Hautauskustannukset eroavat huomattavasti alueittain – monien seurakuntien perimät maksut ovat selvästi alle kirkkohallituksen suositteleman tason
Heidi Puomisto / STT
Hautauskustannuksissa on Suomen sisällä huomattavia alueellisia eroja.
Esimerkiksi Helsingin hiippakunnan seurakunnissa 25 vuoden hautasijan sai paikkakuntalaiselle viime vuonna keskimäärin 641 eurolla. Sama palvelu maksoi sen sijaan Porvoon ja Turun hiippakunnissa vain hieman yli 200 euroa. Hautasijamaksu ei tarkoita koko hautauksen kuluja, mutta antaa osviittaa hinnoittelun eroista.
– Tärkein peruste eroille maksuissa on se, että useat seurakunnat pyytävät hautauksista vain nimellisiä maksuja, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon maankäyttöpäällikkö Harri Palo sanoo STT:lle.
Hautauksesta perittävät maksut ovat samat sekä seurakuntaan kuuluville että kuulumattomille. Maksu voi olla erisuuruinen sen mukaan, onko paikkakuntalainen vai vieraspaikkakuntalainen.
Seurakunnat päättävät taloudestaan itse. Kirkkohallitus ei anna yleistä euromääräistä suositusta hinnoittelusta, sillä seurakunnat ja niiden olosuhteet eroavat merkittävästi toisistaan. Kirkkohallitus on sen sijaan tehnyt laskentamallin, jolla hinnoittelu tulisi tehdä.
Kirkkohallitus on suositellut, että hautapaikoista perittävillä maksuilla katetaan hautausmaan ylläpidon kustannuksista neljännes ja hautauksista perittävillä maksuilla perittäisiin kustannuksista puolet. Monien seurakuntien perimät maksut ovat selvästi alle tämän tason.
Hallituksen budjettiehdotuksen mukaan evankelis-luterilaisen kirkon yhteiskunnallisiin tehtäviin osoitettavaa valtionrahoitusta leikattaisiin lähes 20 miljoonaa euroa. Kirkon yhteiskunnallisten tehtävien valtionrahoitus on tänä vuonna 124 miljoonaa euroa. Tehtäviin kuuluu muun muassa hautaustoimi ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ylläpito.
Kirkko on vastustanut hallituksen budjettiehdotusta, josta seuraa paine nostaa hautauskuluja huomattavasti.
Seurakunnat ovat tukeneet paikkakunnan asukkaiden hautapaikkoja ja hautaamista enemmän kuin vieraspaikkakuntalaisten. Tämä on Palon mukaan hautaustoimilain mukaista.
Palveluista perittävä hinta voi olla korkeintaan omakustannehinnan tasolla. Omakustannehinta tarkoittaa hintaa, jonka palvelun tuottaminen kustantaa seurakunnalle. Joissakin seurakunnissa vieraspaikkakuntalaisilta perittävät maksut ovat jo lähellä tätä tasoa. Korotuksen varaa ei siis juuri ole.
– Valtion rahoitukseen esitetty leikkaus tarkoittaisi sitä, että täytyy korottaa etenkin paikkakuntalaisten maksuja. Silloin ei riitä maksujen kaksinkertaistaminen, vaan joissakin tapauksissa voi olla, että niitä joudutaan moninkertaistamaan, Palo sanoo.
Kirkkohallituksen talousosaston johtaja Juha Tuohimäki sanoo, että käytännössä joissakin seurakunnissa hautaustoimen maksujen tasoa lasketaan kirkollisverovarojen avulla. Kirkollisverotuloja ei kuuluisi käyttää seurakuntien lakisääteisten yhteiskunnallisten tehtävien tuottamiseen.
– Silloinhan seurakunnan jäsenet maksavat myös niiden hautauksesta, jotka eivät kuulu kirkkoon, Tuohimäki sanoo.
Yhteiskunnalliset tehtävät katetaan osin valtion rahoituksella ja osin palveluista perittävillä maksuilla. Aiemmin on katsottu, että valtion osuus olisi 80 prosenttia.
– Jo aiemmin toteutettujen indeksijäädytysten ja leikkausten johdosta valtion rahoitus kattoi hautaustoimen kustannuksista vuonna 2023 enää noin 70 prosenttia, Palo sanoo.
Tulevaisuuden hautauskustannuksiin voi vaikuttaa myös toinen kaavailtu uudistus. Kirkko itse päättää, miten valtionrahoitus jaetaan kirkon sisällä. Nyt Kirkkohallitus on esittänyt kirkolliskokoukselle mallia, joka ottaisi huomioon asukasluvun sijaan hautausten määrän. Asukasluku ei korreloi riittävän hyvin hautausvastuiden suhteen.
– Jakoperuste ei ole ottanut tähän asti huomioon sitä, että Vantaalla kuollut halutaan haudata vaikka Kuopioon tai Iisalmelle tai sitten Pietarsaareen, jolloin nämä seurakunnat, jotka joutuvat kantamaan hautauksen kulut, eivät saa siitä valtion rahoitusta asukasmääränsä perusteella, sanoo Tuohimäki.
Kirkolliskokous käsittelee ehdotusta ensi kuussa.
Seurauksena olisi, että valtion rahoitus jakautuisi alueellisesti eri tavalla kuin tähän saakka. Seurakunnat kuitenkin päättävät yhä taloudestaan itse. Tuohimäen mukaan suoraa vaikutusta hautauskuluihin on vaikea arvioida.