Mihin sijoittaa monelle tuttu ja rakas Rauma-maalaus?
Tuleeko Kosti Koskisen suurikokoinen teos esille Rauman Lyseon lukioon, Rauman taidemuseon uuteen perusnäyttelyyn vai jonnekin muualle?
Janne Rantanen
Tamperelainen taidekonservaattori Raija Pohjalainen on kesäkuun puolivälistä saakka puhdistanut ja kunnostanut suurikokoista maalausta Ankkuripuiston koulussa, entisessä kauppaopistossa. Nyt iso urakka on valmis.
– Kiinnyn usein teoksiin, joita konservoin. Tykkään kovasti tästäkin. Ilmava teos ja hienot värit, kertoi Pohjalainen.
Kosti Koskinen (1905–1983) maalasi teoksen jo vuonna 1961, joten Rauman pääkirjastossa ja oppilaitoksissa esillä ollut taulu on nähnyt ja kokenut paljon.
– Tuossa oli tomaattikastiketta tai vastaavaa, joka on syönyt maalipintaa. Tuonne oli lyijykynällä kirjoitettu jotain. Pieniä kolhuja ja koloja oli siellä täällä, onneksi ei mitään isompaa. Aika hyväksi olen tämän saanut. Mutta eihän konservaattori koskaan täysin tyytyväinen ole, sanoi Pohjalainen.
Työn tilaaja, Rauman taidemuseon intendentti Heta Kaisto, sen sijaan kehui lopputulosta kovasti.
– Valtavan puhdistusoperaation Raija on tehnyt. Nyt näkee paremmin, miten hieno koloristi Kosti olikaan. Rauma-yhteisölle tärkeä teos saadaan puhtaana ja kirkkaana pois täältä Ankkurista, jossa maalaus on ollut viime vuodet, sanoi Kaisto.
Ankkuripuistossa toiminut musiikkiopisto siirtyy syksyllä uudelle Karin kampukselle. Rauma yrittää myydä rakennuksen, jota parhaillaan tyhjennetään.
Koskisen suuri teos oli aluksi kirjaston sisääntuloaulassa, sitten Rauman Lyseon aulassa. Lyseo purettiin viitisen vuotta sitten juuri Karin kampuksen alta. Nyt Rauman taidemuseon kokoelmaan kuuluvalle maalaukselle mietitään uutta sijoituspaikkaa.
– Tämä on julkiseen tilaan tehty. Koskinen voitti luonnoksellaan ensimmäisen palkinnon Rauman pääkirjaston seinämaalauskilpailussa. Johonkin isoon tilaan tämä tulisi saada, koska suurta teosta pitää katsoa kauempaa, sanoi Kaisto.
Tarkoitus on ollut viedä maalaus nykyiseen Rauman Lyseoon, siis vanhaan Otan kouluun. Kaistoa mietityttää löytyisikö sieltä lopulta hyvää paikkaa. Niinpä on herännyt ajatus Koskisen suurtyön tuomisesta taidemuseoon.
– Rakennamme parhaillaan uutta raumalaisen taiteen perusnäyttelyä Pinnalan yläkertaan. Selvää on, että Koskinen on siinä edustettuna. Mutta mikä teos kuvaisi parhaiten Kostia, joka vaihtoi tyylisuuntaa monta kertaa pitkällä urallaan? Tämä on kyllä hyvä vaihtoehto. Maalaus avaa Rauman kerroksia. Tässä voi nähdä esimerkiksi Vanhan Rauman Unesco-kohteen, meren ja veden, sataman, teollisuuden ja sotakorvaukset, arvioi Kaisto.
Kaisto pitää valtavan koskettavana sitä, että suuressa maalauksessa yhdistyvät Koskiselle rakas Rauma ja Ranska, jonka taiteesta Koskinen imi vaikutteita. Tämän linkin tietäen voi intendentin tavoin nähdä Pyhän Ristin kirkossa Notre Damen tai Kanalissa Seinen.
Koskisen raumalaisaiheisia töitä on monissa raumalaiskodeissa. Koskinen oli taitava taiteilija, muusikko ja kirjoittaja. Häntä arvostettiin, mistä kertoo valtion taiteilijaeläke. Silti hän eli köyhyydessä, ja muutaman vuoden miesten asuntolassa Porissa.
– Taiteilijoiden tulot kertyvät tänäänkin pienistä puroista ja taloudellinen tilanne on monella vaikea. Kostin aikaan tilanne oli vielä traagisempi. 1960-luvulla Kosti yritti tehdä isompia julkisia töitä, kertoi Kaisto.
Konservaattori tärkeimmät työvälineet ovat puhdistusaine ja grillitikku, jonka päähän pyöritetään pumpulia. Kuva: Janne Rantanen
Palataan lopuksi konkretiaan, käytännön työhön. Millaisia välineitä konservaattori tällaisessa hommassa tarvitsee?
Tärkeimmät ovat kuulemma puhdistusaine ja grillitikku, jonka päähän pyöritetään pumpulia. Tikkuja oli haastattelun aikaan kulunut runsaasti ja pumpulissa menossa neljäs pussi.
– Vähän olen tarvinnut myös esimerkiksi liimaa, liitujauhetta ja väriväriä. Pikkuisen käytin myös kirurgin veistä, vastasi Pohjalainen.