San­na Ran­ta­nen

Jo pari vuot­ta sit­ten pa­pe­ri­teh­das­kau­pun­gin ai­noa lap­si, Ii­na Öst­ma­nin näyt­te­le­mä Piip­pu­hyl­lyn Pat­terst­röm, val­loit­ti ilo­mie­li­ku­vi­tuk­sel­laan rau­ma­lais­lap­set Rau­man Il­ta­näyt­te­li­jöi­den näy­tel­mäs­sä.

Nyt lu­vas­sa on jou­luis­ta jat­koa, kun Piip­pu­hyl­lyn Pat­terst­röm ja kul­tai­nen jou­luo­me­na saa en­si-il­tan­sa kes­ki­viik­ko­na 13. mar­ras­kuu­ta.

Las­ten­näy­tel­mää esi­te­tään Me­ri­ma­ka­sii­nis­sa kaik­ki­aan kah­dek­san näy­tök­sen ver­ran, osa­na Rau­man Il­ta­näyt­te­li­jöi­den 60-vuo­tis­juh­la­oh­jel­mis­toa.

To­sin Piip­pu­hyl­lyn Pat­terst­röm ja kul­tai­nen jou­luo­me­na ei ole mikä ta­han­sa näy­tel­mä, vaan ko­ko­nais­val­tai­nen jou­lu­e­lä­mys.

Jou­lu­e­lä­myk­seen kuu­luu tie­ten­kin jou­lu­puk­ki. Ai­kui­sil­le voi pal­jas­taa, et­tä hän­tä näyt­te­lee Mar­ko Vuo­luk­ka, mut­ta pai­kan pääl­lä te­at­te­ris­sa ei tie­de­tä näyt­te­li­jöis­tä mi­tään. Jou­lu­puk­ki on jou­lu­puk­ki, oi­kea sel­lai­nen, ja sil­lä hyvä.

Näy­tel­män ylei­sös­sä vie­rai­le­vat lap­set pää­se­vät kol­me­vart­ti­sen näy­tel­män päät­teek­si ta­paa­maan jou­lu­puk­kia, toi­mit­ta­maan vaik­ka lah­ja­toi­veen­sa hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti pe­ril­le.

Mu­ka­na jou­lu­tun­nel­mas­sa ovat myös Han­ne Lin­na­vuo­ren tul­kit­se­ma jou­lu­muo­ri sekä pit­si­kau­pun­gin jou­luun ni­mien­sä puo­les­ta oi­vas­ti so­pi­vat ton­tut Man­de­li ja Spin­de­li, joi­den teh­tä­vis­sä hää­ri­vät An­nii­na Klaus ja Tii­na Karls­son.

Jou­lu­hah­mo­ja tär­ke­äm­pi tai­taa kui­ten­kin ol­la Pat­terst­röm-po­jan uu­si ys­tä­vä, An­na Nis­si­sen esit­tä­mä Mak­ka­ra­suk­ka-Mal­la.

Piip­pu­hyl­lyn Pat­terst­röm ja kul­tai­nen jou­luo­me­na pyö­rii jou­lu­lah­ja-aja­tus­ten ym­pä­ril­lä kuin mak­ka­ra­su­kat Mal­lan ja­lois­sa ja sa­nat Pat­terst­rö­min suus­sa.

Mak­ka­ra­suk­ka-Mal­lal­la toi­vei­ta riit­tää, Pat­terst­rö­mil­lä nii­tä on vain yk­si, ei­kä si­tä­kään oi­kein saa sa­no­tuk­si.

Näy­tel­mäs­sä poh­di­taan kui­ten­kin, et­tä voi­si­ko kaik­kia lah­jo­ja tär­ke­äm­pää ol­la sit­ten­kin se, ke­nen kans­sa sen kai­ken saa ja­kaa.

Lo­pul­ta sel­vi­ää myös, mikä näy­tel­mäl­le ni­men­sä an­ta­nut maa­il­man ää­riin as­ti vie­vä kum­mal­li­nen kul­tai­nen jou­luo­me­na on­kaan.

An­nii­na Klaus, yk­si näyt­te­li­jä­ryh­män kol­mes­ta ope­tuk­sen am­mat­ti­lai­ses­ta, tii­vis­tää näy­tel­män vies­tit kol­meen seik­kaan.

– Ai­na ei tar­vit­se niin pal­jon ta­va­raa tai val­mii­ta pe­le­jä, vaan myös mie­li­ku­vi­tus­ta voi hyö­dyn­tää, An­nii­na Klaus poh­tii.

– Li­säk­si näy­tel­mä vies­tii eri­lai­suu­den hy­väk­sy­mis­tä. Yh­te­nä nä­kö­kul­ma­na on myös, et­tä rii­te­ly­kin kuu­luu jos­kus ys­tä­vyy­teen – ja rii­dan jäl­keen so­vi­taan.

Näy­tel­män oh­jan­nut ja kä­si­kir­joit­ta­nut sekä Pat­terst­röm-hah­mon ide­oi­nut Mar­ko Öst­man ko­kee Pat­terst­röm-ta­ri­nois­sa kaik­kein tär­keim­mäk­si mie­li­ku­vi­tuk­sen.

Hä­nen mu­kaan­sa näy­tel­mäs­tä saa­vat aja­tel­ta­vaa ir­ti myös ai­kui­set.

– Me näy­tel­män te­ki­jät­kin us­kom­me tä­män ta­ri­nan myö­tä jou­lu­puk­kiin, hän va­kuut­taa.