Samu Vah­te­ris­to

Eme­ri­tus­piis­pa Ee­ro Huo­vi­nen käy Äi­jän­suol­la Lu­kon pe­lis­sä vä­hin­tään vuo­sit­tain. Pe­rin­ne on jat­ku­nut hy­vän ys­tä­vän­sä Jus­si Iso­ta­lon kut­sus­ta jo vuo­si­kym­me­niä.

– 20 vuot­ta sit­ten kun oli tsu­na­mi Aa­si­as­sa ja tu­lin siel­tä ta­kai­sin Suo­meen. Jus­si oli jos­sa­kin te­le­vi­si­os­sa näh­nyt vä­sy­neen naa­ma­ni, soit­ti ja kut­sui mi­nut kat­so­maan lät­kä­mat­sia. Jus­sil­la oli sy­dän­tä pyy­tää mu­kaan ja sii­tä läh­tien olen sään­nöl­li­ses­ti käy­nyt mat­seis­sa.

Hel­sin­gin hiip­pa­kun­nan piis­pa­na toi­mi­nut Huo­vi­nen sai Rau­man Lu­kon suo­sik­ki­jouk­ku­eek­seen jo nuo­re­na.

– Olin 16-vuo­ti­as, kun meil­lä Hel­sin­gis­sä lap­suu­den­ko­dis­sa oli erit­täin vie­hät­tä­vä rau­ma­lai­nen ko­ti­ta­lous­har­joit­te­li­ja. Hän hur­ma­si mi­nut ja sii­tä läh­tien olen ol­lut Rau­man Lu­kon kan­nat­ta­ja, Huo­vi­nen muis­te­lee.

Kan­na­tus Luk­koon sai li­sä­pe­rus­tei­ta, sil­lä eri­tyi­ses­ti pari pe­laa­jaa on jää­nyt Huo­vi­sen mie­leen.

– Ihas­tuin 60-lu­vul­la Möl­li Kei­no­sen pe­liin, hän oli lyö­mä­tön pyö­rit­te­li­jä. Tep­po Ras­tio taas oli kuin la­do­no­vi, sii­tä ei men­ty läpi.

Lu­kon kan­na­tus on säi­ly­nyt läpi elä­män, vaik­ka toi­mi­mi­nen piis­pa­na Hel­sin­gis­sä aset­ti vä­lil­lä suh­det­ta län­si­ran­ni­kon jouk­ku­ee­seen ko­e­tuk­sel­le.

– Mon­ta ker­taa piis­pan­tar­kas­tuk­sis­sa vie­rai­lim­me kou­luis­sa ja lap­set sai­vat ky­syä ky­sy­myk­siä. Kun ky­syt­tiin kum­paa kan­na­tan, IFK:ta vai Jo­ke­rei­ta ja minä vas­ta­sin et­tä Rau­man Luk­koa, kuu­lui sa­lis­ta vä­hän buu­auk­sia, Huo­vi­nen hy­myi­lee.

Lop­pu­kuus­ta 80 vuot­ta täyt­tä­vä Huo­vi­nen on ai­na seu­ran­nut ak­tii­vi­ses­ti po­li­tiik­kaa sekä Suo­mes­sa et­tä maa­il­mal­la.

– Olen ol­lut kiin­nos­tu­nut po­liit­ti­ses­ta his­to­ri­as­ta, olen kiin­nos­tu­nut har­ras­ta­ja, Huo­vi­nen luon­neh­tii.

– Täs­sä ajas­sa olen ai­ka lail­la huo­lis­sa­ni sii­tä, et­tä vas­tak­kai­na­set­te­lu kär­jis­tyy koko ajan. Ää­ri­päät saa­vat val­taa niin po­li­tii­kas­sa kuin kir­kos­sa­kin. Kui­ten­kin ih­mis­kun­nan tu­le­vai­suus on kiin­ni sii­tä, mi­ten pys­tym­me toi­mi­maan yh­des­sä ja ole­maan so­vus­sa tois­ten kans­sa, Huo­vi­nen poh­tii.

Yh­te­nä vas­tak­kai­na­set­te­lua kär­jis­tä­vä­nä asi­a­na Huo­vi­nen nä­kee so­si­aa­li­sen me­di­an ja sen luo­man ta­van kom­mu­ni­koi­da.

– So­mes­sa asi­at yleen­sä esi­te­tään ly­hy­es­ti ja kaik­kein tär­keim­pä­nä, siel­lä ei näh­dä toi­sen ih­mi­sen kas­vo­ja. Jos näet toi­sen ih­mi­sen kas­vot, si­nun täy­tyy ot­taa hä­net huo­mi­oon.

Huo­vi­nen ver­taa asi­aa van­haan sa­nan­las­kuun, jos­sa sa­no­taan et­tä kuun­nel­ta­koon myös tois­ta osa­puol­ta.

– Kun ei näe tois­ta, voii aja­tel­la mi­ten it­se ha­lu­aa ja sii­tä ei hy­vää seu­raa.

Rat­kai­su­na vas­tak­kai­na­set­te­lun vä­hen­tä­mi­sel­le ja tois­ten ym­mär­ryk­sen li­sää­mi­sel­le Huo­vi­nen pi­tää kes­kus­te­lua.

– Van­ha kul­tai­nen sään­tö, jos­sa ke­ho­te­taan: tee ih­mi­sel­le niin kuin toi­vot hei­dän te­ke­vän si­nul­le. Jo­kai­ses­sa ih­mi­ses­sä on si­sään­ra­ken­net­tu­na se toi­ve, et­tä muut oli­si­vat it­sel­le ys­tä­väl­li­siä. Sa­mal­la si­tou­du­taan ole­maan ys­tä­väl­li­nen muil­le, Huo­vi­nen sa­noo.

Kes­kus­te­lu on kai­kis­sa asi­ois­sa tapa pääs­tä so­vin­toon.

– Asi­ois­ta pi­tää pu­hua yh­des­sä tois­ten kans­sa. Vain sil­lä ta­voin ym­mär­rys kas­vaa ja on mah­dol­lis­ta ra­ken­taa so­pua.