”Kirjojeni myymistä en häpeä”
Kirjailija Heli Laaksosen yritys täyttää 20 vuotta. Niin pitkään hän on elättänyt itsensä sanojen kanssa. Kirjoittamalla ja pulputtamalla.
Janne Rantanen
Kirjailija Heli Laaksosen oma yritys, Sanatoimisto Hulimaa, täyttää kesällä 20 vuotta.
– Niin pitkään olen elättänyt itseni sanojen kanssa. Kirjoittamalla ja pulputtamalla, hän kertoo.
Pulputtamisella hän tarkoittaa puhekeikkoja, jotka ovat vuosi vuodelta tärkeämpiä elannon hankkimiseksi. Kenellekään kun tuskin tulee yllätyksenä tieto, että kirjamyynti on vähenemään päin.
– Välillä tuntuu, että kirjoja kirjoitetaan enemmän kuin ennen, mutta niitä luetaan vähemmän. Onko niin, että ihmisillä on tarve kertoa, muttei kuunnella?
Laaksosen mielestä on kuitenkin positiivista, että omia tarinoita ja ajatuksia halutaan yhä saada kirjan kansien väliin.
– Kirja tuntuu arvokkaammalta kuin blogi tai Facebookin päivitys.
Kirja- ja kustannusala on taloudellisesti ahtaalla. Kirjojen arvonlisäveron nosto on taas yksi lisävaikeus.
– Voi ajatella, että neljän prosenttiyksikön korotus alviin nostaa vain vähän kirjan hintaa. Mutta esimerkiksi kirjastoille tällä on iso merkitys. Ne joutuvat karsimaan ostojaan ja kirjoja jää lukematta.
Laaksonen ei pidä realistisena, että kirja-alaa tuettaisiin ”ainakaan tämän hallituksen aikana”. Niinpä hänen toiveensa kohdistuu meihin kirjojen ystäviin.
– Että satsaisimme siihen, minkä haluamme säilyttää. Tilaisimme paikallislehden. Ostaisimme suomalaisia vaatteita, lähiruokaa ja kirjoja, joista pidämme. Jos vaikka ostaisimme sitten vähemmän vaatteita kiinalaisesta verkkokaupasta tai miettisimme, montako grilliä ihminen tarvitsee.
Uutisraumassa kerrottiin talvella, että Laaksosen oli tarkoitus tavata Luonnos-kirjansa kääntäjät Skotlannissa. Luontoihmisenä Laaksonen ei enää ilmastosyistä lennä mihinkään. Siksi hän oli menossa kahden meren taakse rahtilaivan ja autojen kyydissä.
Poliittisten lakkojen vuoksi matka peruuntui, kun laivat jäivät satamiin.
– Mulle on yhä avohaava, etten päässyt sille reissulle. Olen tottunut varautumaan pettymyksiin etukäteen, mutta lakkoa vastaan en ollut suojamuuria rakentanut.
Yksi syy matkaan oli halu treenata englannin kieltä.
– Mulla ei ole telkkaria, niin kuulen aika vähän enkkua. Tarttis osata lukea luontevasti omaa kirjaa yleisölle.
Kirja kuitenkin ilmestyy ”lontoonmurteella” toukokuun lopulla. Laaksonen toivoo The Nature of Finnish Nature -kirjastaan myyntihittiä.
– Se on pienikokoinen kovakantinen kirja, joka mielestäni olisi oiva matkamuisto turisteille.
Englanninkielisessä Luonnoksessa kerrotaan Suomesta, suomalaisista, hirvistä, hilloista, revontulista ja muista asiaa helimäisessä viihdyttävässä muodossa.
– Se on myös hyvä tuliainen, kun Suomesta lähdetään ulkomaille. Monet liikelahjat ovat minusta aika toivottomia.
Laaksonen osaa kehua omia kirjojaan. Hän miettii usein uusia keinoja markkinoida ja myydä kirjojaan.
– En häpeä tuppaamista. Kehtaan myydä kirjojani, koska uskon niihin.
Laaksonen paljastaa, että hän on viime vuosina harkinnut taiteilija-apurahan hakemista. Ihan hiljattainkin.
– Aloin täyttää anomusta, mutten vaan pystynyt. Se tuntui jotenkin kerjuulta.
Kustannusyhtiö Otavalta hän sai 4000 euroa Jatkokseen. Sen anominen tuntui luontevalta, kun kustantaja saa osansa kirjamyynnistä.
– Kirjan teko kesti puolitoista vuotta eli kuukautta kohden kirjoituspalkkio on maltilliset 222 euroa.
Rauman Lapissa Laaksonen on asunut jo toistakymmentä vuotta. Se on jo pidempään kuin Laitilassa sitä ennen.
– Rauma on sikses pieni kaupunki. Siksi aina hämmästyn, millainen miljoonalaatikko tämä on! Taidenäyttelyitä, teatteria, kirjoja, hienoja yrityksiä, merta ja luontoa.
– Sitä kaipaan, että olisi enemmän älyllistä iloittelua, joku ”akateeminen Rauma-seura”. Ihmisiä, jotka ajattelevat paljon ja joiden kanssa keskustelusta aina oppii ja joskus oivaltaakin.
Laaksonen puhuu usein ajattelemisen tärkeydestä. Ajattelu yhdistyy vahvasti lukemiseen ja lukutaitoon – ja demokratiaan.
– Niistä emme saa luovuttaa, vaikka tuntuisi vähän hankalalta.
