Samu Vah­te­ris­to, UR

Hel­sin­ki­läi­nen Anu Vidgrén, 49, eli dip­lo­maat­ti­na sekä Ve­nä­jäl­lä et­tä Iso-Bri­tan­ni­as­sa rau­ma­lais­syn­tyi­sen mie­hen­sä kans­sa ja niis­tä ko­ke­muk­sis­ta syn­tyi seit­se­män vuot­ta myö­hem­min esi­kois­kir­ja Suo­je­lu­sen­ke­li.

– Mie­he­ni Las­se Si­ni­kal­lak­sen kans­sa läh­dim­me Ve­nä­jäl­le Pie­ta­riin kun esi­koi­sem­me oli ai­van vau­va, muis­te­lee Anu Vidgrén.

Per­heen toi­nen lap­si syn­tyi vä­lil­lä Suo­mes­sa ja mat­ka jat­kui pian ta­kai­sin Ve­nä­jäl­le, täl­lä ker­taa Mos­ko­vaan, jos­sa vie­räh­ti muu­ta­ma vuo­si.

– Kak­si pien­tä las­ta puo­len­tois­ta vuo­den ikä­e­rol­la ja vail­la ko­ti­maan tur­va­verk­koa. Las­sel­la oli omat työt hoi­det­ta­va­na ja hän aut­to sen min­kä voi, mut­ta ai­ka meni täy­si­pai­noi­ses­ti per­heen pyö­rit­tä­mi­ses­sä.

Ve­nä­jäl­tä per­he siir­tyi Lon­too­seen, jos­sa kol­men vuo­den ai­ka­na al­koi jo esi­kou­lu ja kou­lu­kin.

– Pie­net ime­vät kai­ken ym­pä­ril­tään ja kun pa­la­sim­me sit­ten Suo­meen he oli­vat ihan brit­te­jä ja ih­met­te­li­vät mikä ih­me on pre­si­dent­ti, meil­lä on ku­nin­ga­tar, Vidgrén nau­raa.

Vuo­sia myö­hem­min ul­ko­maan ja ko­ti­maan vuo­sien sekä mat­ko­jen sat­tu­muk­set ja ko­ke­muk­set kyp­syi­vät aja­tuk­sek­si koo­ta nii­tä kir­jak­si.

– Mie­li­ku­vi­tuk­sel­la yh­dis­te­le­mäl­lä eri­lai­sia sat­tu­muk­sia. Suu­rim­mak­si osak­si ta­pah­tu­mat pe­rus­tu­vat muis­toi­hin.

Kir­jan ta­pah­tu­mat si­joit­tu­vat Du­bai­hin, jos­sa per­he huo­maa tu­le­van­sa seu­ra­tuk­si ja sa­mal­la va­koi­lun vä­rit­tä­mä ta­ri­na avau­tuu.

– Va­koi­luun liit­ty­vät asi­at ovat tie­tys­ti nyt val­ta­van ajan­koh­tai­sia ja dip­lo­maat­tis­ta­tuk­sel­la ne oli­vat ai­na läs­nä tai ai­na­kin tun­ne sii­tä. Kir­jan idea on sii­nä, et­tä ta­ri­na ete­nee ja jo­kai­nen lu­ki­ja saa teh­dä omat joh­to­pää­tök­sen­sä mitä oi­kein ta­pah­tui, Vidg­ren sa­noo ar­voi­tuk­sel­li­ses­ti.

Du­bai va­li­koi­tui kir­jan ta­pah­tu­ma­pai­kak­si, kos­ka se on otol­li­nen kan­sain­vä­li­nen ym­pä­ris­tö, jos­sa esi­mer­kik­si kas­vo­jen­tun­nis­tus­tek­niik­ka on pit­käl­le edis­ty­nyt­tä.

– Olem­me siel­lä käy­neet lo­mal­la, mut­ta em­me asu­neet. Du­bais­sa on nä­ky­vim­min esil­lä val­von­ta­tek­niik­kaa ja sik­si se sopi hy­vin ta­pah­tu­ma­pai­kak­si.

Kir­jan vi­ral­li­nen jul­kis­tus on 14. elo­kuu­ta ja Vidgrén sa­noo kier­tä­vän­sä esit­te­le­mäs­sä kir­jaan­sa ym­pä­ri Suo­mea. Eri­tyi­nen suh­de hä­nel­lä on Rau­maan, jos­ta on muo­dos­tu­nut tär­keä tu­ki­koh­ta.

– Rau­ma on tosi tär­keä mei­dän per­heel­le Las­sen su­vun kaut­ta. Van­ha Rau­ma, Sam­mal­lah­den mäki ja Ki­vi­ky­län ko­ti­pal­vaa­mo. Mus­tan pit­sin yö­hön yri­täm­me eh­tiä ja Kyl­mä­pih­la­jan ma­ja­kal­la käy­dä. Rau­mal­la on sel­lai­sia eri­koi­suuk­sia, joi­ta ei muu­al­ta maa­il­mas­ta löy­dy, Vidg­ren kiit­te­lee.

Rau­man kie­li on tul­lut jo vuo­sien mit­taan tu­tuk­si, vaik­ka alus­sa oli­kin hel­sin­ki­läi­sen vai­kea ym­mär­tää ky­sy­myk­siä su­ku­juh­lis­sa.

– Kun en­sim­mäi­siä ker­to­ja olin Rau­mal­la käy­mäs­sä ja Las­sen su­ku­lai­set ky­syi­vät jo­tain, mi­nun piti vii­si ker­taa ky­syä uu­des­taan, et­tä mitä tar­koi­tet­tin. Sen­kään jäl­keen en pys­ty­nyt vas­taa­maan kun ei vaan ym­mär­tä­nyt, Vidg­ren nau­raa.