Jan­ne Ran­ta­nen

Tam­pe­re­lai­nen tai­de­kon­ser­vaat­to­ri Rai­ja Poh­ja­lai­nen on ke­sä­kuun puo­li­vä­lis­tä saak­ka puh­dis­ta­nut ja kun­nos­ta­nut suu­ri­ko­kois­ta maa­laus­ta Ank­ku­ri­puis­ton kou­lus­sa, en­ti­ses­sä kaup­pa­o­pis­tos­sa. Nyt iso urak­ka on val­mis.

– Kiin­nyn usein te­ok­siin, joi­ta kon­ser­voin. Tyk­kään ko­vas­ti täs­tä­kin. Il­ma­va teos ja hie­not vä­rit, ker­toi Poh­ja­lai­nen.

Kos­ti Kos­ki­nen (1905–1983) maa­la­si te­ok­sen jo vuon­na 1961, jo­ten Rau­man pää­kir­jas­tos­sa ja op­pi­lai­tok­sis­sa esil­lä ol­lut tau­lu on näh­nyt ja ko­ke­nut pal­jon.

– Tuos­sa oli to­maat­ti­kas­ti­ket­ta tai vas­taa­vaa, joka on syö­nyt maa­li­pin­taa. Tuon­ne oli lyi­jy­ky­näl­lä kir­joi­tet­tu jo­tain. Pie­niä kol­hu­ja ja ko­lo­ja oli siel­lä tääl­lä, on­nek­si ei mi­tään isom­paa. Ai­ka hy­väk­si olen tä­män saa­nut. Mut­ta ei­hän kon­ser­vaat­to­ri kos­kaan täy­sin tyy­ty­väi­nen ole, sa­noi Poh­ja­lai­nen.

Työn ti­laa­ja, Rau­man tai­de­mu­se­on in­ten­dent­ti Heta Kais­to, sen si­jaan ke­hui lop­pu­tu­los­ta ko­vas­ti.

– Val­ta­van puh­dis­tu­so­pe­raa­ti­on Rai­ja on teh­nyt. Nyt nä­kee pa­rem­min, mi­ten hie­no ko­lo­ris­ti Kos­ti oli­kaan. Rau­ma-yh­tei­söl­le tär­keä teos saa­daan puh­taa­na ja kirk­kaa­na pois tääl­tä Ank­ku­ris­ta, jos­sa maa­laus on ol­lut vii­me vuo­det, sa­noi Kais­to.

Ank­ku­ri­puis­tos­sa toi­mi­nut mu­siik­ki­o­pis­to siir­tyy syk­syl­lä uu­del­le Ka­rin kam­puk­sel­le. Rau­ma yrit­tää myy­dä ra­ken­nuk­sen, jota par­hail­laan tyh­jen­ne­tään.

Kos­ki­sen suu­ri teos oli aluk­si kir­jas­ton si­sään­tu­lo­au­las­sa, sit­ten Rau­man Ly­se­on au­las­sa. Ly­seo pu­ret­tiin vii­ti­sen vuot­ta sit­ten juu­ri Ka­rin kam­puk­sen al­ta. Nyt Rau­man tai­de­mu­se­on ko­ko­el­maan kuu­lu­val­le maa­lauk­sel­le mie­ti­tään uut­ta si­joi­tus­paik­kaa.

– Tämä on jul­ki­seen ti­laan teh­ty. Kos­ki­nen voit­ti luon­nok­sel­laan en­sim­mäi­sen pal­kin­non Rau­man pää­kir­jas­ton sei­nä­maa­laus­kil­pai­lus­sa. Jo­hon­kin isoon ti­laan tämä tu­li­si saa­da, kos­ka suur­ta te­os­ta pi­tää kat­soa kau­em­paa, sa­noi Kais­to.

Tar­koi­tus on ol­lut vie­dä maa­laus ny­kyi­seen Rau­man Ly­se­oon, siis van­haan Otan kou­luun. Kais­toa mie­ti­tyt­tää löy­tyi­si­kö siel­tä lo­pul­ta hy­vää paik­kaa. Niin­pä on he­rän­nyt aja­tus Kos­ki­sen suur­työn tuo­mi­ses­ta tai­de­mu­se­oon.

– Ra­ken­nam­me par­hail­laan uut­ta rau­ma­lai­sen tai­teen pe­rus­näyt­te­lyä Pin­na­lan ylä­ker­taan. Sel­vää on, et­tä Kos­ki­nen on sii­nä edus­tet­tu­na. Mut­ta mikä teos ku­vai­si par­hai­ten Kos­tia, joka vaih­toi tyy­li­suun­taa mon­ta ker­taa pit­käl­lä ural­laan? Tämä on kyl­lä hyvä vaih­to­eh­to. Maa­laus avaa Rau­man ker­rok­sia. Täs­sä voi näh­dä esi­mer­kik­si Van­han Rau­man Unes­co-koh­teen, me­ren ja ve­den, sa­ta­man, te­ol­li­suu­den ja so­ta­kor­vauk­set, ar­vi­oi Kais­to.

Kais­to pi­tää val­ta­van kos­ket­ta­va­na sitä, et­tä suu­res­sa maa­lauk­ses­sa yh­dis­ty­vät Kos­ki­sel­le ra­kas Rau­ma ja Rans­ka, jon­ka tai­tees­ta Kos­ki­nen imi vai­kut­tei­ta. Tä­män lin­kin tie­tä­en voi in­ten­den­tin ta­voin näh­dä Py­hän Ris­tin kir­kos­sa Not­re Da­men tai Ka­na­lis­sa Sei­nen.

Kos­ki­sen rau­ma­lai­sai­hei­sia töi­tä on mo­nis­sa rau­ma­lais­ko­deis­sa. Kos­ki­nen oli tai­ta­va tai­tei­li­ja, muu­sik­ko ja kir­joit­ta­ja. Hän­tä ar­vos­tet­tiin, mis­tä ker­too val­ti­on tai­tei­li­ja­e­lä­ke. Sil­ti hän eli köy­hyy­des­sä, ja muu­ta­man vuo­den mies­ten asun­to­las­sa Po­ris­sa.

– Tai­tei­li­joi­den tu­lot ker­ty­vät tä­nään­kin pie­nis­tä pu­rois­ta ja ta­lou­del­li­nen ti­lan­ne on mo­nel­la vai­kea. Kos­tin ai­kaan ti­lan­ne oli vie­lä traa­gi­sem­pi. 1960-lu­vul­la Kos­ti yrit­ti teh­dä isom­pia jul­ki­sia töi­tä, ker­toi Kais­to.

Konservaattori tärkeimmät työvälineet ovat puhdistusaine ja grillitikku, jonka päähän pyöritetään pumpulia. Kuva: Janne Rantanen

Pa­la­taan lo­puk­si konk­re­ti­aan, käy­tän­nön työ­hön. Mil­lai­sia vä­li­nei­tä kon­ser­vaat­to­ri täl­lai­ses­sa hom­mas­sa tar­vit­see?

Tär­keim­mät ovat kuu­lem­ma puh­dis­tu­sai­ne ja gril­li­tik­ku, jon­ka pää­hän pyö­ri­te­tään pum­pu­lia. Tik­ku­ja oli haas­tat­te­lun ai­kaan ku­lu­nut run­saas­ti ja pum­pu­lis­sa me­nos­sa nel­jäs pus­si.

– Vä­hän olen tar­vin­nut myös esi­mer­kik­si lii­maa, lii­tu­jau­het­ta ja vä­ri­vä­riä. Pik­kui­sen käy­tin myös ki­rur­gin veis­tä, vas­ta­si Poh­ja­lai­nen.