San­na Ran­ta­nen

Syk­syn mit­taan rau­ma­lai­set jät­tä­vät Kuus­ka­jas­ka­rin odot­ta­maan seu­raa­vaa ke­sää.

Ha­luk­kaat saat­ta­vat kui­ten­kin vie­lä eh­tiä ta­va­ta Kivi-Ma­ran, joka läh­tee saa­res­ta vas­ta, kun on pak­ko.

Tal­vel­la­kin Kivi-Mara käy saa­res­sa jäi­tä pit­kin. Ke­vään tul­len hän pa­laa kau­pun­gis­ta ta­kai­sin heti, kun mah­dol­lis­ta.

Kivi-Mara asut­taa yh­tä Kuus­ka­jas­ka­rin puu­ta­lois­ta lä­hel­lä kah­vi­la Wan­haa Ka­sar­mia.

Ker­rot­ta­koon, et­tä jo le­gen­dan ase­man an­sain­nut Kivi-Mara on oi­ke­al­ta ni­mel­tään Mart­ti Tuo­mi­nen.

– Ker­ro­taan vaan, mut­ta en minä sitä ni­meä käy­tä, Kivi-Mara to­te­aa.

Kivi-Mara on 91-vuo­ti­as sit­keä her­ra, joka on ter­veys­haas­teis­ta huo­li­mat­ta päät­tä­nyt elää vie­lä muu­ta­man vuo­den.

– Lää­kä­rit ei­vät vaan an­na mi­nun enää me­loa tai pyö­räil­lä, Kivi-Mara har­mit­te­lee.

– Mut­ta kä­ve­le­mis­tä ei mi­nul­ta ote­ta pois!

Sii­tä, mil­loin Kivi-Mara täyt­tää 92 vuot­ta, ei ole täyt­tä var­muut­ta. Eri pa­pe­reis­sa ja re­kis­te­reis­sä on elä­män mit­taan mai­nit­tu eri päi­vä­mää­riä, kaik­ki­aan kol­me vaih­to­eh­toa.

– Vie­tän ihan mie­lel­lä­ni use­am­mat synt­tä­rit vuo­des­sa, vit­sai­lee Kivi-Mara.

Vie­lä ai­van vii­me vuo­si­na Kivi-Ma­ral­la oli ta­pa­na me­loa mat­kat kau­pun­gis­ta Kuus­ka­jas­ka­riin.

Nyt mat­ka tait­tuu ve­si­bus­sil­la, tai reit­ti­lii­ken­ne­ai­ka­tau­lu­jen ul­ko­puo­lel­la jol­la­kin muul­la kyy­dil­lä. Tal­vel­la tar­vit­ta­es­sa vaik­ka pul­kal­la ka­ve­rin avit­ta­ma­na.

Ve­si­bus­sil­le Kivi-Mara kä­ve­lee kau­pun­gis­sa pit­kän mat­kan kau­pun­ki­a­sun­nol­taan, jos­sa hän ei lii­em­min ai­kaan­sa vie­tä.

– Mitä minä siel­lä te­ki­sin, kun ei emän­tä ole enää elos­sa, Kivi-Mara miet­tii.

– Kuus­ka­jas­ka­ri on koti.

Ihan tark­kaa Kuus­ka­jas­ka­riin muut­to­vuot­taan ei Kivi-Mara enää muis­ta, mut­ta saa­res­sa on tul­lut asus­tel­tua jo use­am­pi vuo­si­kym­men.

Rau­ma­lais­syn­tyi­nen Kivi-Mara viet­ti ai­koi­naan 27 vuot­ta maa­il­man me­ril­lä teh­den lai­vois­sa kir­ves­mie­hen hom­mia, kun­nes ura sai har­mil­li­sen lo­pun.

– Piti mat­ka­ta Kon­gos­sa me­ren­ran­nas­ta 1400 ki­lo­met­riä si­sä­maa­han ja tuo­da siel­tä 3-3,5 met­rin mit­tai­sia tuk­ke­ja lai­vaan, Kivi-Mara muis­te­lee.

– Mut­ta mi­nul­la on huo­no tuu­ri. En kes­tä­nyt sitä Kon­gon kuu­muut­ta, vaan hal­vaan­nuin.

Kol­men sai­raa­la­vuo­den jäl­keen Kivi-Mara pää­si vih­doin Po­rin kaut­ta ta­kai­sin Rau­mal­le, ja muu­ta­man mut­kan kaut­ta tie toi lo­pul­ta Kuus­ka­jas­ka­riin.

Kivi-Ma­ran me­lon­ta­ret­ket ei­vät suin­kaan ole jää­neet Kuus­ka­jas­ka­ri-mat­ko­jen mit­tai­sik­si.

– Olen käy­nyt mon­ta ker­taa me­lo­en Po­ris­sa ja Tu­rus­sa, Kivi-Mara ker­too.

– Noil­ta ret­kil­tä olen tuo­nut ka­noo­til­la ar­vi­ol­ta 100 ki­loa ki­viä.

Kivi-in­nos­tus syt­tyi Kuus­ka­jas­ka­ris­sa.

– Kun tu­lin tän­ne, en tien­nyt täs­tä saa­res­ta mi­tään, mut­ta aloin tääl­lä sit­ten ke­rä­tä ki­viä par­ti­o­lais­ten kans­sa ja sa­haa­maan lap­sil­le ki­viä, ker­too Kivi-Mara.

– Olen jää­nyt tän­ne ki­vien kans­sa nai­mi­siin.

Nyt Kivi-Ma­ran mö­kis­sä Kuus­ka­jas­ka­ris­sa on kai­kil­le avoin ki­vi­näyt­te­ly, jos­sa voi tu­tus­tua hä­nen ym­pä­ri Rau­man seu­tua ke­rää­miin­sä ki­viin.

– Tääl­lä on pal­jon tu­tus­tut­ta­vaa. Ei ole kah­ta sa­man­lais­ta ki­veä, Kivi-Mara huo­maut­taa.

Yk­si­kään kivi ei ole Kivi-Ma­ral­le tois­ta mie­lui­sam­pi.

– Se on kuin leik­ki­ka­luis­sa: on sit­ten pol­ku­au­to tai kei­nu­he­vo­nen, niin mo­lem­mat ovat ki­vo­ja.

Kivi-Mara on myös pe­rus­ta­nut Ki­vi­ker­ho Kum­me­lin, jos­sa on ol­lut par­haim­mil­laan muu­ta­ma­kym­me­nen jä­sen­tä.

– Nyt jä­se­niä on enää kak­si ja puo­li – kak­si ter­vet­tä mies­tä ja minä, Kivi-Mara mai­nit­see.

Kuus­ka­jas­ka­rin vers­taas­saan Kivi-Mara on it­se­op­pi­nees­ti val­mis­ta­nut myös ki­vi­ko­ru­ja.

17 vuo­den ajan hän myös opet­ti Rau­man kan­sa­lai­so­pis­tos­sa ki­vi­ko­ru­jen te­ke­mis­tä.

Enää ei Kivi-Ma­ral­ta kui­ten­kaan saa op­pia.

– Yh­den ki­vi­ko­run te­ke­mi­ses­sä kes­tää noin 10–12 tun­tia, hän ker­too.

– Mi­nun kans­sa­ni kun seu­rus­te­lee kym­me­nen tun­tia, niin kyl­lä sii­nä on kes­tä­mis­tä.

Ki­vi­tie­tout­taan Kivi-Mara ai­koo kui­ten­kin ja­kaa kai­kil­le kiin­nos­tu­neil­le Kuus­ka­jas­ka­ris­sa ha­maan lop­puun as­ti.

Toki Kivi-Mara myös toi­voo, et­tä ki­vi­näyt­te­lyn elä­mä jat­kuu vie­lä hä­nen jäl­keen­sä, ta­val­la tai toi­sel­la.

Yk­si toi­ve Kivi-Ma­ral­la on yli mui­den.

– Seit­se­män ki­lo­met­rin pääs­sä Riht­nie­men no­kas­ta on me­re­na­lai­nen tu­li­vuo­ri, hän tie­tää.

– Kun­pa joku vie­lä jos­kus kiin­nos­tui­si tut­ki­maan sitä.