Mar­ko Lep­pä­nen

Kun Ee­ro Elo saa­puu Py­hä­maan mö­kil­leen, jää­kiek­ko­a­si­at unoh­tu­vat vä­lit­tö­mäs­ti. Am­mat­ti­kiek­koi­li­ja tun­tee ole­van­sa ko­to­naan luon­non hel­mas­sa, vaik­ka ar­ki 250 000 asuk­kaan Frei­bur­gis­sa on ol­lut si­nän­sä ta­sa­pai­nos­ta ja su­ju­vaa.

– Kau­den jäl­keen on kiva asus­tel­la met­si­kös­sä, Elo nau­rah­taa.

Lep­poi­sa ka­las­tus kuu­luu pe­ru­soh­jel­maan, mut­ta Elo yl­lät­tää ker­to­mal­la, et­tä myös pie­net mö­kin re­mont­ti­hom­mat ovat al­ka­neet kiin­nos­taa van­hem­mi­ten yhä enem­män.

– En nyt kui­ten­kaan mi­tään oma­ko­ti­ta­loa läh­ti­si vie­lä ra­ken­ta­maan. Tois­tai­sek­si kä­det käy­vät pa­rem­min kau­ka­los­sa.

Ne kä­det ovat käy­neet am­mat­ti­lais­ta­sol­la jo sii­tä as­ti, kun lai­ta­hyök­kää­jä nou­si Lu­kon edus­tuk­seen kau­del­la 2009–10.

Elo on kier­tä­nyt vii­me vuo­det lä­hin­nä ul­ko­mail­la: Ve­nä­jän Je­ka­te­rin­burg ja No­vo­si­birsk, Sveit­sin Lag­nau, Lan­gent­hal ja Bern ja vii­mek­si Sak­san Frei­burg.

Tu­tuim­mak­si on tul­lut Sveit­si, jos­sa Elo viet­ti per­hei­neen seit­se­män vuot­ta. Mat­kaan on tart­tu­nut maa­lien ja syöt­tö­jen li­säk­si elä­män­ko­ke­mus­ta ja kie­li­tai­toa. Jää­kiek­koa har­ras­ta­vat seit­se­män­vuo­ti­as Os­car ja 11-vuo­ti­as Ras­mus pu­hu­vat jo hy­vin sekä sak­saa et­tä eng­lan­tia.

Elo oli vii­me syk­sy­nä pit­kään il­man so­pi­mus­ta, kun­nes hän tart­tui Sak­san kak­kos­lii­gas­sa pe­laa­van Frei­bur­gin tä­kyyn. Ko­va­ku­ti­nen hyök­kää­jä ei edes tä­hyil­lyt Suo­men ken­til­le. Hy­vät ot­teet poi­ki­vat jat­ko­so­pi­muk­sen en­si kau­dek­si.

– Peli on yl­lät­tä­vän ta­so­kas­ta, ot­te­luis­sa on hyvä tun­nel­ma ja ylei­sö­kes­ki­ar­vo­kin 3 300, Elo ke­huu.

Pit­kät bus­si­mat­kat oli­vat aluk­si ly­hyi­siin Sveit­sin mat­koi­hin ver­rat­tu­na pie­ni jär­ky­tys. Pe­laa­jat hyp­pä­si­vät vä­lil­lä kym­me­nen tun­nin ajo­mat­kan jäl­keen suo­raan pe­liin – ja läh­ti­vät ot­te­lun jäl­keen sa­maa reit­tiä ta­kai­sin ko­tiin.

– Suo­mes­sa pu­hu­taan, et­tä tu­lee bus­si­ja­lat kol­men tun­nin ajo­mat­kal­la. En tie­dä mit­kä ja­lat tuol­lai­sen reis­saa­mi­sen jäl­keen sit­ten on, Elo vir­nui­lee tut­tuun tyy­liin­sä.

Elo on hie­man har­mis­saan sii­tä, et­tä tätä ny­kyä ko­vin har­va Lu­kon ju­ni­o­ri saa ko­kea sa­man kuin hän – nous­ta nuo­re­na ko­ti­kau­pun­kin­sa rak­kaan jouk­ku­een pe­laa­vaan ko­koon­pa­noon.

– Sii­nä vai­hees­sa kaik­ki oli uut­ta ja erään­lais­ta unel­man to­teu­tu­mis­ta. Väi­tän, et­tä jo­kai­nen Tuki-Aree­nal­la tree­naa­va pik­ku­poi­ka haa­vei­lee sii­tä en­sim­mäi­ses­tä ot­te­lus­ta Lii­gas­sa.

Tie Rau­mal­la al­koi kui­ten­kin nous­ta pys­tyyn syk­syl­lä 2012, kun roo­li ja pe­li­ai­ka vä­he­ni­vät. Elo siir­tyi rak­kaan kiis­ta­kump­pa­nin Po­rin Äs­sien lei­riin, ja kau­si hui­pen­tui iki­muis­toi­seen mes­ta­ruu­teen.

– To­ri­juh­la oli hie­no. Ja se het­ki, kun sai vä­hän mais­tel­la nes­tet­tä sau­nas­sa Ka­na­da-mal­jas­ta.

– Tie­sin, et­tä Po­riin läh­dös­tä tu­lee sa­no­mis­ta Rau­mal­la, mut­ta mi­nul­le se oli vain jää­kiek­koa. Se siir­to oli kui­ten­kin kään­ne­koh­ta uran kan­nal­ta, kun jäin vä­hän ju­miin ju­miin.

Elo sai tu­ek­seen ”Rau­man ma­fi­an”, jo­hon kuu­lui­vat li­säk­si maa­li­vah­ti Ant­ti Raan­ta ja hyök­kää­jä Aki Juu­se­la.

– Kyl­lä se po­ri­lai­nen hul­luus tuli esiin vä­lil­lä, mut­ta ai­ka sa­man­lais­ta se jää­kiek­ko on joka pai­kas­sa. Joku sii­nä Äs­sien toi­min­nas­sa kui­ten­kin sopi, kun tun­tui, et­tä ke­hi­tyin ihan uu­del­la ta­val­la.

Elo, 34, voi­daan las­kea jo ve­te­raa­ni­pe­laa­jien kas­tiin. Vaik­ka ki­lo­met­re­jä on jo ta­ka­na, jää­kiek­koon riit­tää pa­loa.

– Pe­laa­han se Ja­ro­mir Jagr­kin vie­lä 52-vuo­ti­aa­na. Eh­kä pi­dän jos­sain koh­taa pari vä­li­vuot­ta ja siir­ryn sit­ten pa­kik­si, Elo vit­sai­lee.

Am­mat­ti­lais­kiek­koi­li­ja ei voi ke­rä­tä ko­vin mon­ta li­sä­ki­loa ke­sä­her­kuil­la, mut­ta sil­loin täl­löin Elo poik­ke­aa Py­hä­maan Va­lin­nas­sa, jos­sa hä­nen vai­mon­sa Ka­ro­lii­na on ke­säi­sin aut­ta­mas­sa ja pais­te­le­mas­sa muun mu­as­sa vas­ta­lei­vot­tu­ja munk­ke­ja.

– Ovat ihan lois­ta­via. Suo­sit­te­len.