Tui­ja Saa­ri­nen

Ee­va Kon­tu vas­taa pu­he­li­meen Tam­pe­reel­ta, jos­sa päi­vä on al­ka­mas­sa Tam­pe­reen am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lun mu­siik­ki­te­at­te­ri­o­pis­ke­li­joi­den mu­si­kaa­lin lä­pi­me­nol­la. Kii­rei­sen te­at­te­ri­ka­pel­li­mes­ta­rin, sä­vel­tä­jän ja muu­si­kon ka­len­te­riin on va­rat­tu muu­ta­ma päi­vä vuo­des­sa ope­tuk­sel­le. Kon­tu asuu per­heen­sä kans­sa Hel­sin­gis­sä, mut­ta viik­ko on ku­lu­nut reis­sa­tes­sa, sil­lä hän on saa­pu­nut Tam­pe­reel­le Jy­väs­ky­län kaut­ta, Mai­ja Vilk­ku­maan sä­vel­tä­män Bos­s­la­dy-mu­si­kaa­lin har­joi­tuk­sis­ta. Kon­tu on yk­si mu­si­kaa­lin kä­si­kir­joit­ta­jis­ta ja hän vas­taa mu­sii­kin so­vit­ta­mi­ses­ta.

”Suo­mes­sa yk­si­kään mu­si­kaa­li ei edis­ty il­man Ee­va Kon­tua”, to­te­si kol­le­ga Ii­ro Ran­ta­la pod­cas­tis­saan, ja se ei ole kau­ka­na to­tuu­des­ta. Kon­tun työ­pöy­däl­lä on sa­maan ai­kaan use­am­pi pro­jek­ti, jois­ta moni täh­tää tu­le­vaan syk­syyn. Es­poon te­at­te­riin Kon­tu sä­vel­tää par­hail­laan Min­na Crauc­her -ai­heis­ta mu­si­kaa­lia, joka ker­too Suo­men eh­kä suu­rim­mas­ta hui­ja­ris­ta, nai­ses­ta, joka tun­ne­taan muun mu­as­sa Seu­ra-leh­den pe­rus­ta­ja­na ja La­pu­an-liik­keen joh­to­hah­mo­na. So­vi­tus­työ­pöy­däl­lä on val­mii­na lä­hi­viik­koi­na jul­kais­ta­va Lil­la Te­a­ter­nin pro­duk­tio ja Hel­sin­gin Kau­pun­gin­te­at­te­rin Mou­lin Rou­ge -tuo­tan­nos­sa Kon­tu on vas­taa­va ka­pel­li­mes­ta­ri. Jos­sain koh­taa kut­su­vat myös Os­lo ja Vi­ron Tart­to.

– Tämä kaik­ki työn­te­ko on ihan älyt­tö­män ki­vaa, mut­ta se mikä pit­käl­lä ai­ka­jän­teel­lä vä­hän ra­sit­taa, on reis­saa­mi­nen, jos sitä ta­pah­tuu mon­ta vuot­ta put­keen. Otan­kin tar­koi­tuk­sel­la vä­lil­lä sel­lai­sia vuo­sia, et­tä olen vain yh­des­sä pro­duk­ti­os­sa ka­pel­li­mes­ta­ri­na, to­te­aa Kon­tu.

Kon­tu on syn­ty­jään eu­ra­jo­ke­lai­sia, ja muis­te­lee läm­möl­lä eten­kin ylä­as­te- ja lu­ki­oai­ko­ja, jol­loin rak­kaus mu­si­kaa­lei­hin syt­tyi.

– Sa­noi­sin, et­tä kyl­lä se mu­si­kaa­li­ki­pi­nä syt­tyi en­sim­mäi­se­nä siel­lä Eu­ra­jo­en ylä­as­teen ja lu­ki­on sa­lis­sa. Suu­ri vai­kut­ta­ja oli ku­vaa­ma­tai­don ja il­mai­su­tai­don opet­ta­ja Kyl­lik­ki Staff, joka veti näi­tä tuo­tan­to­ja.

– Var­mas­ti vai­ku­tus­ta oli sil­lä, et­tä sain ais­tia tä­män tai­teen­la­jin hie­no­ja eri­tyis­piir­tei­tä jo tei­ni­nä. Myö­hem­min koin kat­so­mos­sa suu­rim­mat tai­de-elä­myk­set juu­ri mu­siik­ki­te­at­te­rin pa­ris­sa.

Kun Staff jäi eläk­keel­le ja siir­tyi ko­ti­pi­tä­jään­sä Lu­vi­al­le Ta­sa­lan Tal­vi­te­at­te­riin, Kon­tu seu­ra­si pe­räs­sä. Tuol­loin hän oli jo ha­keu­tu­nut opis­ke­le­maan mu­siik­ki­te­at­te­ria.

– En­sim­mäi­nen tuo­tan­to Lu­vi­al­la oli Sound of Mu­sic, jos­sa olin näyt­tä­möl­lä. Lau­loin El­sa Schrö­de­rin roo­lin ja vas­ta­näyt­te­li­jä­nä oli muu­an Mika Ka­res. Ol­laan Mi­kan kans­sa oop­pe­ra­de­byyt­ti­ni myö­tä muu­ta­ma vies­ti vaih­det­tu ja muis­tel­tu hy­myil­len, et­tä sa­mas­ta pai­kas­ta läh­det­tiin. Vaik­ka mi­nul­la­kin me­nee täs­sä duu­nis­sa ihan lu­jaa niin Mi­kal­la on kyl­lä tuo kan­sain­vä­li­nen me­nes­tys jää­tä­vää.

– Lu­vi­al­ta jäi val­ta­van hy­vät muis­tot. Se tal­koo­hen­gen mää­rä ja yh­tei­sen te­ke­mi­sen mei­nin­ki. Ta­sa­lan tun­nel­ma on kirk­kaa­na mie­les­sä­ni, se on print­tau­tu­nut sy­dä­mee­ni.

Rau­man mu­siik­ki­o­pis­tos­sa Kon­tu opis­ke­li 5-vuo­ti­aas­ta 19-vuo­ti­aak­si. Päät­tö­to­dis­tuk­sen hän teki alt­to­sak­so­fo­ni pää­ai­nee­na Tak­ku Yli­sen op­pi­laa­na.

– Mu­siik­ki­o­pis­ton käy­tä­vil­lä tuli is­tus­kel­tua var­sin­kin lu­ki­oi­käi­se­nä. Ta­kun ve­tä­mäs­tä big band - toi­min­nas­ta ja opis­ton te­o­ri­a­ryh­mis­tä yn­nä muus­ta muo­dos­tui Eu­ra­jo­en kou­lu­po­ru­kan oheen toi­nen yh­tei­sö, jo­hon tun­si kuu­lu­van­sa.

Mu­siik­ki­te­at­te­ris­sa Kon­tua kieh­too sen ko­ko­nais­val­tai­suus.

– Mu­siik­ki he­rät­tää emoo­ti­oi­ta; se lii­kut­taa, ilos­tut­taa, vi­has­tut­taa­kin. Kun sii­hen li­sä­tään te­at­te­rin kei­noin ta­ri­na, jo­kin ydin­vies­ti, niin par­haim­mil­laan saa­vu­te­taan val­ta­van voi­ma­kas efek­ti.

Vii­me ai­koi­na Kon­tun on voi­nut bon­ga­ta te­le­vi­si­os­ta Yle Aa­mun Jäl­ki­näy­tös -pa­nee­lis­ta.

– Koin sen val­ta­va­na kun­ni­a­na, kun sii­hen pyy­det­tiin, jo sen­kin ta­kia, et­tä olen niin puh­taas­ti mu­si­kaa­lin te­ki­jä. Ei ole ihan it­ses­tään­sel­vyys, et­tä mu­si­kaa­lin­te­ki­jää pi­de­tään ikään kuin kor­ke­a­kult­tuu­rin tie­to­pank­ki­na tai läh­tee­nä. Koen, et­tä olen eh­kä on­nis­tu­nut jos­sa­kin sel­lai­ses­sa, kuin mu­siik­ki­te­at­te­rin vie­mi­ses­sä va­ka­vam­min otet­ta­vaan suun­taan.

– Oma pa­nee­li­vuo­ro tu­lee kes­ki­mää­rin ker­ran kuus­sa, ja otan sii­tä ihan val­ta­van pai­neen. Py­rin pe­reh­ty­mään etu­kä­teen ai­na­kin kol­men nel­jän eri maan päi­vä­leh­tiin ja kult­tuu­ri­jul­kai­sui­hin. On ol­lut kiin­nos­ta­vaa ja in­nos­ta­vaa näh­dä, mi­ten pal­jon oh­jel­mas­ta tu­lee mi­nul­le pa­lau­tet­ta. En tien­nyt­kään, et­tä ih­mi­set kat­so­vat niin pal­jon aa­mu­te­le­vi­si­o­ta.