Tui­ja Saa­ri­nen

Rau­ma­lai­nen Kai­sa Va­han­to kat­taa il­ta-au­rin­gos­sa kyl­pe­väl­lä te­ras­sil­la isoa ruo­ka­pöy­tää. Läm­pi­mi­nä il­toi­na Kin­nol­la asu­va per­he ko­koon­tuu 40 ne­li­ön te­ras­sil­le gril­laa­maan, ren­tou­tu­maan po­re­al­taas­sa ja naut­ti­maan hy­väs­tä ruo­as­ta. Pi­ha­sau­na, jon­ka yh­tey­teen te­ras­si on ra­ken­net­tu, läm­pi­ää ke­säl­lä joka il­ta. Län­teen kat­so­val­la te­ras­sil­la saa au­rin­gos­ta naut­tia koko päi­vän.

– Ta­lom­me te­ras­sei­neen val­mis­tui 14 vuot­ta sit­ten. Ha­lu­sim­me mah­dol­li­sim­man ison te­ras­sin, jot­ta siel­lä mah­tui­si hy­vin gril­laa­maan, oles­ke­le­maan ja ruo­kai­le­maan. Te­ras­si on puo­lik­si ka­tet­tu la­sil­la ja pur­je tuo li­sää suo­jaa niin sa­teel­ta kuin au­rin­gon­paah­teel­ta­kin.

Te­ras­sin ra­ken­ta­mi­ses­ta on vas­tan­nut Va­han­non puo­li­so, jon­ka kä­si­a­laa ovat myös mas­sii­vi­puu­ta ole­vat ka­lus­teet, muun mu­as­sa ruo­ka­pöy­tä ja la­ve­ri.

– Ha­ku­ses­sa oli ruo­ka­pöy­tä, jon­ka ää­reen mah­tui­si enem­män­kin vä­keä. Näin mie­lui­san nä­köi­sen pöy­dän si­sus­tus­leh­des­sä, ja mie­he­ni to­teut­ti sen.

Lämpiminä kesäiltoina on mukava kokoontua perheen kanssa syömään ulkona.

Kaik­kea ei han­kit­tu ker­ral­la, ja se on­kin Va­han­non vink­ki te­ras­sia suun­nit­te­le­vil­le.

– Vas­ta asu­mi­sen ja elä­mi­sen myö­tä nä­kee, mitä it­se ha­lu­aa ja tar­vit­see. Meil­lä meni mon­ta ke­sää kah­den hen­gen pöy­dän kans­sa, en­nen kuin tie­det­tiin, mitä ha­lu­taan. Kan­nat­taa ky­syä it­sel­tään esi­mer­kik­si, mik­si teh­dä ke­sä­keit­tiö, jos sitä ei käy­tä.

Iso ruokapöytä on massiivipuuta ja sen on tehnyt Vahannon puoliso.

Te­ras­si, ku­ten myös muu piha, on muok­kau­tu­nut per­heen las­ten kas­va­es­sa.

– Po­re­al­taan koh­dal­la oli ai­em­min las­ten kah­luu­al­las ja pi­hal­la ole­van hiek­ka­laa­ti­kon ti­lal­le on tul­lut sä­bä­kent­tä. Po­jat ovat nyt tei­ni-ikäi­siä ja viet­tä­vät myös ka­ve­rei­neen mie­lel­lään ai­kaa te­ras­sil­la ja po­re­al­taas­sa.

Kaikkea ei kannata hankkia kerralla, vinkkaa Vahanto. "Vasta asumisen ja elämisen myötä näkee, mitä itse haluaa ja tarvitsee".

Va­han­to suo­sii niin si­säl­lä kuin ul­ko­na­kin pel­kis­tet­tyä tyy­liä. Vä­ri­maa­il­ma on maan­lä­hei­nen. Teks­tii­lit ovat Va­han­non it­se om­pe­le­mia. Mo­ni­käyt­töi­syys, help­po­hoi­toi­suus ja käy­tän­nöl­li­syys ovat tär­kei­tä.

– Ka­lus­tei­den ei mie­les­tä­ni tar­vit­se ol­la pel­käs­tään ul­ko­käyt­töön tar­koi­tet­tu­ja. Esi­mer­kik­si te­ras­sin ruo­ka­pöy­dän tuo­lit tuo­tiin si­säl­le, kun meil­lä vii­mek­si oli pal­jon vie­rai­ta ja kei­nu­tuo­li vie­dään tal­vel­la sau­na­tu­paan. Tuo­lit ovat myös pi­not­ta­vat ja ne on help­po puh­dis­taa.

Kas­vit ovat va­li­koi­tu­neet paah­teen­kes­tä­vyy­ten­sä mu­kaan. Mu­rat­ti, lan­ka­köyn­nös ja pe­lar­go­ni viih­ty­vät au­rin­koi­sel­la te­ras­sil­la.

– Ai­na ei se si­sus­tus­leh­des­sä ihas­tut­ta­nut kas­vi sovi omal­le te­ras­sil­le, jo­ten kan­nat­taa etu­kä­teen sel­vit­tää, mil­lai­sis­sa olois­sa mi­kä­kin kas­vi viih­tyy.

Te­ras­sia suun­ni­tel­les­sa on hyvä miet­tiä myös sitä, mis­sä peh­mus­tei­ta säi­ly­te­tään.

– Jos va­lit­see te­ras­sil­le ison lö­hö­soh­van, pi­tää ol­la paik­ka, jon­ne peh­mus­teet vie­dään sa­teel­la tai tal­vel­la.

Kun il­lat taas syk­syl­lä pi­me­ne­vät, tuo­daan te­ras­sil­le tun­nel­maa va­lais­tuk­sen avul­la.

– Sii­nä on myös asia, joka kan­nat­taa te­ras­sin ra­ken­nus­vai­hees­sa ot­taa huo­mi­oon, jot­ta tar­vit­ta­vat säh­kö­työt tu­le­vat teh­tyä, vink­kaa Va­han­to.