

– Ne hoi­de­taan vie­lä pois, hän va­kuut­taa.

Sen li­säk­si, et­tä val­ta­va työ­mää­rä tun­tui ke­hos­sa, myös hen­ki­ses­ti Yli-Kar­ro oli ää­rim­mäi­sen lu­jil­la. Koko ajan oli­vat ve­lat ja nii­den hoi­to mie­les­sä. Pääs­sä pyö­ri­vät las­kel­mat, mi­ten hoi­taa tuon tai tuon lai­nan pois.

– Vai­mo­ni kan­toi ko­van taa­kan ja hoi­ti pää­a­si­as­sa lap­sem­me. En ke­rin­nyt juu­ri kuin ko­to­na nuk­ku­maan. Olem­me­kin vai­mo­ni kans­sa to­den­neet, et­tä hän on ol­lut jo vuo­si­kau­sia yk­sin­huol­ta­ja.

Toni Yli-Kar­ro ha­lu­aa­kin ko­ros­taa, et­tei hän oli­si sel­vin­nyt il­man vai­mon tu­kea. Sil­lä oli hä­nen mu­kaan­sa val­ta­va mer­ki­tys jak­sa­mi­sel­le.

– Myös yh­teis­kun­nal­li­set har­ras­tuk­se­ni kun­ta­po­li­tii­kas­sa oli­vat sel­viy­ty­mi­ses­sä­ni tär­kei­tä. Sain muu­ta aja­tel­ta­vaa, ta­va­ta mu­ka­via ih­mi­siä ja kes­kus­tel­la hei­dän kans­saan muis­ta kuin omis­ta asi­ois­ta.

Toni Yli-Kar­ro sa­noo, et­tä luot­to­tie­ton­sa me­net­tä­nyt, kon­kurs­sin teh­nyt yrit­tä­jä ko­e­taan usein B-luo­kan kan­sa­lai­sek­si.

– Vai­kea saa­da pu­he­lin­liit­ty­mää tai vuok­ral­la asu­va asun­toa ja luot­to­kor­tin saa­mi­nen­kin voi tuot­taa vai­keuk­sia, sa­moin kuin va­kuu­tus­ten ot­ta­mi­nen.

Yli-Kar­ro kiit­te­lee tois­tu­vas­ti lä­hi­pii­rin suh­tau­tu­mis­ta. He ovat ym­mär­tä­neet ti­lan­teen ja tu­ke­neet hän­tä.

– Se­kin var­mas­ti aut­taa suh­tau­tu­mi­seen, et­tä olen ker­to­nut avoi­mes­ti kai­ken.

Yli-Kar­ro muis­tut­taa, et­tä mo­nen on­net­to­man yh­teen­sat­tu­man sum­ma ajoi hä­nen yri­tyk­sen­sä kon­kurs­siin. Sitä hän ei kiel­lä, et­tei­kö hän oli­si myös it­se teh­nyt vir­hei­tä.

-– Pää­syy oli kui­ten­kin muu kuin oma toi­min­ta­ni, hän va­kuut­taa.