Museot tallentavat myös nykyhetkeä tuleville sukupolville
Rauman merimuseo dokumentoi Merimieskirkon arkea.
Samu Vahteristo
Rauman merimuseo dokumentoi Rauman merimieskirkon toimintaa sataman alueella syyskuussa. Museoammattilaiset seurasivat merimieskirkon satamakuraattori Siiri Suhosen sekä vapaaehtoisten työskentelyä Merimieskirkon tiloissa ja etukäteen sovituilla laivakäynneillä.
Rauman merimuseo tallentaa kokoelmiinsa päivän aikana otetut valokuvat, videot, haastattelut, esineistön ja muun mahdollisen aineiston. Kertynyttä materiaalia hyödynnetään mahdollisesti jo ensi vuonna, jolloin Suomen Merimieskirkko täyttää 150 vuotta ja Rauman merimieskirkko 95 vuotta.
Nykydokumentoinnin avulla museot dokumentoivat tämän päivän ilmiöitä, tapahtumia ja arkielämää. Dokumentointi on osa suomalaisten museoiden tallennus- ja kokoelmayhteistyöverkosto TAKO:n järjestämää tempausta. Museot eri puolilla Suomea tallentavat samana päivänä omaan tallennusvastuualueeseensa sopivaa kohdetta. Tänä vuonna tempauksen teemana on “toivo”, mikä sopii erinomaisesti merimieskirkon työn tallennukseen.
Rauman merimieskirkko on kansainvälinen kohtaamispaikka Rauman satamassa. Toiminta on suunnattu merenkulkijoille ja muille satamassa työtään tekeville tai vieraileville henkilöille. Merimieskirkko tarjoaa vapaa-ajanviettotilan, asiointiapua, paikallisopastusta sekä keskusteluapua. Rauman merimieskirkon vastuulle kuuluvat myös Porin satamat.
– Rauman merimuseon tehtävänä on edistää meriperinteen ja merenkulun historian tallennusta, joten yhteistyö Rauman merimieskirkon kanssa on luontevaa”, kertoo merimuseon kokoelmista vastaava amanuenssi Outi Kivimäki.
– Merimieslähetystoiminta on ollut jo 150 vuoden ajan osa ammattimerenkulkijoiden elämää satamissa, joten meille on tärkeää huolehtia, että toiminnasta jää jälkiä myös tulevaisuuden tutkimuksentekijöille, Kivimäki jatkaa.
– Tästä ei välittömästi synny yleisölle nähtäväksi tulevaa materiaalia, vaan tiedot tallennetaan tulevaa käyttöä varten, kuvailee museonjohtaja Anna Meronen.
Museot ympäri Suomen ovat sopineet tietyt teemat eri museoiden vastuulle. Merimuseo on mukana liikenne ja viestintä sekä ammatit-ryhmissä erityisesti laivanrakennuksen ja merenkulun osalta.
– Osa meidän teemoista on sellaisia mitä tekevät muutkin, mutta merenkulun koulutuksen tallennus on yksinomaan meillä, Meronen jatkaa.
Tallennuspäivän aikana kerättyä materiaalia voi hyödyntää mikä tahansa museo omiin tarpeisiinsa.
– Tietoa tallennetaan koko yhteiskuntaa ja tulevaisuutta varten. Emme tiedä mitä kysymyksiä tälle aineistolle myöhemmin asetetaan, siksi teemme mahdollisimman seikkaperäiset muistiinpanot.
Usein ns. itsestäänselvät asiat jäävät kuvailematta, mikä aiheuttaa Merosen mukaan hankaluuksia sadan vuoden takaiseen aineistoon tutustuttaessa.
Päivän dokumentointi tehdään muistiinpanoilla ja valokuvilla. Tarkoitus on järjestelmällisesti tallentaa toimintaa museoiden yhteisesti sopimien periaatteiden mukaan. Keskusteluita ei äänitetä ja tallenneta.
– Emme käytä nauhuria, sillä usein se vaikuttaa keskusteluun. Lisäksi tallenteiden käsittelystä tulisi niin valtavasti jälkityötä, että meillä ei ole resursseja siihen.
Merimieskirkko valikoitu kohteeksi, koska merenkulun tukitoimintoja ei ole kovin järjestelmällisesti museoihin tallentunut.
– Historiallisesti vain itse merenkulun ydintoiminta on tallentunut ja niistä ei saa kokonaiskuvaa merenkulun ammattilaisten arjesta, Meronen kuvailee.
Merimieskirkon satamakuraattori Siiri Suhosen mielestä ihmisillä on vähän vanha kuva merenkulusta.
– Tämän päivän laivaelämä on hyvin erilaista. Olin itse seilaamassa yhden laivan mukana helmikuussa ja oli paljon tekemätöntä aikaa kun olimme jäissä jumissa. Huomasin, että ajankulku menee erilaiseksi. Torstain hernekeittopäivä on ilmeisesti sitä varten, että pystyy laskemaan mikä päivä on, Suhonen kuvailee.
