Eero Elon mökkikesään kuuluu myös harjoittelu
Lukossa ja Ässissä pelannut kiekkokiertolainen nauttii maaseudun rauhasta.
Marko Leppänen
Kun Eero Elo saapuu Pyhämaan mökilleen, jääkiekkoasiat unohtuvat välittömästi. Ammattikiekkoilija tuntee olevansa kotonaan luonnon helmassa, vaikka arki 250 000 asukkaan Freiburgissa on ollut sinänsä tasapainosta ja sujuvaa.
– Kauden jälkeen on kiva asustella metsikössä, Elo naurahtaa.
Leppoisa kalastus kuuluu perusohjelmaan, mutta Elo yllättää kertomalla, että myös pienet mökin remonttihommat ovat alkaneet kiinnostaa vanhemmiten yhä enemmän.
– En nyt kuitenkaan mitään omakotitaloa lähtisi vielä rakentamaan. Toistaiseksi kädet käyvät paremmin kaukalossa.
Ne kädet ovat käyneet ammattilaistasolla jo siitä asti, kun laitahyökkääjä nousi Lukon edustukseen kaudella 2009–10.
Elo on kiertänyt viime vuodet lähinnä ulkomailla: Venäjän Jekaterinburg ja Novosibirsk, Sveitsin Lagnau, Langenthal ja Bern ja viimeksi Saksan Freiburg.
Tutuimmaksi on tullut Sveitsi, jossa Elo vietti perheineen seitsemän vuotta. Matkaan on tarttunut maalien ja syöttöjen lisäksi elämänkokemusta ja kielitaitoa. Jääkiekkoa harrastavat seitsemänvuotias Oscar ja 11-vuotias Rasmus puhuvat jo hyvin sekä saksaa että englantia.
Elo oli viime syksynä pitkään ilman sopimusta, kunnes hän tarttui Saksan kakkosliigassa pelaavan Freiburgin täkyyn. Kovakutinen hyökkääjä ei edes tähyillyt Suomen kentille. Hyvät otteet poikivat jatkosopimuksen ensi kaudeksi.
– Peli on yllättävän tasokasta, otteluissa on hyvä tunnelma ja yleisökeskiarvokin 3 300, Elo kehuu.
Pitkät bussimatkat olivat aluksi lyhyisiin Sveitsin matkoihin verrattuna pieni järkytys. Pelaajat hyppäsivät välillä kymmenen tunnin ajomatkan jälkeen suoraan peliin – ja lähtivät ottelun jälkeen samaa reittiä takaisin kotiin.
– Suomessa puhutaan, että tulee bussijalat kolmen tunnin ajomatkalla. En tiedä mitkä jalat tuollaisen reissaamisen jälkeen sitten on, Elo virnuilee tuttuun tyyliinsä.
Elo on hieman harmissaan siitä, että tätä nykyä kovin harva Lukon juniori saa kokea saman kuin hän – nousta nuorena kotikaupunkinsa rakkaan joukkueen pelaavaan kokoonpanoon.
– Siinä vaiheessa kaikki oli uutta ja eräänlaista unelman toteutumista. Väitän, että jokainen Tuki-Areenalla treenaava pikkupoika haaveilee siitä ensimmäisestä ottelusta Liigassa.
Tie Raumalla alkoi kuitenkin nousta pystyyn syksyllä 2012, kun rooli ja peliaika vähenivät. Elo siirtyi rakkaan kiistakumppanin Porin Ässien leiriin, ja kausi huipentui ikimuistoiseen mestaruuteen.
– Torijuhla oli hieno. Ja se hetki, kun sai vähän maistella nestettä saunassa Kanada-maljasta.
– Tiesin, että Poriin lähdöstä tulee sanomista Raumalla, mutta minulle se oli vain jääkiekkoa. Se siirto oli kuitenkin käännekohta uran kannalta, kun jäin vähän jumiin jumiin.
Elo sai tuekseen ”Rauman mafian”, johon kuuluivat lisäksi maalivahti Antti Raanta ja hyökkääjä Aki Juusela.
– Kyllä se porilainen hulluus tuli esiin välillä, mutta aika samanlaista se jääkiekko on joka paikassa. Joku siinä Ässien toiminnassa kuitenkin sopi, kun tuntui, että kehityin ihan uudella tavalla.
Elo, 34, voidaan laskea jo veteraanipelaajien kastiin. Vaikka kilometrejä on jo takana, jääkiekkoon riittää paloa.
– Pelaahan se Jaromir Jagrkin vielä 52-vuotiaana. Ehkä pidän jossain kohtaa pari välivuotta ja siirryn sitten pakiksi, Elo vitsailee.
Ammattilaiskiekkoilija ei voi kerätä kovin monta lisäkiloa kesäherkuilla, mutta silloin tällöin Elo poikkeaa Pyhämaan Valinnassa, jossa hänen vaimonsa Karoliina on kesäisin auttamassa ja paistelemassa muun muassa vastaleivottuja munkkeja.
– Ovat ihan loistavia. Suosittelen.
