Pau­li Uu­si-Kil­po­nen

Pet­ra Elo on tyyp­pie­si­merk­ki sii­tä, mi­ten eri tu­kien tiu­ken­nuk­set vai­kut­ta­vat työt­tö­män elä­mään.

Työ lop­puu tam­mi­kuus­sa, ei­kä uut­ta ole nä­kö­pii­ris­sä. Hä­nel­le se mer­kit­see pe­rus­päi­vä­ra­han va­ras­sa kit­kut­te­lua.

– Mi­nul­le jää ve­ro­jen, vuok­rien ja las­ku­jen jäl­keen 650 eu­roa ruo­kaan ja mui­hin vält­tä­mät­tö­miin me­noi­hin, hän päi­vit­te­lee.

Pet­ra Elo te­kee täl­lä het­kel­lä töi­tä Rau­man seu­dun työn­ha­ki­joi­den ruo­ka­lan keit­ti­ös­sä. Hä­nel­le tuli täy­teen 10 kuu­kau­den tu­ki­työl­lis­tä­mis­jak­so jo jou­lu­kuus­sa, mut­ta yh­dis­tys työl­lis­ti hä­net vie­lä kuu­kau­dek­si il­man tu­kia.

– Tam­mi­kuun jäl­keen pi­tää to­del­la miet­tiä, mi­ten täs­tä sel­vi­än. Yk­si vaih­to­eh­to on Rau­man seu­dun työ­ha­ki­joi­den lei­pä­jo­not ja il­mai­set ate­ri­at, hän sa­noo.

Ny­kyi­seen ver­ra­ten hä­nen tu­lon­sa pu­to­a­vat noin 400 eu­rol­la kuu­kau­des­sa. Pe­rus­päi­vä­ra­hal­le hän jou­tuu sik­si, et­tä vii­me vuo­den syys­kuus­ta läh­tien palk­ka­tu­el­la työs­ken­te­ly ei enää kar­tu­ta an­si­o­päi­vä­ra­ha­päi­viä.

En­nen an­si­o­si­don­nais­ta sai puo­len vuo­den työs­ken­te­lyn jäl­keen. 2.9. 2024 al­ka­en an­si­o­si­don­nai­seen päi­vä­ra­haan tar­vi­taan vuo­den työs­ken­te­ly il­man palk­ka- ja mui­ta tu­kia.

Elo työs­ken­te­lee ny­kyi­ses­sä teh­tä­väs­sään 26 tun­tia vii­kos­sa. Enem­män­kin hän te­ki­si, mut­ta töi­tä ei ole.

Osa­päi­vä­työ on hy­vin yleis­tä pal­ve­lu­a­loil­la ja kau­pas­sa.

– Kä­si­tyk­see­ni mu­kaan moni osa­päi­väis­tä työ­tä te­ke­vä ha­lu­ai­si teh­dä ko­ko­päi­vä­töi­tä, mut­ta kun nii­tä ei ole tar­jol­la, Elo har­mit­te­lee.

Hän on ol­lut pit­ki­ä­kin jak­so­ja työt­tö­mä­nä, mut­ta ei toi­met­to­ma­na. Kun ei ole ol­lut töi­tä tar­jol­la, Pet­ra on kurs­sit­ta­nut ja kou­lut­ta­nut it­se­ään. Hän on hank­ki­nut lai­tos­hoi­ta­jan, eris­tys- ja put­ki­a­sen­ta­jan sekä ko­kin pa­pe­rit.

Ja jos muu­ta ei ole ol­lut tar­jol­la, hän on teh­nyt va­paa­eh­tois­töi­tä.

Hä­nel­lä on 11- ja 17-vuo­ti­aat lap­set, jois­ta nuo­rem­pi on eri­tyis­lap­si. Lap­sen ta­kia hän ei voi teh­dä vuo­ro­töi­tä tai läh­teä esi­mer­kik­si kuu­den ai­kaan an­si­oon, kos­ka nuo­rem­pi lap­si pi­tää hoi­taa kou­lu­tak­siin kah­dek­sak­si ja il­tai­sin pi­tää ol­la lap­sen kans­sa ko­to­na.

– Mi­nul­le on sa­not­tu, et­tä han­ki hoi­ta­ja. Ei mi­nul­la ole sii­hen va­raa, ja kuka ha­lu­aa tul­la pa­rik­si tun­nik­si ai­kai­sin aa­mul­la hoi­to­töi­hin, Elo muis­tut­taa.

Hän on tör­män­nyt myös sii­hen on­gel­maan, et­tä hä­nen kuu­luu vas­ta­ta Rai­si­os­sa opis­ke­le­van alai­käi­sen ku­luis­ta, ku­ten säh­kö­las­kuis­ta.

Myös ra­han lai­naa­mi­nen mer­kit­see sitä, et­tä esi­mer­kik­si mah­dol­li­ses­ta toi­meen­tu­lo­tu­es­ta lai­nat­tu sum­man vä­hen­ne­tään, ei­kä ta­kai­sin­mak­sua no­tee­ra­ta mi­ten­kään.

Pet­ra Elon elä­mä on jat­ku­vaa eu­ron ve­nyt­tä­mis­tä jo nyt. Kau­pas­sa hän käyt­tää las­kin­ta bud­je­tis­sa py­sy­äk­seen.

– Kun ta­lous ki­ris­tyy, jou­dun en­tis­tä enem­män miet­ti­mään mitä os­taa ja mitä ei. Orans­sil­la la­pu­te­tut tuot­teet ovat tul­leet tu­tuk­si mei­dän ta­lou­des­sa.

Rau­man seu­dun työ­ha­ki­joi­den ti­lois­sa työs­ken­te­ly an­taa hy­vän ku­van sii­tä, mi­ten tun­nel­ma on muut­tu­nut ala­ku­loi­sem­mak­si, jopa pe­lok­kaak­si.

– Kyl­lä se on kes­kei­nen pu­hee­nai­he, et­tä mi­ten tul­laan toi­meen ja mitä hei­ken­nyk­siä vie­lä voi tul­la.

Pet­ra sa­noo lo­pet­ta­neen­sa jo ai­ko­ja sit­ten uu­tis­ten ja ajan­koh­tai­soh­jel­mien kat­so­mi­sen. Syy­nä on se, et­tä ne­ga­tii­vi­set uu­ti­set ah­dis­ta­vat. Eten­kin sel­lai­set, jos­sa ker­ro­taan, mi­ten huo­nos­ti Suo­mel­la me­nee ja mis­tä pi­tää taas lei­ka­ta.

Hän tun­nus­taa suo­raan, et­tä elä­mä on hä­nen koh­dal­laan ää­rim­mäi­sen stres­saa­vaa.

– En yh­tään ih­met­te­le, et­tä sa­mas­sa ti­lan­tees­sa ole­viin is­kee ma­sen­nus. Hel­pos­ti syn­tyy tun­ne, et­tei ker­ta kaik­ki­aan enää jak­sa. Hae sit­ten täl­lai­ses­sa tun­ne­ti­las­sa töi­tä tai ole muu­ten ak­tii­vi­nen.

Pet­ra sa­noo ym­mär­tä­vän­sä sen, et­tä kun jul­ki­nen ta­lous sak­kaa pa­has­ti, jo­tain pi­tää teh­dä. Nyt hän nä­kee on­gel­mak­si sen, et­tä sääs­töt ja leik­kauk­set koh­dis­tu­vat kaik­kein hei­kom­mas­sa ta­lou­del­li­ses­sa ase­mas­sa ole­viin.

Ke­vy­es­ti ve­ro­te­tut pää­o­ma- ja osin­ko­tu­lot on jä­tet­ty ki­ris­tys­ten ul­ko­puo­lel­le, sa­moin mo­net tar­peet­to­mat yri­tys­tu­et.

Hä­nen mu­kaan­sa täl­lai­set rat­kai­sut vai­keut­ta­vat leik­kaus­ten ja tiu­ken­nus­ten hy­väk­syt­tä­vyyt­tä.

– Mi­nus­ta tun­tuu sil­tä, et­tei päät­tä­jil­lä ole min­kään­lais­ta kä­si­tys­tä, mil­lais­ta hei­kos­sa ase­mas­sa ole­vien suo­ma­lais­ten elä­mä kaik­kien hei­dän pää­tös­ten­sä jäl­keen on, Pet­ra Elo päät­te­lee.

Hän ha­lu­aa ko­ros­taa sitä, et­tä työn saa­mi­nen oli­si hä­nel­le se pa­ras vaih­to­eh­to.