Mar­ko Lep­pä­nen, Hel­sin­ki

Jar­mo Kuu­sis­tol­la, 63, riit­tää kät­te­li­jöi­tä ja ni­mi­kir­joi­tuk­sen pyy­tä­jiä Har­ri Pi­ri­sen Ama­töö­reis­tä am­mat­ti­lai­sik­si -kir­jan jul­kis­tus­ti­lai­suu­des­sa Glo Art -ho­tel­lin ti­lois­sa. Hän on yk­si niis­tä jää­kiek­ko­hah­mois­ta, jot­ka muis­te­taan Rau­man ra­jo­jen ul­ko­puo­lel­la­kin.

Kuu­sis­to kuun­te­li tar­kal­la kor­val­la pai­kal­la ol­lei­den kiek­ko­le­gen­do­jen, ku­ten Veli-Pek­ka Ke­to­lan ja Ju­ha­ni Tam­mi­sen, pu­hei­ta.

– Pei­la­sin nii­tä omaan uraan. Kyl­lä ol­ta­vat mi­nun ai­ka­na­ni oli­vat hiu­kan pa­rem­mat ol­ta­vat kuin heil­lä, Mauk­ka nau­rah­taa.

– Vaik­ka oli mi­nun­kin ura­ni alus­sa ai­ka vaa­ti­ma­ton­ta esi­mer­kik­si Rau­ma ja Po­rin kyl­mis­sä hal­leis­sa. Po­rin vie­ras­kop­pi oli tal­vel­la ai­na ihan jääs­sä, kun siel­lä oli avat­tu ovet ja ik­ku­nat. Rau­mal­la kul­jet­tiin kop­piin ku­mi­mat­toa pit­kin, ja sii­nä saat­toi kaa­tua, jos ei ol­lut tark­ka­na.

Kuu­sis­to näki pit­käl­lä ural­laan jää­kie­kon ke­hi­tyk­sen koh­ti am­mat­ti­lai­suut­ta. Kun hän pe­la­si en­sim­mäi­set ot­te­lun­sa SM-lii­gas­sa 1979, jää­kiek­koa pe­lat­tiin vie­lä ama­töö­ri­poh­jal­ta.

Pi­ri­sen kir­jas­sa ker­ro­taan, et­tä Kuu­sis­to sai kau­des­sa 300 000 mark­kaa, kun hän pa­la­si Luk­koon AIK:sta 1997. Tätä ny­kyä sar­jan hui­put tie­naa­vat sa­man ver­ran eu­rois­sa.

Tun­tuu­ko vä­lil­lä, et­tä pe­la­sit hie­man vää­räl­lä ai­ka­kau­del­la?

– Ei. 1990-lu­vun puo­li­vä­lis­sä peli kul­ki, jää­hal­li oli uu­sit­tu ja kat­so­jil­la hy­vät ol­ta­vat. Kiek­ko oli hy­vä­ta­sois­ta. Se riit­ti mi­nul­le.

Kuu­sis­to on van­haa sit­kas­ta pol­vea, joka on ai­na ty­kän­nyt pais­kia töi­tä. Hän las­kee teh­neen­sä elä­män­sä ai­ka­na 20 eri työ­tä.

Kuu­sis­to työs­ken­te­li Rau­mal­la pe­la­tes­saan Äi­jän­suol­la hal­li­mie­he­nä. Erääs­sä Lu­kon pe­lis­sä hän nap­pa­si va­sa­ran kä­teen, kun plek­si­la­si ha­jo­si.

Rans­kas­sa pe­la­tes­saan Kuu­sis­to työs­ken­te­li muun mu­as­sa ra­put­roo­la­rin tyh­jen­tä­jä­nä ja au­to­laut­to­jen park­ki­pääl­lik­kö­nä.

– Jos­kus 1980-lu­vul­la sii­vo­sin pe­lien jäl­keen Äi­jän­suon hal­lin kat­so­moa. Tap­pi­o­pe­lin jäl­keen ei ol­lut niin kiva ke­räil­lä nii­tä mak­ka­ra­pa­pe­rei­ta.

Pari vii­me vuot­ta Kuu­sis­to on elel­lyt työt­tö­mä­nä Tu­rus­sa. Ai­em­min hän työs­ken­te­li kiin­teis­tön­vä­li­tys­bis­nek­ses­sä asun­to­jen stai­laa­ja­na, mut­ta hom­mat lop­pui­vat alan las­ku­suh­dan­teen ta­kia.

Kuu­sis­to suun­nit­te­lee elä­ke­put­keen siir­ty­mis­tä, mut­ta mi­tään epä­ak­tii­vis­ta soh­va­pe­ru­naa hä­nes­tä ei ole tu­los­sa.

– Kaa­dan pui­ta ja ul­koi­lu­tan koi­raa. On mi­nut luo­tu liik­ku­maan jol­lain ta­val­la.

Jar­mo Kuu­sis­to on kiis­tat­ta yk­si kaik­kien ai­ko­jen luk­ko­lai­sis­ta, mut­ta hä­nen pai­taan­sa ei ole nos­tet­tu Äi­jän­suon hal­lin kat­toon. Mauk­ka on sil­min­näh­den har­mis­tu­nut ti­lan­tees­ta.

– Voi ol­la, et­tei se to­teu­du iki­nä. Toi­saal­ta Pek­ka Rau­ta­kal­li­on­kin pai­ta nou­si vas­ta hil­jat­tain Po­rin hal­lin kat­toon. Ja hän­kin pe­la­si nu­me­ro vi­to­sel­la.

Kuu­sis­to toi­voo, et­tä van­hat ris­ti­rii­dat Lu­kon kans­sa oli­si­vat jo unoh­tu­neet.

– Eh­kä jos­kus on tul­lut lau­ot­tua lii­an kriit­ti­siä kom­ment­te­ja ja pyy­det­tyä vä­hän li­sää palk­kaa. Hy­vin olen kui­ten­kin pal­vel­lut seu­raa ja ai­na hy­pän­nyt kie­kon eteen, kun on tar­vit­tu.