Koko kaupungin teatterissa alkoi kahden komedian vuosi
Näyttelijät Outi Ikonen ja Heikki Mäkäräinen kehuvat niin Rauman teatterin kunnianhimoa ja koiraystävällisyyttä kuin yhteishenkeä ja yleisöä.
Sanna Rantanen
Elokuun lopussa Rauman teatterissa ensi-iltansa saanut Marc Camolettin menestysfarssi Ranskalainen pyjama esitteli yleisölle teatterin uudet näyttelijät.
Outi Ikonen ja Heikki Mäkäräinen työskentelevät Raumalla vuoden kiinnityksellä.
Kevätkaudella heidät nähdään Sir Arthur Conan Doylen Sherlock Holmes -klassikossa, Baskervillen koira -dekkarikomediassa.
Ikonen ja Mäkäräinen ovat sekä työtovereita että pariskunta. Heidän mukanaan kaupunkiin muutti myös 3-vuotias norwichinterrieri Ruuti.
Elokuun alusta Vanhassa Raumassa asuneen parin kotiutuminen on alkanut, mutta vielä on paljon edessä.
– Olin iloinen, kun löysin kahvilan, josta saa vohvelia ja gelatoa. Se oli minulle tärkeä kotiutumisasia, Ikonen toteaa.
– Mielestäni kaupunki kuin kaupunki näyttää todelliset värinsä vasta syksyllä. On hauska nähdä, mitä tässä vielä tapahtuu, pohtii Mäkäräinen.
Tutuimmaksi on tullut tietenkin teatteri, josta pariskunnalla on jo paljon sanottavaa.
– On ihanaa tulla työpaikkaan, jossa annetaan haasteita ja hyvällä tavalla vaaditaan ihmisiltä, Ikonen kertoo.
– Tämä on myös heittämällä koiraystävällisin teatteri tähän mennessä, iloitsee Mäkäräinen viitaten Ruutin kokemuksiin teatterihenkilökunnan uutena perheenjäsenenä.
Näyttelijät korostavat Rauman teatterin kunnianhimoisuutta.
– Samana vuonna tulee ohjelmistoon kaksi komediaa. Keskenään erilaisia, mutta kuitenkin komedioita, antaa Mäkäräinen esimerkin.
– Raumalla uskotaan ja luotetaan siihen, että katsojakunta löytää molemmat. Joka teatterissa ei tehtäisi niin.
Ikonen korostaa, että on virkistävää tehdä kahta niin tekotavaltaan, tyyliltään kuin huumoriltaan aivan erilaista komediaa.
– Komedia-otsikon alle mahtuu paljon kaikenlaista.
Mäkäräinen lainaa Ranskalaisen pyjaman ohjaajaa Reino Braggea.
– Tässä ajassa nauraminen on erityisen tärkeää.
Ranskalaisen pyjaman ensinäytösten perusteella naurua on raumalaisille luvassa.
– Ensi-illassa oli railakas yleisö, Ikonen innostuu.
– Yleisö nauroi niin kovaa, ettei itse meinannut näyttämöllä kuulla, mitä vastanäyttelijä sanoo. Se oli hauskaa!
Ikonen kertoo Ranskalaisen pyjaman olevan poikkeuksellisen nopeatempoinen farssi, jossa on paljon käänteitä.
– Siinä kaikki hahmot saavat olla hauskoja! Mäkäräinen täydentää.
Ikonen ja Mäkäräinen korostavat yleisön merkitystä.
– Teatteri on vuorovaikutuksellista taidetta, Ikonen huomauttaa.
– Raumalla yleisö arvostaa teatteria ja myös teatterissa tehdään kovasti töitä sen eteen, mitä yleisö toivoo, näyttelijät toteavat yhdestä suusta.
Pariskunnan mukaan syvän taiteen tekemiselle on paikkansa, mutta teatteria tehdään yleisölle.
– Raumalla on mielestäni hyvässä balanssissa se, minkälaisia juttuja tehdään, miettii Mäkäräinen.
Vuorovaikutus yleisön kanssa näkyy näyttelijäparin mukaan Raumalla esityksiä laajemmin.
– Pidän siitä, että vaikka Rauman teatteri ei ole kaupunginteatteri, se on selvästi koko kaupungin teatteri – kaikkien kaupunkilaisten oma teatteri, Mäkäräinen muotoilee.
Kokonaisuuteen kuuluu myös teatterilaisten yhteenkuuluvuuden tunne.
– Mielestäni täällä on hyvä meininki koko työyhteisöllä, toteaa Mäkäräinen.
– Se on pienen teatterin hyvä puoli.
Pienuudestaan huolimatta Rauman teatterin kunnianhimoisuus loistaa pariskunnan mukaan muutenkin kuin ohjelmistolinjauksissa.
Siinä missä Ranskalainen pyjama on näyttelijävetoinen näytelmä, Baskervillen koira on koko henkilökunnan ensemble-esitys, jossa jokaisen työpanos näkyy hyvin.
Viiden näyttelijän voimin tehdään 40 roolia, Ikosella niistä 15, Mäkäräisellä 16.
Näyttelijöiden lisäksi pääosissa ovat kuitenkin yhtä lailla tekniikka, valaistus, ääni, lavastus, puvut ja maski.
Mäkäräinen tähdentää, että kyseessä on harvinainen kokemus ja ainutlaatuinen pikkuteatterin taidonnäyte.
– On todella siistiä päästä tekemään tällainen esitys näin pienessä teatterissa, hän iloitsee.
– Hienoa, että Rauman teatteri antaa haastetta kaikille osastoille, Ikonen täydentää.
Ikonen vertaa Rauman teatteria suuren maailman estradeihin.
– Esimerkiksi Tukholman teatterissa on tekniikkapuolella töissä 60 henkeä kolmessa vuorossa. Tehdään isoa ja hienoa, hän toteaa.
– Pienessä Rauman teatterissa tehdään aivan yhtä kunnianhimoisesti. Se on hatunnoston arvoinen asia.
