Tiia Jo­ki­sa­lo

En­sim­mäi­sen ker­ran Ho­vi­mä­en ta­ri­na tuli lä­hel­le oh­jaa­ja-kä­si­kir­joit­ta­ja Han­na Oja­laa hä­nen työs­tä­es­sä Ou­lun Te­at­te­ris­sa näy­tel­mää, jon­ka taus­tak­si Oja­la kai­pa­si tar­kem­paa ajan­ku­vaa 1800-lu­vus­ta.

– Kat­soin put­keen koko sar­jan, jota en siis ol­lut ai­em­min kos­kaan kat­so­nut. Ar­vos­tan suu­res­ti sitä, et­tä taus­ta­tut­ki­mus his­to­ri­as­ta teh­dään huo­lel­la ja näin draa­man avul­la his­to­ria elä­vöi­te­tään ih­mis­ten saa­ta­vil­le.

Hy­väs­sä draa­mas­sa vah­va ta­ri­na

Kol­me vuot­ta sit­ten ta­ri­na tuli jäl­leen as­ke­leen lä­hem­mäk­si, kun yk­si Ho­vi­mä­ki-ta­ri­nan luo­jis­ta, Carl Mes­ter­ton, me­neh­tyi. Sil­loin syt­tyi tah­to ja idea tuo­da ra­kas­tet­tu ta­ri­na te­at­te­rin la­val­le kun­ni­a­no­soi­tuk­se­na te­ki­jöil­leen, mut­ta kui­ten­kin omaa ään­tä käyt­tä­en.

– Juo­ni, jon­ka olen tä­hän kir­joit­ta­nut, ei ole Ho­vi­mä­ki-sar­jas­ta, vaan se on näy­tel­män oma kon­teks­ti. Olen pe­rin­tei­nen sii­nä mie­les­sä, et­tä pi­dän sii­tä, et­tä näy­tel­mäl­lä on juo­ni, jos­sa on sel­keä al­ku, kes­ki­koh­ta ja lop­pu. Nau­tin vah­vois­ta ta­ri­nois­ta ja kon­fik­teis­ta, kään­teis­tä ja hen­ki­lö­kaa­ris­ta, kai­kes­ta sii­tä, mikä kuu­luu hy­vään draa­maan, Oja­la ker­too ja jat­kaa:

– Tämä on se, mikä on mi­nua vie­nyt eteen­päin kir­joit­ta­es­sa. Ta­ri­na on mi­nun­lai­se­ni, jo­tain, mitä ha­lu­an maa­il­man tuo­da. En kir­joit­ta­es­sa to­teu­ta toi­sen vi­si­o­ta, vaan lai­tan it­se­ni pe­liin, vaik­ka olen­kin ins­pi­roi­tu­nut al­ku­pe­räi­ses­tä ta­ri­nas­ta.

Oja­la on ai­em­min­kin töis­sään ha­lun­nut eri­tyi­ses­ti ko­ros­taa nais­nä­kö­kul­maa – ja te­kee sen nyt­kin.

– Olen nos­ta­nut nai­set tä­hän näy­tel­mään vie­lä suu­rem­mik­si pää­hen­ki­löik­si kuin al­ku­pe­räi­ses­sä ta­ri­nas­sa, ja sota-ai­kaa kä­si­tel­lään­kin pit­käl­ti hei­dän kan­nal­taan.

Hovimäki-näytelmässä nähdään lavalla myös taiteellinen johtaja Christian Lindroos, näytelmän on ohjannut ja käsikirjoittanut Hanna Ojala.

La­val­la myös tai­teel­li­nen joh­ta­ja

Kun te­at­te­rin tai­teel­li­nen joh­ta­ja Chris­ti­an Lind­roos sai kä­si­kir­joi­tuk­sen lu­et­ta­vak­seen, tar­koi­tuk­se­na oli lu­kea yk­si luku ja pi­tää sit­ten tau­koa, mut­ta hän pää­tyi­kin ah­mi­maan teks­tin yh­del­tä is­tu­mal­ta.

Se on var­ma merk­ki sii­tä, et­tä ol­laan toi­mi­van ta­ri­nan ää­rel­lä.

– Tai­teel­li­se­na joh­ta­ja­na mi­nua kiin­nos­taa hyvä ta­ri­na, joka vie mu­ka­naan. Han­nan edus­ta­ma tyy­li­la­ji oh­jaa­ja­na on myös jo­ta­kin, jota ha­lu­an tuo­da po­ri­lai­sil­le. Se pi­tää si­säl­lään tie­tyn­lai­sen ryt­mi­tyk­sen ja poik­keuk­sel­li­sen tark­kuu­den.

Nor­maa­lis­ta draa­mas­ta poi­ke­ten täs­sä pro­duk­ti­os­sa on mu­ka­na myös ko­re­og­ra­fi eli liik­keil­lä ja ajoi­tuk­sel­la on mer­kit­tä­vä osan­sa la­val­la.

– Olen työs­ken­nel­lyt ko­re­og­ra­fi Pet­ri Kaup­pi­sen kans­sa ai­em­min­kin. Pi­dän sii­tä, et­tä te­at­te­riin tuo­daan tans­sin ele­ment­te­jä sil­lä ta­voin, et­tä näyt­te­li­jän koko keho pu­huu ja ker­too ta­ri­naa, Oja­la avaa.

Lind­roos as­tuu myös to­tu­tus­ta teh­tä­väs­tään toi­saal­le, sil­lä tai­teel­li­nen joh­ta­ja on mu­ka­na näyt­te­li­jä­nä ve­nä­läi­sen up­see­rin roo­lis­sa.

– Tämä on ta­val­laan kuin pa­luu juu­ril­le, vii­me ker­ras­ta la­val­la on vie­räh­tä­nyt 25 vuot­ta. On mie­len­kiin­tois­ta pit­käs­tä ai­kaa seu­ra­ta pro­duk­ti­o­ta myös näyt­te­li­jän pers­pek­tii­vis­tä.

IN­FO: Ho­vi­mä­ki

Po­rin Te­at­te­rin pää­näyt­tä­möl­lä. En­si-il­ta: 7.9.2024

Al­ku­pe­räis­te­os­ten kä­si­kir­joit­ta­jat: Carl Mes­ter­ton, An­na-Lisa Mes­ter­ton, Jus­si-Pek­ka Au­kia, Kirs­ti Man­ni­nen

Oh­jaus ja kä­si­kir­joi­tus: Han­na Oja­la (vier.)

La­vas­tus­suun­nit­te­lu: Tee­mu Loi­kas. Pu­ku­suun­nit­te­lu: Tii­na Val­ka­ma. Ko­re­og­ra­fi: Pet­ri Kaup­pi­nen (vier.). Ää­ni­suun­nit­te­lu: Riku Met­sä-Ke­te­lä (vier.). Va­lo­suun­nit­te­li­jat: Rei­jo Nie­mi­nen ja Riik­ka Ha­ka­la. Kam­paus­ten suun­nit­te­lu ja pe­ruu­kit: Pep­pi Pen­na­nen. Mas­kee­rauk­sen suun­nit­te­lu: Ei­ja Ju­ho­la-Al-Ju­boo­ri