Omaishoitajuus on elämänasenne – Raumalainen Marjo Merinen on toiminut miehensä Lassin omaishoitajana yli 16 vuotta
Tuija Saarinen
– Omaishoitajuus on elämänasenne. Se on yhdistelmä rakkautta, empatiaa, sympatiaa, anteeksiantoa ja vähän itsekkyyttä, kuvailee raumalainen Marjo Merinen.
Merinen tietää mistä puhuu, sillä hän on toiminut miehensä Lassin omaishoitajana yli 16 vuotta. Lokakuun ensimmäisen päivän tapahtumat vuonna 2007 ovat elävästi Merisen muistissa. Tuolloin 47-vuotias Lassi sai massiivisen lukinkalvonalaisen aivoverenvuodon eli SAV-vuodon.
– Lassi selvisi päänsärystä ja huonosta olosta huolimatta työpaikalta omalla autolla Rauman päivystykseen, mutta meni sitten tajuttomaksi. Päivystyksessä toimittiin ripeästi, ja tietokonekuvat aivoista saatiin alta kymmenessä minuutissa. Ne lähetettiin TYKS:iin, josta vastattiin, että potilas on saatava välittömästi heille, ei saa jäädä odottamaan omaisia.
Lukinkalvonalainen aivoverenvuoto on vaarallisin aivoverenkiertohäiriö, johon liittyy 50 prosentin kuolleisuus. Lassi sai lisäksi kahdeksan aivoinfarktia ja hänelle tehtiin niin sanottu shunttileikkaus, jossa aivokammioon asennetaan letkusto, joka poistaa liiallisen nesteen. Tästä operaatiosta selviää yleensä alle 10 prosenttia. Kaiken kaikkiaan sairaalareissulla meni 3,5 kuukautta. Ensimmäisen kuukauden Lassi oli nukutettuna.
– Lääkärit eivät antaneet mitään toivoa toipumisesta, ja minulle sanottiin, ettei hän tule koskaan asumaan kotona. Neurologi kehotti minua vain miettimään, mihin laitokseen laittaisin mieheni ja jatkamaan omaa elämääni.
Merinen oli päättänyt, että sanoivat lääkärit mitä tahansa, hänen miehensä tulee kotiin. Tuo päivä koitti 18. tammikuuta 2008.
– Alkutilannetta voisi verrata siihen, että olisi hoitanut 60-kiloista keskosvauvaa. Verrattain nopeasti kotiin pääsyn jälkeen Lassi kuitenkin pääsi vaipoista, istui pyörätuoliin ja opetteli pukemaan ja syömään itse ‒ ja lopulta kävelemään. Hän kehittyi kuukaudessa sen, mitä lapset vuodessa.
Kolmen kuukauden kuluttua Lassi opetteli jo ajamaan pyörällä ja harjoitteli veneilyyn liittyviä toimia pariskunnan paatilla.
Haasteita tuo tänä päivänä puheen tuottamista vaikeuttava afasia ja se, että vasen puoli Lassin kehosta on tunnoton. Aivoverenvuoto on jättänyt myös muistiin jäljet. Lisäksi on havaittavissa joitakin persoonallisuuden muutoksia.
– Minun tehtäviini kuuluvat tyypillisesti erilaiset muistuttamiset, varmistamiset, välillä komentamisetkin sekä auttaminen pukeutumisessa ja hygienian hoidossa.
Merinen oli 25 vuotta vastustellut koiran hankkimista, mutta uusi tilanne sai mielen muuttumaan.
– Kun Lassi tuli tajuihinsa kuukauden nukutuksen jälkeen, hänen ensimmäinen kysymyksensä oli, että otetaanko nyt se koira. Nyt meillä on jo toinen koira, kääpiösnautseri Väkä, joka on Lassillekin todella tärkeä, oikea terapiakoira.
Marjo Merinen otti työpaikastaan ensi alkuun palkatonta vapaata neljä kuukautta, ja pystyi palaamaan sen jälkeen osapäivätöihin. Hänelle myönnettiin ensin niin kutsuttu raskaan siirtymävaiheen hoitotuki. Kuntoutumisen myötä omaishoidon tukea on kevennetty. Vuonna 2019 hän jäi työkyvyttömyyseläkkeelle olkapää- ja polviongelmien vuoksi.
Tukea ja apua omaishoitajana toimimiseen Merinen kokee saaneensa muun muassa vertaistukiryhmistä, joita Satakunnan Omaishoitajat ry on järjestänyt.
– Ryhmissä jaetaan kuulumiset ja oivallukset, jotka voivat olla pieniäkin, mutta omaishoitajan arjessa merkittäviä. Yhdistyksestä olen saanut myös tärkeää tietoa, muun muassa tiedon, että omaishoitaja voi hakea verotuksessa työhuonevähennystä.
Satakunnan Omaishoitajat ry
Raumalla alkaa 26.9. Tunne voimavarasi -ryhmä omaishoitajille ja läheistään arjessa auttaville. Tapaamiskertoja on viisi. Ilmoittautumiset numeroon 050 566 2369.
Vertaistukiryhmiä toimii myös verkossa. Lisätietoa yhdistyksen toiminnasta löytyy osoitteesta https://www.sataomaishoitajat.fi/