Ee­tu Ha­lo­nen / STT

Maa­nan­tai­na on vii­mei­nen ker­ta, kun MTV:llä vuo­si­kym­me­nien uran teh­nyt uu­ti­sank­ku­ri Kei­jo Lep­pä­nen juon­taa uu­tis­lä­he­tyk­sen. Eläk­keel­le siir­ty­vän ank­ku­rin vii­mei­sek­si juon­nok­si jää­vät ka­na­van pe­rin­tei­set il­ta­kym­me­nen uu­ti­set.

Lep­pä­nen on juon­ta­nut "Maik­ka­rin" uu­ti­sia 30 vuo­den ajan. En­sim­mäi­nen lä­he­tys oli ju­han­nus­vii­kol­la vuon­na 1994. Tuon jäl­keen lä­he­tyk­siä on ker­ty­nyt Lep­pä­sen las­kel­mien mu­kaan ka­saan noin 9 500 kaik­ki­aan 20 ank­ku­ri­pa­rin kans­sa.

– Joka työ­päi­vä on teh­ty vä­hin­tään kak­si lä­he­tys­tä, ja joi­nain päi­vi­nä lä­he­tyk­siä on ol­lut vii­si, Lep­pä­nen ker­too STT:lle.

Uran mie­leen­pai­nu­vim­pia het­kiä ovat ol­leet iso­ja krii­se­jä kä­si­tel­leet lä­he­tyk­set. Myös Suo­men Nato-jä­se­nyy­den vah­vis­ta­mi­nen so­ti­las­lii­ton pää­ma­jas­sa pi­det­tyi­ne juh­lal­li­suuk­si­neen vii­me vuon­na on jää­nyt Lep­pä­sen mie­leen.

– Jä­se­nyys vah­vis­tet­tiin juh­lal­li­sin me­noin pää­ma­jan pi­ha­maal­la Brys­se­lis­sä, ja Suo­men lip­pu nou­si sal­koon. Sii­nä oli herk­kä paik­ka, Lep­pä­nen muis­te­lee.

Uu­tis­ten­lu­ki­jan työ ei ole pe­rus­luon­teel­taan 30 vuo­des­sa juu­ri muut­tu­nut. Lep­pä­nen sa­noo, et­tä uu­ti­set on ai­na py­rit­ty vä­lit­tä­mään mah­dol­li­sim­man tuo­rei­na ja niil­lä lait­teil­la, jot­ka ovat ol­leet käy­tös­sä.

– Teks­tiä on ai­na py­rit­ty tii­vis­tä­mään ja yk­sin­ker­tais­ta­maan mel­ko no­pe­al­la ai­ka­tau­lul­la mut­ta kui­ten­kin niin, et­tä fak­tois­ta pi­de­tään huol­ta, Lep­pä­nen sa­noo.

Sen si­jaan uu­tis­lä­he­tys­ten dra­ma­tiik­ka on hä­nen mu­kaan­sa muut­tu­nut. Suo­rat lä­he­tyk­set ja stu­di­o­vie­raat ovat yleis­ty­neet.

– Aloit­ta­es­sa­ni lä­he­tys oli pelk­kää jut­tua ja säh­ket­tä. Jos­kus mu­ka­na saat­toi ol­la joku kal­lis suo­ra sa­tel­liit­tiyh­teys Yh­dys­val­toi­hin, Lep­pä­nen ker­too.

Li­säk­si lä­he­tys­ten graa­fi­nen il­me on ke­hit­ty­nyt stu­di­ouu­dis­tus­ten myö­tä.

– Ai­koi­naan meil­lä oli sii­nä kor­vam­me juu­res­sa ku­mol­laan kor­kein­taan tel­kän­pön­tön ko­koi­nen pie­ni ruu­tu, jos­ta otet­tiin yh­teyk­siä ja jo­hon gra­fiik­kaa teh­tiin, Lep­pä­nen sa­noo.

– Nyt stu­di­os­sa on nel­jä met­riä kor­kea ja 15 met­riä le­veä sei­nä, jo­hon vie­dään hie­noa elä­vää ku­vaa, gra­fiik­kaa tai va­lo­ku­vaa. Lä­he­tys­ten vi­su­aa­li­suus on li­sään­ty­nyt.

Ank­ku­reil­le sat­tu­vat mo­kat ovat osa suo­ran lä­he­tyk­sen tai­kaa. Suo­ma­lais­ten uu­tis­ten­lu­ki­joi­den pa­him­mis­ta köm­mäh­dyk­sis­tä löy­tyy vi­de­o­koos­tei­ta vaik­ka­pa Yo­u­tu­bes­ta. Lep­päs­tä ei kui­ten­kaan näil­tä vi­de­oil­ta löy­dy – ai­na­kaan ank­ku­rin omien sa­no­jen mu­kaan.

– El­lei tä­nään tai huo­men­na sit­ten tule teh­tyä ihan jo­tain klas­sik­koa, näyt­täi­si sil­tä, et­tä en mo­ka­koos­tei­siin pää­se, Lep­pä­nen ker­too.

Tä­män pe­rus­teel­la Lep­pä­nen on siis vält­ty­nyt pa­him­mil­ta mo­kil­ta, ei­kä hän it­se­kään muis­ta mi­tään eri­tyi­sen isoa lip­sah­dus­ta ural­taan.

Lä­him­mäk­si pää­see vuon­na 2014 sat­tu­nut ta­paus, jos­sa Lep­pä­nen ker­too ol­leen­sa "kak­kos­viu­lun soit­ta­jan" roo­lis­sa. Ank­ku­ri­pa­ri Mai­ja Leh­mus­vir­ta läh­ti erään in­ser­tin ai­ka­na ha­ke­maan vet­tä, kun vi­deo yl­lät­tä­en kat­ke­si. Ku­viin il­mes­tyi yk­sin pöy­dän ää­res­sä is­tu­nut Lep­pä­nen.

– Huo­ma­sin mo­ni­to­ris­ta kau­huk­se­ni, et­tä räp­lään ko­net­ta sii­nä pöy­däl­lä ja olen ku­vis­sa, Lep­pä­nen ker­too.

– Ta­ju­sin sa­la­man­no­pe­as­ti, et­tä sii­nä sitä ol­tiin ja ti­lan­net­ta piti ru­ve­ta paik­kaa­maan.

Lep­pä­sen mu­kaan ti­lan­tees­sa ta­pah­tui kak­si har­vi­nais­ta asi­aa yh­tä ai­kaa.

– En­sin­nä­kin toi­nen ank­ku­reis­ta jät­ti työ­pis­teen­sä het­kel­li­ses­ti kes­ken lä­he­tyk­sen, ja sa­mal­la ruu­dus­sa pyö­ri­nyt jut­tu kat­ke­si. Se oli hä­kel­lyt­tä­vää, Lep­pä­nen ker­too.

Vaik­ka Lep­pä­nen jät­tää uu­ti­sank­ku­rin teh­tä­vät maa­nan­tai­na noin var­tin yli il­ta­kym­me­nen, hän ei ole ko­ko­naan pois­tu­mas­sa alal­ta. Suun­ni­tel­mis­sa on jat­kaa yrit­tä­jä­nä eri­lai­sia vies­tin­tään liit­ty­viä hom­mia, ku­ten kou­lu­tus­ta ja val­men­ta­mis­ta.

– En ryh­dy toi­mi­maan mis­sään tv-oh­jel­mis­sa, mut­ta jat­kan yri­tys­toi­min­taa alan lie­peil­lä, Lep­pä­nen muo­toi­lee.

Hä­nen suun­ni­tel­mis­saan on py­syä muu­ten­kin ak­tii­vi­se­na elä­ke­päi­vil­lään. "Aa­mu­tos­su­jen ja kiik­kus­tuo­lin" ai­ka ei kuu­lem­ma ole ai­van vie­lä, kun yleis­kun­to­kin on tut­ki­muk­sis­sa to­det­tu hy­väk­si.

Uu­tis­ten seu­raa­mi­nen on myös py­sy­mäs­sä elä­mäs­sä mu­ka­na, vaik­kei sii­tä enää palk­kaa mak­se­ta­kaan.

– Olen uu­tis­ten ys­tä­vä, ja seu­raan uu­ti­sia ak­tii­vi­ses­ti. Jat­kan sitä il­man muu­ta edel­leen, Lep­pä­nen sa­noo.

Pa­la­taan lo­puk­si vie­lä ank­ku­rin vii­mei­seen uu­tis­lä­he­tyk­seen maa­nan­tai­na. Joko Lep­pä­nen tie­tää, mitä hän ai­koo pu­kea pääl­le?

– Sen ver­ran pu­huim­me asi­as­ta Mai­ja Leh­mus­vir­ran kans­sa, et­tä ei­hän huo­mi­nen ole oi­ke­as­taan mi­kään juh­la­päi­vä. Tu­lim­me sii­hen tu­lok­seen, et­tä ei tämä tum­man pu­vun het­ki ole, Lep­pä­nen ker­too.

Uu­tis­ten­lu­ki­jan työn luon­tee­seen kuu­luu kui­ten­kin ai­na yl­lä­tyk­sen mah­dol­li­suus. Jos­kus maa­il­man ta­pah­tu­mat sa­ne­le­vat, mil­tä ank­ku­ri ruu­dus­sa näyt­tää.

– En pane tum­maa pu­kua pääl­le, el­lei sitä pan­na mi­nus­ta riip­pu­mat­to­mis­ta syis­tä, eli jon­kun ison, mur­heel­li­sen uu­ti­sen ta­kia, Lep­pä­nen to­te­aa.